Onnittelut Kipa.

Onnea täältäkin Kipalle! ❤️

Kiitos onnitteluista ☺️ Poistin jo joitakin vuosia sitten naamakirjasta syntymäajan, niin että näkyisi kaikille. 

Tulirumpu oli varmaan hauskaa käydä tanssiassa. Mekin tanssimme pari viikkoa sitten isän naapurTin pikkujouluissa. Oli tarkoitus tanssia myös torstai-iltana Junnu Vainion musiikin tahdissa, mutta ilta-aterian jälkeen olimme niin väsyneitä, että jäi Junnut ja tanssit. Koko päivän olimme olleet liikkeellä, niin olimme jo aivan väsyneitä - vielä tämä flunssa molemmilla. En kyllä usko, että tämä olisi influenssaa, kun ei ole ollut kuumetta. Eilen illalla siippani teki koronatestin. Näytti negatiivista. Ajattelin, että olisi sitä voinut olla, kun olen lukenut, että tämä viimeinen muunnos alkaa kovalla kurkkukivulla. Siipallani on ollut tiistaista lähtien kurkku kovin kipeä, mulla ei ollut kuin vähän. Ja minä sain tehosterokotteen, siippani ei. Influenssa rokotuksen otimme tietysti molemmat. Torstaina kun oli se fyssari ja perään fysiatri, niin pidin maskia, että en tartuta ainakaan eteenpäin. Pidin myös kaupoissa maskia. Taidan pitää ensi viikollakin, kun on niin paljon kaikkea liikkeellä, että ei tulisi uutta tautia heti perään. Hyvä, että olemme nyt täällä korvessa, niin emme ole ketään tartuttamassa.

Kiva oli katsella linnan juhlia ja useita upeita pukuja. Osa oli aika erikoisia... ja mielestäni Erika Wikmannin asu oli kyllä sopimaton tuollaiseen tilaisuuteen, vaikkakin oli uskollinen tyylilleen. Asiasta voi tietysti olla eri mieltä. 

Tämä päivä alkoi taas ihanasti, kun saimme taas videopuhelun pikkumieheltä. Parempaa tapaa uuden päivän alkuun en voisi kuvitella. 

Oikein mukavaa päivää kaikille ☺️

Taidan olla hieman myöhässä mutta lämpimät onnittelut silti, Kipa! 

Merelle, pakurikääpä kasvaa useimmiten koivussa. Meiltä löytyi omalta tontilta ehkä joskus 6 - 7 vuotta sitten melko kookas pakurikääpä. Ystäväpariskunta oli kylässä ja tämä mies tuntee luonnon parantavia yrttejä yms. paljon ja terassilla istuessamme järvelle päin katsoessa huomasi yhdessä koivussa pakurikäävän. Hänellä on itsellään paljon perintömetsiä. Olimme käävän toki huomanneet, mutta emme sen enempää kiinnittäneet siihen huomiota muuta kuin ajattelimme, että puu pitäisi kaataa ennen kuin kaatuu. 

Rakas siippani haki sitten korkeat tikkaat, joilla ylettyi sahaamaan käävän pois. Ja kyllä se läheltäkin tutkittuna osoittautui pakurikääväksi. Se oli varmaan jalkapallon kokoinen - ainakin melkein. Saimme neuvot, miten se pitää käsitellä, niin että sitä voi käyttää. Siippani pilkkoi sitä melko pieniin osiin, joita sitten kuivattelimme pitkään. Varmaan uunissa, kun on kiertoilmauuni. Vihanneskuivurissa ei olisi onnistunut. Meillä se on sellaista rouhetta ja olen ymmärtänyt, että säilyy pitkään. Otan aina "sopivan" satsin ja keitän sitä vedessä. Tänään juuri luin jostain, että pitäisi kiehua 20 minuuttia. Samaa satsia säilön useampaan kertaan. Sitä voi käyttää niin kauan kuin väriä irtoaa. 

Siinä on paljon antioksidentteja ja immunologiaa parantavia yhdisteitä. Joidenkin "tietojen" mukaan sen pitäisi tehota lähes kaikkeen🤣. Mene ja tiedä. Sitä tutkitaan edelleen paljon ja maksaa mielestäni kauheasti, kun olen joskus kaupassa katsonut sellaisia jauhepusseja. Googlettamalla löytyy paljon tietoa. Sitä on käytetty paljon Aasiasta ja meistä itään päin.

Inkivääristä emme pidä, mutta hunaja vie sen maun pois. Inkivääristä on ymmärtääkseni paljonkin tutkimustietoa, pitäisi auttaa nivelvaivoihinkin. Ja se on tuoreena halpaa. Liian harvoin tullut käytettyä molempia. Aina flunssan tullessa muistamme ja kyllä joskus talvipakkasilla ilman flunssaakin.

Tiinuliinu kiitos onnitteluista. Toivottavasti olette kotiutuneet hyvin. 

Maanantaita, mimmit! Itsenäisyyspäivä on takana. Heti aamusta onnittelin veljeäni, joka täytti 64 v. Sitten sateenvarjot esiin ja Raatihuoneen torille joulumarkkinoille. Olivat tunnelmalliset ja isommat kuin luulin, kojuja oli niin Kuninkaankadulla kuin Kustaa Vaasan kadullakin. Ihmisiä valtavasti ja kaikki hyväntuulisia sateesta huolimatta. Ostettiin kalaherkkuja, tavattiin muutamia tuttujakin.

Kotiin paraatia seuraamaan. Minähän olen salaa ihan heikkoja univormuihin ja tankkeihin yms. Ehdittiin laittaa ruokaakin, minä katoin pöydän juhla-astioilla. Alkuun mätiä, pääruokana graavisiikaa ja jälkiruoaksi olin tehnyt edellisenä päivänä glögipannacottaa hyytymään.

Ja vihdoin linnanjuhlat! Taidemaalariystäväni oli lahjoittanut juhlaviittansa ministeriystävälleni ja se yllään hän linnaan tipsuttikin. Meillä oli tyttäreni kanssa koko kättelyn ajan puhelinlinja auki ja kommentoimme pukuja. Justus huuteli korukommenttejaan sivulta, hänen mielestään monet avonaiset puvut kaipasivat kaulakorua. Galaktisia Laaksoja siellä näkyi varmaan kymmenellä kaulalla, minullakin on sellainen. Ihan hirvityksiä ei tänä vuonna ollutkaan tai sitten mä olen tullut armeliaammaksi!

Eilen käveltiin kujilla bongaamassa ikkunoita, jotka oli somistettu joulukalenteriksi. Cafe Gamla Stan on joulunajan auki, joten sinne valkoviiniglögille, jossa lusikkana oli kanelitanko. Nappasin meidän tangot taskuun,käytän koristeena.

Nyt ei sada, joten lähdemme etsimään kahdeksatta joulukalenteri-ikkunaa!

Nyt on ollut kovasti menoja. Joulukuun 2. päivänä olimme katsomassa Steiner koulun lukion esittävän taiteen linjan näytelmäesitystä. Tänä vuonna se oli satiiri Kuningas kuolee - eläköön kuningas. Mukana oli valtavasti nuoria esiintyjiä, paitsi itse näytelmässä, myös kuorossa ja orkesterissa. Emma on siellä ekalla luokalla ja viihtyy hyvin. Nytkin hän oli mukana kuorossa, lavastajana ja yhtenä kuninkaana. Olin aivan ällistynyt, miten hiljaiselta vaikuttava nuori paneutui täysillä osaansa.

Itsenäisyyspäivän aattona oli sitten Ainon lakkiaiset Otaniemen lukiossa. Emme päässeet paikan päälle - vanhempien ja isoveljen lisäksi kunnian sai Joensuun mummi, jolle sen hyvin soimme. Tilaisuus oli samalla koulun itsenäisyyspäivän juhla ja se striimattiin, joten katsoimme sen Youtubesta ihan kotisohvalla. Illalla lähiperheelle (14 henk.) oli varattu kabinetti lähellä sijaitsevasta tunnelmallisesta ravintolasta. Villa Lilla on rakennettu vuosisadan vaihteessa ja remontoitu pieteetillä. Ruoka ja tarjoilu olivat moitteetonta ja meillä oli ihana ilta.

Kuoroilla on ollut pari esiintymistä viikossa, parhaina päivinä kaksikin, ja sama jatkuu joulukuun 17. päivään asti. Hoivakodit alkavat tulla tutuiksi. On antoisaa, kun varsinkin tuttu musiikki tavoittaa muistisairaan hapuilemaan laulun sanoja. Tunnemme myös kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet olla niin terveinä, että voimme tuottaa iloa, tai ainakin vaihtelua muistisairaille ikätovereille. Niin, kummankin kuoron ikähaitari lienee 70-85, säestäjää ja johtajaa lukuunottamatta.

Ihanaa, että Kipan pikkumiehen yölliset itkukohtaukset ovat loppuneet. Ja miten hyvä uutinen oli, ettei isältäsi kuitenkaan löytynyt syöpää, kuten epäiltiin. Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut!

Vielä onnittelut myös Kivikasalle uudesta lapsenlapsesta!

IL vaikuttaa selvinneen flunssasta. Onneksi se ei ilmeisesti ollut pahempaa sorttia.

Tiinuliinu, tervetuloa kotimaahan nauttimaan täkäläisestä kulttuurista! Kävelyä tuskin tulee näillä keleillä harrastettua yhtä paljon kuin Espanjassa.

Miniän uusi hoitojakso alkaa perjantaina. Toivottavasti siitä ei seuraa niin kovia kipuja kuin ensimmäisestä. Onneksi ne eivät kestäneet kuin muutaman päivän ja hän on jaksanut olla ihan reipas.

Pysytään kaikki terveinä!

Tässä ketjussa joku on maininnut lanttuhaudan.
Olen nyt Tampereella ja jos löydän kauppahallista ko tuotetta, miten se muuntuu lanttulaatikoksi? 

Hyvä Tulis kun muistit! Olen myös lukenut Mennan sitä kehuvan ja käydään vielä Tampereella ennen joulua.  Kukahan kauppias sitä myy? Meillä on aina kiire saada Neljä vuodenaikaa ravintolasta se kalalautanen nenän eteen, niin on lanttuhaudat unohtuneet.
Olisikohan se valmiiksi haudutettua lanttusosetta, joka vain maustetaan ja paistetaan.
Nyt tuli kyllä pakottava tarve lykätä ensiavuksi uuniin se kaupan valmis lanttusosepötkö, joka on jääkaapissa. Mummuni oli satakunnasta ja lähes eli vuoden ympäri lanttulooran voimin

Hei Ihanaiset,
terveisiä sohvannurkasta käytettyjen nenäliinamyttyjen keskeltä. Viime lauantaina hehkutin ääneen miten hienoa on kun en ole räkätautua saanut vaikka sitä on nyt paljon, ei olisi pitänyt nuolaista. Sunnuntaina herätessä ääneni kuulosti kunnon wisky bassolta ja aamupalaa tehdessä alkoi vesinuha ja päänsärky. Kumma kyllä JP ei ole sairastunut, hän lähti eilen kotiinsa ja minä nukuin yli 12 tuntia  viime yönä, kun ei kukaan herättänyt aamupalalle, yhä edelleen väsyttää.

Muuten elämä soljuu tasaisesti eteenpäin. Kesä meni laiskotellessa ja syödessä joten syksy on sitten mennyt kesäkiloja poltellessa. Milloin sitä oppii, että ne kilot tulevat niin helposti mutta niistä eroon pääseminen on yhtä tuskaa.

Kaikkea pientä kivaakin on ollut, lapsenlapsen rippijuhlat ja etenkin se, että neiti toipui hyvin mopo onnettomuudestaan. Siskon tytön toisen lapsen kastejuhla oli hauska. Tytön tyllerö oli yhtä rauhallinen kuin isoveljensä samassa tilanteessa. Reipas poika, hoitaa innolla pikkusiskoaan, mutta viime viikolla oli säikähtänyt kamalasti ja paniikissa huutanut:” äiti, isä tulkaa tänne, sisko on karannut!”.  Sisko on tähän asti pysynyt omien lelujensa kanssa leikkialustalla mutta nyt näkökenttään oli ilmestynyt uskomattoman kiinnostava tavara jota kohti tyllerö oli lähtenyt kierimään ja päässytkin tyhjän pahvilaatikon luo. Järkytyksestä toivuttuaan isoveli oli tuumannut, että nyt hänen lelunsa pitää siivota turvaan. Isoveli 3v on pikku julkis, kun paikallislehdestä oli hänestä iso artikkeli. Kauppaan tai kävelylenkille pitää ottaa aina mukaan työhanskat ja roskapussi johon kerätään tien vierestä roskat. Poika ei voi ymmärtää miksi muut roskaavat, kun herkkujen kääreet ja pussit voisi laittaa roskakoriin. Reipas poika❣️.

Musiikki on vyörynyt elämääni JPn myötä, sitä tulee joka tuutista. Olin hänen tukenaan hautajaisissa jossa vainajaa muisteltiin yhteisen musiikin kanssa. Vainaja oli juuriltaan italialainen ja hyvin musikaalinen , lauloi monissa kuoroissa sovitti ja sävelsikin itse kevyttä musiikkia. Jos nyt koskaan voi sanoa, että hautajaiset olivat iloiset niin tässä tapauksessa suru oli kyllä kääritty iloiseen musiikkiin. Siunaustilaisuuden pappi tarttui kitaraan ja lauloi gospelia. Muistotilaisuudesta muodostui milteipä konsertti, omaisista yksi soitti pianoa toinen kitaraa, kolmas huilua, pappi oli mukana kitaransa kanssa ja lähestulkoon kaikki lauloivat, yksin, kaksin tai porukalla, säestyksellä tai ilman. Pääsin myös mukaan JPn kuorolaisen 50v juhliin jossa esiintyi 3 kuoroa joissa päivänsankari on mukana. Laskin hätäisesti, että yhdessä kohtaa oli lavalla muusikoita ja kuorolaisia yli 50 henkeä. Upeaa laulua ja soittoa klassisesta kevyeen musiikkiin. Kotimatkalla tuntui, että minä leijailen. Toki olen käynyt myös kuuntelemassa JPn oman kuoron esityksiä ja minun luonani hän harjoittelee tosin harmillisesti usein silloin kun minä olen jumpassa 😕.

Tanssimassa ollaan nyt syksyllä käyty enemmän kuin kesällä, silloin ei oikein sää suosinut. Milloin oli sateista ja kylmää milloin taas liian kuuma. Viimeksi oltiin meritanssit risteilyllä ja mukavaa oli vaikka tanssilattia oli turhan pieni. Muuten kaikki sujui hyvin, ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja oli ystävällistä, hyviä ostoksiakin tehtiin, hytti oli passeli. Sain hyvän synttäritarjouksen ja raskittiin ostaa suite. Ilman vastoinkäymistä ei kuitenkaan selvitty. Oltiin jo Rautatientorilla matkalla minun luokseni kun JP kysyy onko minulla hänen pukusalkkunsa?? Ei ollut ja siitä seurasi sitten aikamoinen selvittäminen. Kummallakaan ei ollut muuta muistikuvaa salkusta kuin se, että hytistä lähtiessä se oli mukana. Soitettiin terminaalin ja HSLn löytötavaroihin monta kertaa. Meitä harmitti, kun siellä oli mun ”liehukehousut”  ja JPn mieleisin pikkutakki ja siihen hyvin sopiva solmio . Kesti yli viikon ennenkuin saatiin se takaisin mutta onneksi saatiin.

Tässä jotain otoksia minun rauhallisesta elämästäni. Yksi lasten suusta pitää vielä jakaa teille. Kyse on keskimmäisen siskon nuorimmaisesta lapsenlapsesta joka on n. 9v.  Sisko oli tyttöjen kanssa kesällä jäätelöllä ja toiset olivat jo jäätelönsä hotkineet mutta nuorimmaisella oli vielä jäljellä joten siskoni kysyi onnistuuko kävely autolle jäätelöä syöden. Vastaus tuli tuhahduksen saattelemana: mummi, minä olen nainen ja pystyn tekemään kahta asiaa samaan aikaan. Itseasiassa teen nytkin kolmea asiaa samaan aikaan, kävelen, syön ja puhun! Tulevaisuus on turvattu 😁.

Pysykaahän terveinä ja jos tauti on iskenyt niin pikaista toipumista🧡. Mukavaa Joulun odotusta kaikille.