Olipas nyt harmi Kipan katkenneet kylkiluut. Paranemisia.

Robottileikkuria pitää vakavasti pohtia tuonne kentän ruohoon.

Eilinen vapaapäivä teki niin hyvää mielelle.
Ajoin Sipoon kautta Helsinkiin. Isovanhemmilla oli siellä mökki kunnes eläkkeellä muuttivat siihen. Ihan oli mukavuuksilla varustettu kun eläkepäiviin varustauduttiin.
Oli niin kiva muistella niitä lukuisia pitkiä pyöräreissuja. Ei ollut ongelma ajaa viittä kilometriä Nikkilän kauppaan tai muuten vaan.
Pilvijärvelle oli 7km suuntaansa ja vietettiin siellä koko päivä, kun tultiin takaisin oli taas kuuma ja sitten kelpasi isovanhempien uima-allaskin.
Jännä miten siihen aikaan sai muksut olla tuntikausia pois.

Helsingissä kävin pojan rakennuksella jossa viimeistelyt käynnissä. Meinaavat laittaa vuokralle.
Siitä jatkoin Eastonin kautta Hietaniemeen. Siellä tapasin tyttären ja vilperin joilla oli pojan taapero hoidossa.
Käytiin kummityttöni haudalla joka reilu kahdeksan vuotta sitten päätti että elämä päättyy ja ikää oli vain 19v.

Vilperiä kovin jännitti kun ei ollut hautausmaalla ennen käynyt. Kun portista mentiin, katseli ympärilleen ja kysyi missä ne haudat on. Tytär selitti että nuo on niitä missä nuo kivet on. Poika tuijotti hetken hämmentyneenä ja kysyi no missä sitten ne kuolleet ihmiset on. Selitettiin mitä tapahtuu, oli luullut että siinä ne ihmiset makaavat rivissä ja ovat kuin nukkuisivat.
Minua nauratti mielikuva rivissä matkaavista ihmisistä.

Käytiin sitten Hietsun uimarannasta varpaat kastelemassa ja jätskille. On se taapero vaan niin reipas ja kiltti lapsi samoin kyllä Vilperi.

Siitä jatkoin äidilleni, joka oli hyvässä kunnossa kun oli saanut aamupäivällä verihiutaletsnkkauksen. Reilun viikon päästä diagnoosi pitäisi olla varma.

Kotona olin puoli kymmeneltä ja nautin kyllä niin päivästä.

Tänään sitten ollutkin taas jo menoa ja melskettä, riitojen selvittelyä jne. Hmmm pitääkin lyödä lukkoon seuraava vapaa, niin jaksaa sen voimin.

Huomenna pikkutytön synttärit ja teinineiti tuolla kakkupohja tekee. Suunniteltiin perhoskakkua. Vieraita ei tule kuin kolme.

Muori, sen Myllyn kiipeilykeskuksen on perustanut ja omistaa minun vävyni yhdessä liikekumppaninsa kanssa. Tampereella ja Porissa on myös ja syksyllä avataan neljäs Helsinkiin. Niissä on tosiaan kaikenikäisille omat mahdollisuudet ja aika paljon synttäreitäkin vietetään niin, että ensin kiipeillään ja sitten on tarjoilut kabinetissa.

Minä olen riemuinnut pari päivää Ruovedellä serkkuni saaressa. Neljä koiraa, joista kolme pieniä karvakeriä, pomeraniankoiria ja yksi komea karkeakarvainen mäyräkoiraherra. Yksi karvakeristä on kuuro ja saa epileptisiä kohtauksia, mutta perheelle rakas. Yksi on kansainvälisesti paljon palkittu narttu ja sen pentu on vasta 16-viikkoinen urhea uros. Vaan siihen mäyrikseen minä rakastuin, se oli leikkisä 1-vuotias pötkylä. Isäntä harrastaa sen kanssa metsästystä ja pääsin seuraamaan, kun se jäljesti verijälkeä.

Päivälliseksi sain isännän metsästämää peuran ulkofilettä ja emännän korvasienimuhennosta, aaaah! Tytär oli marinoinut mansikat limongellossa ja tarjoili ne löysän kermavaahdon kera. Serkkuni on muuten kiloklubissa myös ja aneli pääsyä meidän ryhmään, mutta kun on vasta 49. Sanoi hihittelevänsä jutuillemme.

Vedet kannetaan järvestä, joten minulle oli melko eksoottista tiskata ulkona terassinkulmalla. Hauska mukavuus oli skumppakallio, jossa nautittiin tervetulojuomat ja toiset maljat, kun tytär pääsi yliopistoon ja kolmannet, kun selvisi pojankin pääsy opiskelemaan. Ja tietenkin uitiin ja saunottiin.

Viikonloppua tulee viettämään kanssani yksi bonuslapsenlapsi, joka opiskelee islanninkieltä ja pyrkii Islantiin yliopistoon. Rakastaa luontoa, joten varmaan samoilee metsässä Ikerin kanssa, joka tulee lauantaina koko kuukaudeksi kaverikseni. Ikerin perhe lähtee Espanjan kotiin, mutta siellä on hankalan kuuma Ikerin olla. Ja minä saan oman lenkkikaverin, joskin Ikerin mielestä paras lenkki tehdään autolla. Omituinen otus.

Iloista viikonloppua!

Terveisiä markkinoilta

nimittäin Turun keskiaikamarkkinoilta, jossa ukkokullan kanssa piipahdettiin päiväseltään junalla. Vasta-aloitetun liikuntaprojektini kannalta päivä sujui mainiosti: kävelyä 8.8 km eli yli 15.000 askelta. Turkuhan on kaupunki, jonka julkista liikennettä en ole ikinä oppinut käyttämään, vaikka viime vuosikymmenen puolella pyörin siellä paljonkin.

Vastaavasti kyllä tuli syötyä keskiaikainen makkara; sellainen keskikokoinen bratwursti jonka sai kaalinlehteen kääräistynä (söin tietysti sen kaalinlehdenkin että ei tässä ihan ilman vihanneksia ole päivää ähelletty). Jälkiruoaksi muurinpohjalettu runsaalla kuningatarhillolla; en ole ihan varma, kuuluivatko letut keskiaikaiseen keittiöön enkä nyt justiinsa jaksa mennä tarkistamaan asiaa (mulla on kai kolmekin keskiajan ruokareseptejä sisältävää keittokirjaa. Olen niistä jotain joskus kokannutkin, mutta enimmäkseen selailen ja hämmästelen).

Turkulaismarkkinoilla ei meno, meteli ja meininki ole ihan samaa luokkaa kuin takavuosina vierailluilla Rooman 2759-tai-jotain-sinnepäin-vuotissynttäreillä, mutta rattoisasti Vanhalla Suurtorillakin sai päivänsä kulumaan. Lisäksi käytiin kuuntelemassa joitakin esitelmiä - itse asiassa niiden takia Turkuun matkattiinkin - ja tavattiin ukkokullan poika ja hänen vaimonsa, jolla oli yhtä ja toista roolinpoikasta torin näytelmäkavalkadissa. Tavattiin tietysti myös pariskunnan vuoden vanha poika, joka alkuun vierasti, mutta muutaman tunnin tutustelun ja tuijottelun jälkeen alkoi hymyillä niin hurmaavasti että meinattiin junasta myöhästyä kun ei hennottu nuorenherran seurasta luopua.

Myytävää tavaraa oli vaikka millä mitalla; keskiaikamarkkinat ovat laajentuneet käsityöläismarkkinoiksi joiden kojut ovat vallanneet Aurajoen rannat sekä tälpuol että toispuol jokke. Keskiaika puolestaan keskittyy Vanhalle Suurtorille, sille jonka varrella sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta Suomen Turku julistaa joulurauhan.

Torilla tapaa toisensa turkulainen markkinayleisö: piispa ja kuninkaan käskynhaltija, porvarisrouvat piikoineen, joukko hilparein ja keihäin varustautuneita nihtejä. Välillä syntyy pieniä yhteenottoja, toisinaan taas pannaan tanssiksi. Läheisen talon sisäpihalla soittelee pillipiipari, oluttuvassa laulaa katedraalikoulun kuoro jolta esiintymisvuoron kahmaisee suosikkiyhtyeeni Pukinsarven Tröötöttäjät.

Yleisö saa syödäkseen kokonaisena vartaassa paistettua sikaa, erilaisia makkaroita ja kalaa, paahdettuja manteleita, katajanmarjakaljaa ja mesiangervosimaa (ei se kauheasti angervolta maistunut) ym. tilanteeseen ja suuhun sopivaa.

Mitä pidemmälle iltapäivä ehtii, sitä täydemmäksi tori tulee, ja lopuksi on miltei mahdotonta liikahtaa mihinkään suuntaan. Niinpä sitten ostokset jäivät tällä kertaa tekemättä; yleensä sieltä on tultu hunajapurkein, savukaloin ja kotitekoisin leivin varustettuna.

Ellette ole koskaan käyneet, niin tätä tilaisuutta voi kyllä suositella kivana kesätapahtumana!

Lystiä loppuviikkoa!

Istun hetken sohvalla toipumassa. Verenpaine näyttää 122/72, syke 58, joten tyttösiähän tässä vielä ollaan.

Vaan jossain sisällä möyrii rankka epäluulo. Kuuntelin eli kasikymppistä, joka valitti oireyhtymäänsä. Päässä on murrosikä, mutta kun lähtee toteuttamaan niitä villejä ajatuksia, kroppa sanookin ihan toista. Löytyyköhän tautiin virallista diagnoosia?

Juhannuksen yksi helmikohta oli ihmisten ja jousipyssyjen kohtaaminen. Vaikka oli synkkä ja myrskyinen ilta, aikuiset miehet sulivat hetkessä Robin Hoodeiksi ja Wilhelm Telleiksi. Naiset näyttivät keräävän hiljaa itsekseen rohkeutta tarttua aseeseen. Lapset kiljuivat riemusta ja heistä oli pidettävä kiinni, etteivät olisi aina lennähtäneet ensimmäisen nuolen perään hakemaan sitä itselleen.

Koska kyseessä oli yhden seurakunnan juhannustapahtuma, asiassa oli selkeä juoni. Ammuimme rukouksemme suoraan Isän sydämelle.

Jätin aseet sen seurakunnan käyttöön ja sain kuvia jo maanantai-illalta, että aseet oli viritetty uudelleen, ampumassa ol pyörätuolissa istunut mies.

Mietin uusintaa. Parhasta pyssyainetta olisi kataja, vaan kun se on lailla rauhoitettu. Nuolia tein nuoresta pajusta. Käpristyivät kuivuessaan, joten taidan katsella, löytyykö mistään ohutta pyöreää rimaa. Oikeaoppiseen nuoleen pitäisi kiinnittää sulanpuolikkaita ohjaamaan suorakulkua.

Joku vuosi sitten katselin aseita Turun keskiaikamarkkinoilla... Vaan kun arvosta tehdä käsilläni. Se pitää verenpaineen kohtuulukemissa.

Olen saanut tällä viikolla nauttia kolmesta eri rantasaunasta. Eilen kävin isompien poikien kanssa parillakin eri uimarannalla. Viime kesänä taisin käydä uimassa vain pari kertaa.

Tiistaina kuurasin lattiaa ja keskiviikkona makasin osteopaatin käsittelyssä. Alin selkänikama oli vinossa vasemmalle ja se oli lukinnut oikean SI-nivelen, yläselän nikamat olivat olivat täysin jumissa, ja se oli kiristänyt kallonpohjan. Käsittelijä otti puukon pois, kehotti olemisen malttiin ja sanoi, ettei kaikki ole vielä ok. Sen kyllä tuntee. Uusinta ensi tiistaina.

Keräsin ämpärillisen erilaisia kukkia, puiden- ja pensaidenoksia, kaikkiaan 77 lajia, vain yksi varsi kutakin lajia. Raamatussa seitsemän on täydellisyyden luku. Ojensin ämpärin seurakunnan työntekijäpariskunnalle ja kerroin, että mukana on tietysti myös nokkonen, ohdake ja muutakin piikikästä, joten osa oli kerättävä työhanskat kädessä. Siinä oli edustettuna Jumalan seurakunta. Ei kahta samanlaista,mutta kokonaisuus oli aika hurmaava. Tallensin sen kännyn kameraan.

Omakin sydämeni aukeni hyvin konkreettisesti näkemään (taas kerran!) erilaisuutemme siunauksen.

Sataa. Maa nauttii. Porkkanat on helpompi harventaa, kun sade on pehmentänyt maan ja osteopaatti hoitanut selän toimivammaksi. Jääkaapissa on uusia perunoita torilta, mansikoita omasta maasta ja pieni kupillinen metsämansikoita. Mikä on eläessä!

Me tehtiin poitsulle viime kesänä jousipyssy. Meillä oli sellaiset lapsena. Poitsu ilahtui ikihyviksi.
Vaarilla tosin oli ollut erilainen systeemi, eikä meinannut tajuta mitä tarkoitin. Jouskari kuitenkin valmistui ja tehtiin poitsun kanssa nuolia.
Se oli viime kesän hitti.

Nyt tulee heinäkuuksi tänne, kunhan kotiutuu välimeren risteilyltä. Pitää muistella joku uusi juttu oman lapsuuden ajoilta?

Eilinen tosi kuuma päivä, mutta tänään sataa ja ilmakin viileni. Sade tekee kyllä hyvää kuivalle kasvimaalle. Rikkaruohotkaan ei meinaa jaksaa nousta kuivassa maassa. Mitään haittaa siitä tosin ei ole!

Mukavaa sadepäivää

Tervehdys

Hitaasti näyttää kylkiluun murtuma parantuvan. Juuri äsken aivastin ja huusin taas ääneen, kun sattui niin paljon.

Japena, voin kyllä kuvitella, että vapaapäivä sinulle on tullut tarpeeseen. Tuosta "hautausmaakeikasta" tuli mieleen joulu, kun tyttäremme oli ihan pieni ja kävimme haudoilla. Hän oli kuvitellut, että menemme jotenkin sinne haudan sisään.

Suupaltti, minun pitäisi ehdottaa siipalleni, että tekisi keksinnön perunoiden pesemiseksi. Nivelrikko ja kolme vuotta sitten tapahtunut rannetapaturma hankaloittaa perunoiden pesua. Vähän nauratti tuo perunoiden järveen tippuminen Toivottavasti jänöt eivät syö kaikkia kukkiasi.

Muori, kyllä sinun on varmaan ollut vaikea olla ranne murtuneena, kun ei saisi tehdä mitään. Ymmärrän oikein hyvin Tuli muuten heti mieleen, kun kerroit Raision kiipeilykeikasta, että onkohan kyseessä IL:n unelmavävyn paikka.

IL, kivoja kuvia oli naamakirjassa mökkivierailultasi. Peuran liha on mielestäni yksi maukkaimmista, mitä olen koskaan syönyt. Ihan tuli vesi kielelle tekstiäsi lukiessa. Mukavaa viikonloppua bonulapsenlapsen ja Ikerin kanssa.

Tiinuliinu, kuvasi naamakirjassa Turusta kertoivat paljon. Olisi mielenkiintoista käydä siellä, mutta liian pitkä matka täältä. Meillä olisi alkuviikoksi suunnitteilla reissua mahdollisesti Viitasaarelle ja Vaajakoskelle, mutta taitaa jäädä väliin tämän kylkiluun vuoksi. Luulen, että en voi mitenkään istua autossa niin pitkään. Keskiviikkona on sitten sukulaisia tulossa Kuopiosta tänne käymään.

Motsku, loistavat verenpaine- ja pulssilukemat. Osteopaatin käsittelyn tarpeessa varmaan olitkin - sain jo näppituntumaa täällä ollessasi Jotain käsittelyä minäkin nyt kaipaisin, kun tuon kylkiluun vuoksi on jännityksessä koko oikea puoli selästä. Ei meinaa siipan levittämä Voltaren Forte riittää. Juhannuksen nuoliammunta osui ja upposi. Vaikka kataja on rauhoitettu, meillä on tänä kesänä pakosta jouduttu "kaatamaan" muutama kuivunut kataja. Niistä siippani sitten väsää kaikenlaista. Eilen teki minulle taipuisasta oksasta saunan seinään kivan "jutun", johon saan koivunoksia tuomaan ihanaa tuoksua saunaan.

Eilen oli ihana ilma. Lämpöä noin 27 astetta, mutta kun tuuli samalla mukavasti järveltä, niin ei ollut liian kuuman oloista - paitsi postilenkillä. Päivällä teimme jotain tosi harvinaista: istuimme molemmat rantakalliolla tekemättä mitään.... Sitä ei turhan usein tapahdu.

Meillä oli tosi mukava ilta. Söimme (melko myöhään) kahdestaan kesäkeittiössä herkullista ruokaa. Kolmantena pyöränä oli kyllä tabletti, josta pystyi seuraamaan sivusilmällä fudismatsia. (Edellisiltana siipallani oli auki terassilla oleva telkkari ja sitten pöydällä tabletti, niin pystyi seuraamaan samanaikaisesti kahta matsia....) Istuimme kesäkeittiössä aika pitkään ja ihailimme maisemia. Sitten sisälle tultuamme kuuntelimme lähinnä nuoruusiakamme musiikkia antaumuksella ja tietysti myös Saimaan Norppaa. Siihen sain houkuteltua siippani tanssimaankin

Minä yritin venyytellä kroppaani musiikin tahdissa, mutta eipä kylki parantunut. Taas tuli aivastus ja huuto sen perään....

Siunattu sade. Aamusta alkaen satanut hiljakseen - juuri sopivasti, että kuiva maa ehtii imeä saamansa veden. Iltapäivästä taitaa sataa rankemmin. Tuuli tulee sellaiselta suunnalta, että onneksi ei meille pahasti osu. Toivon, että ei osu muuallakaan niin pahasti, että puita kaatuisi sähkölinjalle. Viikko takaperin koetut sähkökatkokset eivät olleet mukavia.
Tänään on ainakin pääosin sisäpäivä. Ajattelin kokeilla, miten kylki/selkä kestää imurin letkun heilutusta. Viimeksi imuroin viime lauantai-iltapäivällä - siis ennen "kohtalokasta" tohelointiani. Tänään voisi myös lukea kirjaa. Siippani juuri haki kirjan ja löhöää hyvässä asennossa sohvalla Hyvää sadepäivän terapiaa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille

heippa,

Kipalle terveiset! Tuttu juttu tuo kylkiluumurtuma. Poika tervehti minua neljä vuotta sitten halaamalla selän puolelta ja nosti samalla ylöspäin. Yksi kylkiluu murtui, sen ääni oli kamalaa kuultavaa ja se kipu!
Yksi murtui 1982 töissä potilasta kääntäessä. sain silloin keuhkokuumeen siitä hyvästä ja olin neljä viikkoa sairaslomalla 40°C kuumeessa.
No paranehan ne, mutta nyt on alkanut tämä viimeinen murtuma vihoitella. Kylkiluu nousee selässä pois paikaltaan ja se kipu on kamala.
Lääkintäjumppari antoi hyvät ohjeet ja niillä saan se aika hyvin paikalleen itsekin.

Kilot laskee hitaasti, kutittelen 70kg rajaa, sen kun saavutan, niin hyvä olisi.
Loma alkaa neljän viikon kuluttua ja siihen mennessä saisi paino laskea, että uskaltaa Suomessa syödä grillimakkaraa.
Nyt olen iltaisin syönyt vain ison annoksen vihreää salaattia, puolikkaan purkin raejuustoa ja kurkkua. Päivän aikana syön normaalit annokset, niin kuin mies ja poika.Tietty vähän vähemmän.

Mehumaija soi hellalla koko viikon, hilloa olen keitellyt ja pakastanut mansikkaa ja vadelmaa. kasvihuoneessa kurkkua kasvaa myyntiin asti ja tomaatit on jo isoja vihreitä kuulia.
Kanalassa muninta jatkuu (11 kanaa) ja munia myyn silloin tällöin. Niillä rahoilla ostan sitten jotain kivaa.

Puutarhassa kasvit huutaa vettä, meillä on nyt kuivuus vaivana jo neljä viikkoa. Mies hakee peräkärryllä joka ilta vettä kylän kaivolta noin 600l. Se kannetaan joko kastelukannulla pahimpiin paikkoihin, tai eilen jopa sähköpumpulla koko puutarhaan. Se on jo luxusta.
Tänään on pilvessä ja ukkosta luvattu, saas nähdä...

Minäkin seuraan kuin hai laivaa

Hyvää hinäkuuta kaikille.

Huomenta mimmit, kiva oli taas lueskella kirjoituksianne! Minulla on ollut taas sellaista tohinaa, että vasta nyt on aikaa kirjoitella. Mieheni nuorimman pojan poika kyseli jo keväällä aikaa tulla mökille ja nyt oli se viikonloppu. Hän vietti täällä lapsena monia hiihto- ja kesälomia, mutta teini-iässä olivat muut kiinnostuksen aiheet. Tietenkin olemme tavanneet sukujuhlissa, mutta niissähän ei ole koskaan aikaa kunnolla jutella kenenkään kanssa.

Niinpä häkellykseni oli melkoinen, kun ujosta ja hiljaisesta pojasta paljastuikin puhelias, aikaansaava, hauska ja sydämellinen nuorimies. Tuumi keksineensä armeijassa ollessaan, että sosiaalinen pärjää paremmin ja jatkaneensa tyyliä myös nyt opiskellessaan tietoliikenneinsinööriksi. Eikä hämmentynyt edes silloin, kun toin tiekokouksen jälkeen kolme rouvaa skumpalle - auttoi lasien kanssa ja kilisteli mukana!

Pääsin kumpanakin iltana pojan lämmittämään saunaan, tuhkat oli tyhjennetty pesästä, kiulu täytetty ja lattialta lakaistu kiukaan edessä olleet puunroskat. Hän samoili metsissä pari tuntia Ikerin kanssa, hävitti monta ampiaispesää asiantuntevasti ja jutteli syvällisiä iltaisin. Hänen biologinen mumminsa kuoli alkuvuodesta, poika halusi jutella siitäkin ja sanoi sitten vakavana minulle, että "sinä olet nyt meidän AINOA isovanhempi". Halasin ja kerroin, että olen ollut lasten syntymästä asti sydämestäni heidän mammansa ja olen edelleen, vaikka olisivat kuinka aikuisia. Hän halusi katsella valokuvia edesmenneestä papastaan ja kyseli kaikenlaisia asioita. Minusta on ihana jakaa tietoa lapsenlapsille heidän isänisästään.

Tyttären perhe tuli lauantaina tuomaan Ikerin kuukaudeksi kaverikseni. Tytär on tämän nuoren miehen kummitäti ja katseli myös hymyillen valoisaa kaveria. Vanhempi kiljukaula sen sijaan rupesi mammastaan mustasukkaiseksi, vaati minun istuvan vieressään ruokapöydässä eikä halunnut jutella nuorelle miehelle mitään. Ja nuorempi junttaantui syliin!

Vaan nyt olemme Ikerin kanssa kahden! Kävelimme jo parin kilometrin aamulenkin hakemaan Hesaria. Näytää kovin sateiselta. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Haluan kertoa teille eilen kuulemani hauskan koirajutun, jonka mökkinaapuri kertoi naapuristaan, jolla on nuori irlannin susikoira ja sen koulutus on tainnut jäädä retuperälle.

Naapuri oli ilmaantunut ovelle:
- onko sulla yhtään makkaraa?
- voisitko sä pilkkoa sen palasiksi?

Sitten oli seurattu hupaisaa näytelmää, jossa koiraa yritettiin houkutella makkaranpaloilla autoon. Iso koira luimisteli karkuun. Lopulta sen emäntä tuskaantui, ripotteli makkaranpalasia tielle ja auton takakonttiin ja lähti ajamaan ihan hiljaa takakontti auki.

Koira oli älynnyt, että toi lähtee ilman minua ja hypännyt äkkiä liikkuvaan autoon. Emäntänä salamana sulkemaan konttia ja niin päästiin matkaan.