Hei, jännää miten erilaista on terveydenhoito Espoossa kuin Kirkkonummella. Minähän en ole vaihtanut vielä kirjojani tänne uuteen paikkaan vaan olen vielä kirjoilla Kirkkonummella. Espoo ja Kirkkonummi kuuluvat molemmat samaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen. Meillä Kirkkonummella on omalääkäri ja mulla ollut varmaan yli 10 vuotta sama ihana naislääkäri. Hän tietää, että asun uudessa paikassa, niin sanoi viimeksikin: ”turhaan sinä tänne ajat, ota kuva ja lähetä, niin katson sitten, miten jatketaan”. Minulla on siis hänen sp-osoitteensa. Kirkkonummella on vuositarkastus jokaisella eläkeläisellä. Minulla on jo ensi toukokuuksi laboratoriolähete ja kesäkuuksi pitää tilata aika lääkärille sitten toukokuussa.
Huomasin pari viikkoa sitten punaisen laikun selässäni ja soitin kiireettömään ajan varaukseen ti iltapäivä, keskiviikkoaamuna soittivat takaisin ja sain ajan perjantai- aamuksi (tähän liittyy tuo kuvan lähettäminen eli kontrollikäyntiin).
Perjantaina yritin tilata ajan netissä influenssarokotukseen, ei onnistunut. Soitin sitten annettuun numeroon ja jätin soittopyynnön, eilen sunnuntaina soittivat ja sain ajan.

Minä olen tyytyväinen terveydenhoitoon Kirkkonummella ja sanoin jo miehelleni, että melkein tekisi mieli jättää terveydenhoito sinne, vaikka muuten siirtäisin kirjat tänne.
Mies on siirtänyt terveydenhoidon tänne ja hämmästyimme, kun hänelle kerrottiin, että Keusoten ( Keski-Uudenmaan hyvinvointialue) alueella ei diabeetikoille anneta sokerimittareita, riittää kun kerran vuodessa käy mittauksessa laboratoriossa. Kirkkonummella saa mittarin ja liuskoja reilusti.

Me meinataan jättää terveydenhoito tähän kuntaan, vaikka muutetaan naapurikaupunkiin. Se on se valinnanvapaus. 

Kiva viikonloppu takana. Meitä oli 29 henkeä joista 17 aikuista ja 11 lasta jos nyt meni oikein. Kaikki yötä.
Tarjottavat nyyttäriperiaatteella. Tein tacokanakastiketta riisillä ja lisukkeita toi mitä kukin halusi. Leivoin pullaa lisäksi tuli juustokakkuja, sienipiirakkaa, berliininmunkkeja. 
Eilen lounastettiin grillaten grillikatoksessa makkaraa ja syötiin lisänä mitä jääkapista löytyi. Lisäksi vaahtokarkkeja paistettiin. 
Piha saatiin siivottua ja koira-aitaus purettua. 

Kyllä mulla on ihanat niin omat kuin bonuslapset. Niin innolla mukana ja kaikilla hyvä fiilis. Illalla katsottiin dvd:ltä vanhoja reissukuvia. Muisteltiin mukavia. 
Sit nuo ihanat lapsenlapset. 

Muumimukit jaoin halukkaille, yksi ruokapöytä meni tuoleineen ja suurin osa puutarhakalusteista. 

Meidän talokaupat viiivästyy ostajien toimesta. Meillä vähän kaikki sekaisin meni sen takia. Ei vain voi mitään kun ovat ainoat varteenotettavat ostajat. Stressaa sen verran että unet jää lyhyeksi. 

Onnittelut Pikselille!❤️
Ja paranemisia kaikille, jotka jonkun taudin kourissa ovat. Toivottavasti taudit talttuvat nopeasti. 
Tänään sataa. Meinasin istuttaa eilen ostamiani kukkasipuleita, mutta täytyy odottaa poutapäivää tai ainakin sateetonta väliä. 
Viikonloppuna sain laitettua vähän callunoita ym. ruukkuihin. Eilen vielä hankin koristekaalia ja pikku havun yhteen ruukkuun. Kai pian saa virittää pieniä kausivaloja ruukkuihin🤔
Viikonlopuksi pitäisi leipoa jotain. Pakastimessa ei ole kuin yksi pullapussi. Tosin olisi parempi olla leipomatta kun itse olen niin herkkä sortumaan leivonnaisiin. Nyt on taas kerran tasanne painossa, eli ei tapahdu mitään. Onneksi ei sentään ylöskään päin.
Taidan ottaa kirjan käteen ja upota sohvan nurkkaan. Illalla on jooga, johon pääsen nyt vasta eka kertaa kun reissussa oltiin kurssin alkaessa. Huomen aamulla sitten vesijuoksuun. Kiva tavata uimakaverit pitkästä aikaa. 

Moi mimmit, kiva oli lukea taas kuulumisianne. Tiinuliinulle aurinkoisia päiviä Espanjaan, Karmalelle toipumista rankasta taudista ja kaikille muille terveisiä myös.

Kuulkas tytöt, vaikutanko mä teidän mielestä ikälopulta, hauraalta vanhukselta? Eilen sattui näin: Lähdimme kahdella autolla Abin ja Juniorin kanssa Tapiolan Ainoaan syömään Juniorin 17-vuotispäivän kunniaksi. Pojat sitten palaisivat sieltä kotiin ja me pääsisimme jatkamaan myös kotiimme ilman edestakaisin ajelua. Kovan sateen takia pojat eivät huomanneet, kun nousimme Tapiolan rampille, ajoivat ohi ja tulivat sitten Otaniemen kautta.

Lähetin heille viestin, millä parkkitasolla odottelisimme. Ja seisoskelin huomaamattani hallissa suojatien kohdalla ja näinkin jo poikien tulevan, pysähtyivät suojatien eteen, avasivat ikkunan odottaakseen lisäohjeita. Samalla tunsin, kuinka joku tarttui takaapäin tiukasti käsivarteeni ja tomera naisääni sanoi, että no nyt voit ylittää suojatien minun kanssani.

Ällistyin ensin, mutta sain sanottua, että en ole ylittämässä, odotan lapsenlapsiani ja samalla sain ihan hillittömän naurukohtauksen. Nainen meni menojaan, mutta jäin miettimään, ettei tuollainen takaapäin tarttuminen nyt ihan fiksua ollut, hyvä etten mäjäyttänyt käsilaukulla päin pläsiä. Pojilla riitti hauskuutta, kävelivät molemmin puolin vanhaa mammaansa ja olivat pitävinään pystyssä.

Tapiolaan on avattu hiljattain Itsuyaki -niminen teppanakiravintola, sankari tahtoi sinne. Valinnanvaraa oli mielettömät määrät, Justus ja Abi ihan pökerryksissä. Juniori ja minä maltoimme herkutella hieman kohtuullisemmin. Yhdestä pöydästä sai itse valita mitä tahansa ja kokki grillasi ne valmiiksi annokseksi.

Tytär ja vävy olivat lähteneet Zappan kanssa ajamaan Espanjan kotiin jo perjantaina, joten sen takia vietimme pojan synttäreitä nelistään. Tosin hän oli jo juhlinut kavereidensa kanssa, jotka olivat järjestäneet kaikenlaista hauskaa yllätystä. Oli taas hauska jutella nuorten kanssa monenmoisista asioista. Mä rakastan olla heidän mammansa.

Tänään mennään Musiikkitalolle pankkini järjestämään talousiltaan. Minua kiinnostaa hyvien puhujien esitykset, Justusta buffee. Diandra esiintyy myös, sekin on varmasti hyvää kuultavaa ja katsottavaa.

Huomenna kuntosalin ja vesijumpan jälkeen sitten taas auto kohti Tammisaarta.

Hola Aurinkorannikolta! 

Kylläpä alkoi naurattaa kun luin IL:n parkkihalliseikkailusta – kai sitä voi seikkailuksi sanoa? Olisit lyönyt laukulla vaan! 

Mieleeni nimittäin muistui sattumus muutaman vuosikymmenen takaa. Työkaverini Tellervo (nimi muutettu) käveli jouluvalaistulla Aleksanterinkadulla kun havaitsi ratikkakiskoilla seisovan vanhan rouvan (ja siis kyseessä oli tosiaan vanha rouva, ei tuommoinen simpsakka ja pirtsakka keski-ikäinen nainen kuten IL). Tellervo ryntäsi hänen luokseen ja tiedusteli: ”Onko rouva Stockmannille menossa? Saanko auttaa?” Johon rouva: ”Mitä se teille kuuluu mihin minä olen menossa? Ette saa!” Ja humautti käsilaukulla niin että Tellervo piteli päätään vielä palaverissa paria tuntia myöhemmin. 

Mutta palataanpa nykypäivään ja aurinkoiseen Andalusiaan. Fuengirolassa on meneillään syksyn suurtapahtuma eli Feria y Fiesta del Rosario. Juhlan juuret juontavat aina 1500-luvun lopulle, jolloin silloinen paavi käski viettää sitä kaikkialla Välimeren alueella turkkilaisista saadun voiton kunniaksi. Nykymenosta on hengellinen sisältö karsittu minimiin – jokin pyhimyksenkuvia kantava kulkue kai jossakin vaeltaa mutta koska aikataulut ovat lähinnä viitteellisiä, ei ole menty sitä etsimään. Sen sijaan käväistiin eilen kaupungin feria-alueella; normaaliarjessa kyseinen huomattavan iso aukio toimii tiistaisin torina, lauantaisin kirpputorina. Silloinkin menoa ja meininkiä riittää, mutta eilisillan juhlahumu sai kyllä Rooman 2589-vuotisjuhlat, joille meillä oli ilo ja kunnia takavuosina osallistua, tuntumaan hiljaisuuden retriitiltä. 

Aukion pääväylää pitkin kopsutteli tuon tuostakin hevosvaljakoita; sekä vetoeläimet että rattaat oli koristeltu mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Silkkikukat tuntuivat trendaavan myös paikalle saapuneiden naisten asuissa. Feriakeskiviikko lienee kansallispukujen tuuletuspäivä, sillä rimpsuhelmoja riitti. Totuuden nimessä on kuitenkin mainittava, että shortsit ja lenkkarit (sillä vielä iltakuuden jälkeen ilma oli huomattavan kuuma) olivat suunnilleen yhtä suosittu asu. Ruokaa, juomaa ja tanssinopetusta oli tarjolla markkina-aukiota reunustavissa pikku ravintoloissa. Musiikki soi joka puolella. 

Osa väestä vaelsi alueella ratsain; ihmettelin ettei yksikään hevonen pillastunut kun meteli oli kuitenkin mitä melkoisin ja jalankulkijat poukkoilivat sinne tänne. Sen sijaan snautserimme päätti jossakin vaiheessa että tämä on nyt nähty ja teki nelitassujarrutuksen. Kannettiin koira rauhallisemmille kaduille ja käppäiltiin kotiin. 

Sitä kävelyähän tässä nyt yritetään harrastaa. Kahdeksan-kymmenen kilometriä kertyy päivässä kevyesti vaikka iltapäivän kuumimmat hetket istuisikin sisällä juomassa jääteetä ja lukemassa hyvää kirjaa. Käsityö on mukana, joten hyvin täällä aika kuluu. 

Mukavia syyspäiviä kaikille!

Huomisaamuna anivarhain alkaa syntymäpäivä matkani kohti Nizzaa. Tunnelma on vain kovin apea. Pari päivää sitten ihana miniäni sai tietää sairastavansa rintasyöpää. Hän oli jo useampia kertoja valittanut gynekologeille, että rinnassa on jotain ja käynyt kaikissa kontrolleissa, mutta aina oli sanottu, ettei mitään kasvainta näy. Nyt oli otettu neulanäyte, jonka tulos oli pahanlaatuinen. Olemme aivan shokissa. 😢

Matka tehdään nyt kuitenkin suunnitellusti. Onpahan jotain muuta ajateltavaa. Perjantaina miniä pääsee sairaalaan, jossa otetaan viipalekuva (tai jotain sellaista) ja hoito aloitetaan mahdollisimman pian. Pojan perhe palaa kotiin torstaina ja minä tyttären perheen kanssa lauantaina.

Huolettaa myös, miten käy abitytön lakkiaisten. Paikka on varattu lakkiaispäivänä marraskuussa, mutta pääseekö äiti mukaan?

Näin se elämä heittelee tunnetilasta toiseen. Toivon ja rukoilen, että asia saa mahdollisimman onnellisen käänteen.

Voi Pikseli, onneksi rintasyövän ennuste on nykyään aika hyvä. Kaikesta huolimatta toivon sinulle rentouttavaa ja kivaa lomaa.

Pikseli minäkin toivottelen kuitenkin mukavaa reissua. Toivotaan niin matkan kun miniän hoidonkin sujuvan hyvin. 

Pikseli - hyvän matkan toivotukset myös minulta! Toivottavasti ehdit vilkaista forumia ennen kotiintuloa - lähtöaika lienee ohi jo. 

Hyvä että teillä kaikilla on nyt muuta ajateltavaa ja toivon mukaan myös mukavaa koettavaa ja yhdessäoloa. Rintasyövän ennuste on tosiaan nykyään hyvä, ja miniäsihän pääsee hoitoon vain muutaman päivän kuluttua. 

Asioilla on tapana järjestyä. 

Voi Pikseli, päivä kerrallaan ja toivoa ei pidä menettää. Tiedän, että tuo uutinen on aina suuri shokki, mutta hoidot on onneksi nykyään hyviä ja miniä pääsee nyt nopeasti hoitoon.
Kaikesta huolimatta hyvää matkaa!