Voihan noro.
Muistissa on vielä neljän vuoden takainen joulu. Parantuneeksi arveltu lapsivieras toi tullessaan ja siitä sitten koko porukka aina puolen vuorokauden välein. -10 kg koko perheeltä. Jouluruokia ei tehnyt mieli vielä seuraavanakaan jouluna. 
Ja saatiinhan se viime keväänäkin juuri vaipanvaihdon kautta.

Saimme juuri  iltapäivällä tietää,että ystävälle oli nyt annettu tänään toivoa ja täsmähoito aloitetaan heti. Soittelee myöhemmin tarkemmin. Nostimme maljan hänelle. Ei olisi parempia uutisia voinut tulla uusien tutkimusten myötä, kun ensimmäisellä kerralla oli niin toivottomia uutisia vajaa viikko sitten. Ihan älyttömän suuri helpotus. Tuo on raastanut sydäntäni koko ajan. Aattonakin karkasin välillä piiloon, kun kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Nyt voi vaan olla kiitollinen tästäkin ja rukoilla, että ihme tapahtuisi. 

Tulirumpu, juu - kyllä nyt varotaan vaippoja.... Pianhan me saamme toisen lapsenlapsen. Lähdemme päivystämään kaupunkikotiin hetimmiten. Yritän saada yhtä tutkimusta aiemmaksi, kun nyt on 16.1.

IL- hyvä, että olet tervehtynyt. <3 

Vielä kerran hyvät uuden vuoden toivotukset kaikille. 

Joulu tuli ja meni entiseen tapaan. Minä en vaan osaa luopua ajatuksesta, että koti pitää olla jouluna putipuhdas. Väsyn ja hermostun turhaan, kun mies ei auta. Yritin vihjaista, että hän voisi imuroida. Ei imuroinut, koska olen joskus siivonnut hänen imurointinsa jälkiä - hän ei ilmeisesti näe kyllin tarkasti. Kinkun hän kuitenkin paistoi entiseen tapaan, tosin aikoi hieroa sen pinnan valkosipuli-suolatahnalla, mutta muistutin, että vain pääsiäislampaalle tehdään niin. Hän ei myöskään muistanut, että joulupöydässä meillä on aina rosollin sijaan minun tekemääni perunasalaattia, koska kukaan meistä ei pidä rosollista.

Olen huomannut, että stressi sisaren voinnista saa miehen hieman sekoilemaan. Sisar on siis yhä sairaalassa, vaikka kipsi kädestä on poistettu. Hän oli kaatunut sairaalassa ja saanut ohimoon tikkejä. Lisäksi hänet oli siirretty yhden hengen huoneeseen. Ilmeisesti siellä mietitään, pärjääkö hän enää kotona. Tyttäremme on täyttänyt hänestä hakemuksen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, kun mieheni ei sitä saanut aikaiseksi.

Aaton vietimme kaikki perinteiseen tapaan tyttären perheen luona ja joulupäivänä olimme kaikki pojan perheen luona. Tapaninpäivänä oli sitten meidän vuoromme kestitä jälkipolvea.

Lauantaina (27.12.) me, perheen naisväki, matkustimme Tampereelle. Tytär ja Emma matkustivat junalla, mutta miniän syövän takia me toiset ajoimme sinne omalla autolla ja tilasimme ruokamme autokaistalta. Teatterissa miniä käytti hengityssuojainta ja minäkin laitoin sellaisen itselleni, koska melkein vieressä istui flunssaisen oloinen nainen. TTT:n esittämä musikaali Kaunotar ja hirviö oli ihana ja lavastus kaunista katseltavaa. Pois lähtiessä eteisaulassa joku pikkutyttö sanoi ilahtuneena äidilleen, että ”minä luulin, että se olisi tylsä, mutta ei se ollutkaan!”

Kolme vuotta sitten alesta ostamani pitkä, musta untuvatakki ei tahdo mahtua vatsan kohdalta kiinni. Uusi takki mielessä lähdin miniän kanssa kaupoille. Olin katsonut Budget Sportista uutta ale-takkia, mutta se oli kovin jäykkä ja painava, vaikka olikin untuvatäytteinen. Kokeilin paria muuta mustaa toppatakkia, mutta kumpikaan ei ollut oikein hyvä, lähinnä hihojen liika pituus ja niiden sisällä olevat resorit tuottivat ongelmia näin lyhyelle naiselle. Sitten silmäni osuivat ruskeanpunaiseen, kevyeen ja hinnaltaankin edulliseen takkiin eivätkä siitä irronneet. Myös miniä oli löytänyt kauniin, lyhyen toppatakin. Siinä sitten taistelimme itsemme kanssa, voimmeko ostaa takit. Järkeilimme, että toinen sairastaa syöpää ja toinen on 80, joten milloin sitten ostaisimme takit, ellei nyt! Mustan takin sijaan kotiin tulikin punainen!

Miniä sai tänään lääkäriltä toiveikkaita uutisia. Syöpäkasvain oli hiukan pienentynyt kahden hoitokerran jälkeen. Perjantaina on kolmas kerta. Toivottavasti nyt uusi kipulääke auttaa paremmin  hoitopäivän jälkeisiin kipuihin.

Kiva kuulla Kipasta pitkästä aikaa! Teillä on ihanaa odotettavaa, ja toivottavasti kaikki menee hyvin! ❤️🧸

Toivon teille kaikille ihanille 60+ -ystäville onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! 🍀✨🥰
Sitten vielä kliseisesti parempaa vuotta ja rauhaa maailmaan! 🕊️

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ja paranemisia ja terveyttä myös kaikille. 
Nyt on mentävä ulos kun mies haluaa paukuttaa tyttärensä kesällä antamat ilotulitteet. Eivät voineet niitä Portugaliin viedä 😄

 Tästä tuli nyt pitkä kirjoitus, mutta hypätkää yli, jos ette jaksa kaikkea 🥰

Niin meni  uuden vuoden ensimmäinen päiväkin. Ihan hiljaisuudessa kotona. En mennyt edes ulos kun on niin kylmä. Aattoiltana kun sytytin lyhtyjä, otti niin henkeen, että eilen pysyin sisällä. Tänään on vielä kylmempi, joten elokuvia katson ja kirjaa luen. Onneksi on kaikenlaista ruokaa, josta nopeasti tekee syötävät. Ei tarvitse kauppaan lähteä. 
Joulu oli ihana! Poika perheineen tuli  jo maanantaina ja vanhempi tytär miehensä kanssa tiistaina. Siitä se sitten lähti joulun vietto ryminällä. 😍 Lapset olivat innoissaan ja heti tiistaiaamuna koristelivat kuusen. Ja kyllä niitä koristeita sitten kuusessa olikin. Pienempi laittoi niitä paljon aina samaan oksaan, mutta isompi sitten korjaili. Hieno siitä tuli. Minä en korjaillut mitään.  
Isot tytöt nukkuivat matkasängyissään, toinen tyttären ja miehensä huoneessa ja toinen meidän huoneessa. Ensin luulin, että tulee riitaa kumpi minnekin menee. Ei tullut. Vauva nukkui tietenkin vanhempiensa kanssa kolmannessa makkarissa. 
Paljon piti leikkiä, pelata, maalata, askarrella ym. Onneksi tytär ja  vävy lähtivät heidän kanssaan mielellään ulos ja menivät leikkipuistoon. Minä sain vähän vielä valmistella jouluruokia. Kinkun paistoin ja muuta pientä. 

Jouluaattona keitin ison riisipuuron heti aamusta. 
Joulupukki tuli 14:30. Pikku tytöt olivat jännityksissään, mutta eivät pelänneet ja lopuksi kumpikin uskalsi mennä pukin polvelle kuvausta varten. Lahjatkin tuntuivat miellyttävän. Pienempi tyttö pisti oikein tanssiksi kun sai toivomansa nuken.🥰
Sitten olikin mukava rauhassa syödä jouluruoka kun tuo pukkihässäkkä oli ohi. Ja koko loppuilta sujui mukavasti. Tytär oli tehnyt jälkiruuaksi jouluhalon, joka oli kyllä melkoinen  herkku. Päätettiin säästää sitä Tapaninpäiväksikin kun nuorempi tytär miehensä kanssa saapuu. 

Joulupäivä oli rento. Mies teki englantilaista jouluruokaa. Minä vähän auttelin häntä. Nuoret viihdyttivät lapsia ja poika ja miniä hoitelivat vauvaa. 
Illalla pelailtiin vähän, mutta touhukkaan päivän jälkeen kaikki olivat valmiita nukkumaan melko aikaisin.

Tapaninpäivänä  sitten oli viimein koko  porukka koossa ja vielä iltapuolella tuli siskoni perheineen kaffeille. Halusivat nähdä nuoria ja tietysti uuden perheen jäsenen. Vauva on niin ihana. Vasta juuri tuli 1 kk ja ihan selvästi yrittää vastata ääntelyllä kun hänelle juttelee. Katsoo silmiin ja hymyäkin tulee. Olen ihan myyty.❤️
Lauantaiaamuna heräsin vasta puoli kymmenen. Nukuttiin miehen kanssa kodinhoitohuoneessa, koska petasin nuoremmalle tyttärelle ja miehelleen meidän huoneeseen. Mieluummin niin, koska kuvittelen aina herääväni ensimmäisesnä.😄
Nyt en ollut ensimmäinen ja vanhempi tytär oli jo alkanut riisipuuronkeiton ja vitsailikin, että aina pitää itse tehdä kaikki. 😍 No hän keitteli sitten vielä jonkin kinuski systeeminkin puurolle. Pikku tytöt kuitenkin rakastavat kanelia ja toinen sokeriakin. 
Lauantaina pidettiin vähän kekkereitäkin kun toisella vävyllä oli synttäri ja hänen vaimollaan, nuoremmalla tyttärelläni on synttäri niin lähellä tammikuun alussa. 
Hauskaa oli melko huumoripitoisilla synttäreillä. Ja pienet nauttivat kun taas oli herkkuja pöydässä. Ruuaksi tehtiin neljä uunipannullista erilaisia pitsoja. No niistä riitti seuraavan päivän lounaaksikin.
Myrskystäkin saimme jännitystä. Sähkö meni vähän väliä, mutta ei onneksi pitkäksi aikaa. Sunnuntaina sitten nähtiin, että meidän talon takana leikkipuistossa oli kaatunut kaksi isoa kuusta. Kyllä kiitin luojaa, että meidän ja naapurin rajalta kolme viikkoa sitten viimein kaadettiin isot kuuset pois.🙏🏻 Jos niistä joku olisi nyt kaatunut, se olisi tullut suoraan talon päälle. 
Maanantaiaamuna eteläsuomalaiset tekivät lähtöä. Seurattiin, että juna oli myöhässä, joten ei tarvinnut lähteä ihan niin aikaisin. Sähköt kuitenkin katsesivat nyt pitemmäksi ajaksi. Puuron olin onneksi ehtinyt keittää, mutta ilman kahvia ja teetä jäivät. Kynttilän valossa yrittivät pakkailla. 
Sähköt palautuivat vasta parin tunnin päästä. Se on tietenkin pientä kun täälläkin yhdellä kylällä sähköt tulivat vasta eilen, samoin vanhemman siskoni kylällä. 
Kaikesta touhusta olin kai väsynyt kun nukuin seuraavana yönä täyden kellon ympäryksen😍 Ja vielä sen jälkeenkin on tullut nukuttua aamulla pitkään. 
Silti nyt on jo ikävä kaikkia. Onneksi viimeistään kuun viimeinen päivä  tavataan kun vauva saa nimensä. Minä kyllä taidan mennä jo parin viikon päästä Ouluun.

Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!
Me ihailimme ilotulituksia terassiltamme. Uimarannalta lähtivät upeimmat raketit, mutta muutoinkin niitä kohoili meren toiselta puolen. Justuksen tyttären perhe vietti vuoden ensimmäisen päivän kanssamme, ajelutettiin ympäri vanhaakaupunkia ja uuttakin. 
Justuksen muistiongelmat turhauttavat ja välillä naurattavatkin. Kerran oli puhelin kadonnut kauppamatkalla. Tuli kotiin etsimään. Oman puhelimeni seurannasta näin kännykän olevan kaupan tienoilla. Sieltä se löytyi, ostoskorista ostosten alta. Silmälaseja on etsitty milloin mistäkin, kerran oli nukkunut koko yön lasit tyynyt alla.

Minä olin valmistellut tyttären perheen vierailun, kattanut pöydän, tehnyt salaatin ja jälkiruoan, siivonnut kodin yms. Justuksen vastuulla oli ainoastaan Burgundin pata, jonka hän teki edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Odoteltiin sitten padan kypsymistä, kunnes menin keittiöön tarkistamaan tilannetta. Uuni oli päällä, mutta pata oli unohtunut tasolle. No, ei kukaan kuollut nälkään odotellessa.

Justuksen tytär ihastui kerrassaan kotiimme ja muistutti, että haluavat tulla heti kesälläkin, kun kesäravintolat aukeavat. Ja poika, 15 v., ilmoitti tulevansa yksin pariksi päiväksi, "voin oikein hyvin nukkua vuodesohvalla ja sitten mennään mamman kanssa aamuin illoin uimaan". Olisi ollut ehkä tarpeellinen se vierashuone, mutta toisaalta yhdet vieraat ovat jo yöpyneet 300 metrin päässä olevassa Kaupunginhotellissa, ihan hyvin sujui niinkin.

Olen saanut uuden ajan Justukselle muistitesteihin, sitä odotellessa! Huomenna stadiin ja maanantaina lähdetään käymään risteilyllä Tukholmassa.

IL, minulla on mennyt ohi, peruuntuiko Justuksen aika aiemmin?
Kyllähän tässä välillä yrittää naurunaiheita etsiä, vaikka yleensä ärsyttää tai raivostuttaa, harvemmin itkettää. Kuten että miehen mielestä ajokortti lähti kun ei muistanut pääministerin nimeä. 

Hyvää alkanutta vuotta ja kiitos kivoista kirjoituksista.
Minulta jäi toivottelematta tällä forumilla niin hyvä Joulu kuin uusi vuosikin, anteeksi.
Näin pitkän tauon jälkeen en käy enää kommentoimaan juttujanne.

Mihin nämä päivät oikein karkaa käsistä kun en ole ehtinyt avata läppäriäkään pariin viikkoon. Kaikki sähköpostit ja laskujen maksut, fb:n ym. olen hoitanut puhelimella ja näitä juttujakin olen lueskellut mutta kirjoittamisen koen hankalaksi puhelimella.

Joulu meni rauhallisesti, aattona kävin yhden tyttären perheessä päivällä syömässä ja illalla kävi toinen tytär miehensä kanssa glögillä hautausmaakierroksen jälkeen. Pojan perheelle kävin viemässä tekemiäni jouluruokia aattona.  Kolmella lapsella oli töitä lähes koko joulun ja neljäs päivysti kotona joten taaskaan ei mitään yhteistä tapaamista saatu aikaan.
Etämies tuli joulupäivänä luokseni kun olivat viettäneet ensin poikansa kanssa perinteistä äijäjoulua.
Ulkoiltiin, syötiin ja lueskeltiin, siinä ne päivät kuluivat rattoisasti.
Ruokia tuli taas varattua liian paljon mutta sain käytettyä lähes kaikki tähteet jalostamalla niitä eri tavoin.

Yksi tyttäristä täytti pyöreitä vuosia kuun lopussa mutta ei juhlinut vielä vaan järjestää kekkerit joskus keväällä. Neuloin hänelle lahjaksi kaarrokeneuleisen villapaidan kun hän on kova palelemaan. Sain paidan valmiiksi vasta muutama päivä ennen joulua ja jännitin tuliko siitä oikean kokoinen. Onnistui kuulemma. 

Uuden vuoden vietin savossa etämiehen luona. Miehen poika oli kanssamme juhlimassa vuoden vaihtumista. Meillä meni päivät rattoisasti ja kotiin palasin perjantaina.

Lähetin sähköpostia yhdistykselle jonka puheenjohtajana olen toiminut viitisen vuotta että lopetan puheenjohtajan toimet seuraavaan yleiseen kokoukseen joka on loppukeväästä. Alkoi tuntua että en enää jaksa olla tavattavissa 24/7 ja kipujen takia valvominen aiheuttaa että päivällä ei työteho ole hääppöinen. Kun sain viestin lähetettyä olo tuntui huojentuneelta.

Tanssimassa olen käynyt noin kerran viikossa. Nykyisin käyn enimmäkseen eläkeläisten päivätansseissa kun tutut tanssikaverit alkavat olla kaikki eläkeiässä  eikä tarvitse reissata yömyöhään.

Vanhaa taloa olen pitänyt peruslämmöllä enimmäkseen puuliettä ja uunia lämmittämällä ja kun tulet on uunissa saan tehtyä aina jotain pientä remppaa samalla. Alan viihtyä talossa aina vain paremmin ja uskallan jo vähän haaveilla siellä asumisesta. Remonttia olisi kuitenkin tehtävä vielä paljon että vakituinen asuminen onnistuisi enkä ole valmis sijoittamaan isoja summia remonttiin enää tässä iässä joten yritän tehdä itse mahdollisimman paljon. Saa nähdä riittääkö aika ja terveys unelman toteuttamiseen.

Tässä kuulumiset mitä mieleen juolahti

Kiitos kuulumisista, kiva oli kuulla kaikkien joulu- ja vuodenvaihdepuuhista ja erityisesti ilahduin Mustikkaposken palstavierailusta kun ei sinusta ole kuulunut aikoihin. Hyvä tietää että kaikilla on kaikki hyvin tai ainakin kohtalaisesti.

Meillä vuodenvaihde oli varsin rauhallinen (kaksin kotona) mutta alkupäivinä väkeä olikin sitten enemmän. Ja lopulta jopa vähän jännitysnäytelmää! Nimittäin Ukkokullan pojantytär, joka oli jo majaillut meillä pari päivää ennen joulua siirtyessään isänsä luota äitinsä luo (vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, ja kyseinen nuori nainen opiskelee kolmannessa kaupungissa) sai joulupäivänä vieraakseen saksalaisen poikaystävänsä. Kävivät sitten esittelykierroksella tytön vanhempien luona ja tulivat pariksi päiväksi meille. Ideana oli tutustuttaa saksalaiskaveri Helsingin nähtävyyksiin, vaikka tämä ei ollutkaan hänen ihkaensimmäinen Suomen-visiittinsä. 

Oli oikein mukavaa. Syötiin vegelounaita ja karjalanpiirakkailtapaloja, käytiin läheisessä buffetravintolassa, juteltiin niitä näitä. Tärkeimmät nähtävyydetkin tulivat tyypille tutuiksi. Kaivelin kaappien kätköistä vanhoja valokuvia nuoren naisen vauva-ajalta. Ne naurattivat meitä kaikkia. Lyyti-snautseri tykkäsi kun rapsuttavia käsiä olikin yhtäkkiä tuplamäärä tavalliseen verraten.

Eilen nuoret valmistautuivat lähtöön. Olivat lentämässä Saksaan sikäläisiä sukulaisia (siis nuoren miehen perhettä) tapaamaan. Istuivat valmiiksipakattujen laukkujensa vieressä valmiina kävelemään lentokenttäjunalle (mehän asutaan yhden juna-aseman vieressä) kun kännyköihin kilahti viesti: lentonne on peruutettu. (Keski-Euroopan lumimyrskyistä oli kyllä luettu jo aamun lehdestä.) 

Koska UK ja minut oli kutsuttu kolmivuotiaan sukulaistytön synttäreille, jätettiin pariskunta läppärin ääreen etsimään korvaavaa lentoa. Kun kuuden tunnin kuluttua palattiin, sellainen olikin löytynyt. Se tosin edellytti varhaista herätystä: Seutulassa piti olla jo ennen aamuviittä. Ja kärsivällisyyttä: Kööpenhaminassa nuorten edessä olisi usean tunnin odotus ennen jatkoyhteyttä.

Siitäkin selvittiin. Koiraparka vain ei meinannut käsittää, miksi väki väheni juuri kun oli alkanut olla niin mukavaa. (Siis jatkuvaa rapsutusta.) 

Äsken tuli viesti että nuorten matka jatkuu Tanskasta ilman ongelmia. Mekin taidetaan mennä lenkille. Sen jälkeen vuosi jatkuu - ehkä vähän vähemmän vauhdikkaasti.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Tervehdys ja hyvää loppiasta ☺️.

Pikseli ymmärrän hyvin asenteesi joulusiivoukseen. Olen vähän samanlainen. Olen kyllä pakostakin (terveydellisistä syistä) oppinut/joutunut joustamaan. Täällä vapaa-ajan kodissamme teimme "joulusiivouksen" vasta viime lauantaina, kun olimme flunssassa pitkään ennen joulua ja kaupunkikotiin lähtemistä. 

Onko miehesi käynyt muistitesteissä? Tietysti tilanne sisaren kanssa stressaa, se on ymmärrettävää. Facessa (jossa olen nyt jopa käynyt joitakin kertoja) oli tosi mukavia kuvia teidän joulunvietostanne. Ihania uutisia, että miniäsi syöpäkasvain on pienentynyt ja hoidot siten auttavat.

Kivikasa voin kuvitella, kuinka onnellinen olet, kun sait kaikki lapsenlapset ja lopulta sitten kaikki lapsetkin koolle samanaikaisesti. Onneksi teillä on tilaa, että kaikki mahtuvat hyvin yöpymään. 

Meillä oli aikanaan pitkiäkin sähkökatkoja kohtalaisen usein täällä (IL ainakin, ehkä Tiinuliinu ja Pikselikin, olivat kerran täällä, kun oli sähkökatko ja Motskun kanssa keksimme tavan saada aamukahvit, kun kahvinkeitin ei toiminut). Nykyään on onneksi piuhat kyliltä asti vedetty maan alle noin kolmen kilometrin päähän meistä. Loppuosa on sitten avojohtoa, että kyllä niitä katkoja voi vieläkin olla. Meillä on agregaatti, josta saamme sitten virran tarvittaessa kylmälaitteisiin. Niitä on täällä paljon.

IL meillä etsitään rillejä ja tiheään. Siipallani on kyllä tiimareita eri puolilla tonttia ja toimintapisteitä. Teillä näyttää uusi vuosi alkavan taas vauhdilla. Hyvä niin. Onneksi ei kovia myrskyjä ole luvattu.

Tulirumpu olen lukenut päikystäsi miehesi muistisairaudesta. Varmasti on ajoittain rankkaa. 

Mustikkaposki olemme vähän päivityksiä saaneet toisiltamme puhelimitse. Hyvä, että sait nyt tehtyä tuon erokirjeen luottamustoimestasi. Kiva kuulla, miten vanhan talosi remontti edistyy.

Tiinuliinu lentojen kanssa ongelmia oli täälläkin Lapissa ja nyt näyttää olevan Keski-Euroopassa. Uskon, että teillä vauhti säilyy vuoden edetessä. 

Täällä on ollut paukkupakkasia. Uusi vuosi otettiin vastaan kahdestaan ja meillä on edelleen mukavaa yli 47 vuoden yhteiselon jälkeen. Söimme hyvää ruokaa, kohotimme maljan syöpään sairastuneelle ystävällemme, jolla aloitettiin juuri täsmähoidot. Kuuntelimme musiikkia ja tanssimme kahdestaan. Aiemmin päivällä oli videopuhelu pikkumiehen kanssa. Heidän uuden vuoden ohjelma peruuntui, kun ystäväperhe oli vuorostaan sairastunut vatsatautiin. 

Lenkillä olen käynyt päivittäin, paitsi "suursiivous päivänä" sekä viime perjantaina, kun olimme Mikkelissä. Siellä lenkit tulivat kauppakeskusten käytävillä. 

Eilen ja toissapäivänä, kun pakkasta oli tosi paljon, minulle iski lenkillä ihmeellinen hengästyminen. En siis pystynyt puhumaan lainkaan ja haukoin henkeä aivan kuin olisin juossut, vaikka kävelyvauhti ei luja ollutkaan. Mietin jo jonkin sortin astmaakin Ei ole ikinä ennen tuollaista ollut.

Ilokseni ja tyttären helpotukseksi sain eilen kuulla, että saan 8.1. ylimääräisen ajan tutkimukseen, joka olisi ollut 16.1. Vien kyllä salaattikastike pullot sekä sihteerille että lääkärille. Nyt olisi tarkoitus suunnata perjantaina suoraan Mikkelistä fyssarilta kohti pk-seutua "päivystämään" tyttären synnytykseen lähtöä. Lauantaina on hänellä syntymäpäiväkin, niin pääsemme yhdessä juhlimaan sitä.

Ja voi miten on ikävä pikkumiestä. Päivittäin on yleensä videopuhelu. Tänäänkin heti aamusta 😍. Hän on oppinut kävelemään ja tytär lähetti hauskan videon, jossa pikkumies imuroi omalla Dysonillaan, jonka sai synttärilahjaksi.

Pari päivää sitten siippani sattui katselemaan ikkunasta rannan suuntaan juuri sopivasti, että näki minkin juoksevan rannan suuntaisesti. Seuraavana päivänä meni katsomaan jälkiä ja reitti johti lähimmän naapurin mökin alle. Sinne on aiemminkin minkkejä majoittunut ja olemme saaneet sieltä yhden jopa loukkuun. Naapuri soittelikin juuri seuraavana päivänä ja sanoi heti, että kaikki minkit ja supikoirat saa hänen puolestaan "poistaa" ja laittaa loukkuja. Kun tulemme takaisin seuraavan kerran, siippani laittaa loukun lähelle naapurin taloa. 

Lumessa näkyy jo monenlaisia eläimen jälkiä. Jää on noin 10 cm paksuista teräsjäätä meidän rannassa. Lunta ei ole paljoa ja paukkupakkaset, niin muodostuu kova jää. Saa nähdä, lähdenkö tänään tekemään päivälenkin järven jäälle (rantoja pitkin). 

Ouraa seuraan innolla. Yöunet ovat nyt onneksi parempaan suuntaan.

Toivotan hyvää vuoden jatketta kaikille teille. ☺️