keskiviikkona, 22. elokuuta 2012 klo 21:19 riggetti kirjoitti::
Itsellläni on niin sanottu ´´pyörtymisen pelko´´ ei ihmisten takia vaan kuntoni takia.. Hävettää niin paljon vetäytyä kesken jumpan jonnekkin makoileen kun rupeaa huono olo tulemaan, samoin lähteä kesken jumpan oksentamaan. En tiedä mistä moinen johtuu.
Siksi tykkään kuntoilla yksisteni, jos huono olo tulee..ei tarvitse hävetä.
Kerran pyöräillessäkin jouduin makaamaan katukivetyksellä kun pyörrytti ja oksetti.

Mistä tuo pyörryttäminen ja pahoinvointi johtuu? Nouseeko sulla syke liian korkeaksi?

keskiviikkona, 22. elokuuta 2012 klo 10:52 Liljen kirjoitti::
- - -
Aloitin kuntosalikäynnit kaverin kanssa, joten se oli helppo tapa opetella laitteita ja tutustua paikkaan. Samalla rentoutui. Sitten, kun lopulta tuli vastaan tilanne, ettei kaveri päässyt salille, ei ollut täysin ylitsepääsemätöntä mennä itsekseen. Ei, vaikka ensimmäisellä kerralla sydän hakkasi hulluna, mutta hengissä selvisin. Nykyään käynkin pääasiassa yksin salilla. - - -

Minulla on aina ollut korkea kynnys mennä yksin vieraaseen liikuntapaikkaan (ja vieraalle vetäjällekin), oli sitten kyse kuntosalista tai ryhmäliikunnasta. Siksi houkuttelen aina ekoille kerroille miehen/kaverin/siskon tms. ja muutaman kerran jälkeen huomaan, että uskallan mennä ihan hyvin itsekin.

Nyt kun olen viime vuosina rohkaistunut tuota systeemiä toteuttamaan enemmän, uskallan jopa mennä joillekin vieraan paikan ryhmäliikuntatunneille yksin. Vieraalle kuntosalille en edelleenkään halua mennä yksin, tutulle sen sijaan voin mennä.

Ryhmäliikuntatunneilla katselen muita lähinnä sillä silmällä, että eikö kukaan hikoile tai töpeksi askelsarjoissa yhtä paljon kuin minä..

torstaina, 23. elokuuta 2012 klo 11:23 Kisunen1 kirjoitti::

Minulla on aina ollut korkea kynnys mennä yksin vieraaseen liikuntapaikkaan (ja vieraalle vetäjällekin), oli sitten kyse kuntosalista tai ryhmäliikunnasta.

Tuttu tunne, niin vetäjien kuin paikkojenkin osalta. Vaikka tuosta "liikuntakammosta" ylipääsemisestä on minulla jo yli viisi vuotta, menen edelleen aina kun voin tuttujen ohjaajien tunneille, niiden samojen kenen tunneilla olen käynyt koko viisi vuotta. Huomaan usein, että vieraan ohjaajan tunnilla alan miettimään liikaa mitä teen, silloinkin kun ei tarvitsisi (esim. zumbassa tai spinningissä).

Sitten, kun ohjaaja on tuttu jonka tunneilla olen pitkään käynyt, tuo miettiminen unohtuu ja vain teen kaiken minkä pystyn. Onneksi tällaisia pysyviä, tuttuja ohjaajia on ollut pari koko sen ajan kun olen liikuntaa tuolla nykyisessä paikassani harrastanut.

Sykekin on helpompi saada ylös ja pysymään siellä (silloin kun niin kuuluu tehdä), kun ei tarvitse jännittää ja voin olla oma itseni. Tulee sellainen tunne, että mitään sellaista mihin ei pysty ei tarvitse tehdä, mutta toisaalta ne mitä pystyy joutuu tekemään aina kunnolla. Kaikilla ei ehkä ole näin, mutta minulle tuo on tärkeää.

Voi olla että syke nousee liiaksi.. ainakin sellainen jyskytys kuuluu ´´korvissa´´ :/

Mä väitän, että ongelma on omassa päässäsi... mä olen käynyt vuosia uimahallissa ja kuntosalilla, ja siellä näkee (varsinkin uimahallissa) jos jonkin näköistä kroppaa. Toki myös hoikkia ja hyvävartaloisia, mutta kyllä he ovat vähemmistö.

Mä sanoisin, että saat olla todella lihava, jos sua joku sen takia tuijottaisi.

Itsetuntoa vaan peliin, ja lakkaa ajattelemasta miltä näytä. Ihan samalla tavalla ne muut siellä treenatessa hikoilee. Sehän se on tarkoituskin.

torstaina, 23. elokuuta 2012 klo 11:59 riggetti kirjoitti::
Voi olla että syke nousee liiaksi.. ainakin sellainen jyskytys kuuluu ´´korvissa´´ :/

Suosittelen investoimaan sykemittariin! Sen lisäksi kannattaa oikeasti kuulostella kehoaan. Ei liikunnasta saa tulla noin huono olo. Jos tuntuu, että pulssi hakkaa liikaa, niin silloin on aika ottaa rauhallisemmin.

Mun ongelmana on se etten uskalla lähteä yksin lenkille tai kuntosalille, ja miehelleni urheilu tuntuu olevan "ongelma", koska hän on itse normaalipainoinen. Olisiko kenelläkään ideoita jotta saisin laihdutukseen myös liikunnan mukaan kun kyseessä on kuitenkin uskaltautuminen Olen laihtunut ruokavaliolla 2.7kg ja matkaa olisi tavoite painoon vielä 22kg :/ Ehkä suurin syy siihen etten uskalla yksin lähteä lenkille on se "hävetys" mikä tulee kun tuolla kylillä yksin hölkkäilee hiki päässä...

Tunnustaudun myös yhdeksi, joka ei mieluiten mene vieraisiin paikkoihin vieraiden ohjaajien seurassa kuntoilemaan. Olen kyllä aiemmin mennyt, mutta nyt harrastan mieluummin yksinäni. Ja tähän ei niinkään liity ulkonäköpaineet vaan paine, etten "osaa". Toimia. Uusissa jutuissa ja paikoissa. Että näytän osaamattomalta hömelöltä.

Ja tykkään itse teknisistä urheiluvaatteista, mielestäni ne on tarkoituksenmukaisia ja mukavia ja helppoja pestä jne.

Jaksaajaks, jos käyt vaikka kuntosalilla, käänny ihmeessä henkilökunnan puoleen, jos tuntuu siltä, ettei itse laitteiden käyttäminen luonnistu. Vaikka se voi tuntua nololta, voit olla ihan varma, että joka ikinen oikeasti ammattilainen ihminen on vain iloinen saadessaan auttaa sua alkuun. Ei siellä olla nauramassa "tunareille" vaan auttamassa kaveria mäessä. Sitäpaitsi jokainen kuntosalinkävijä on joskus ollut siellä ekaa kertaa ja aivan varmasti ihan yhtä hämillään kuin joka ikinen, joka ensimmäisen kerran jalallaan salille astuu. Mitä nopeammin meet juttelemaan henkilökunnalle, sitä nopeammin voit oikeasti alkaa saada treenistäsi jotain irti ja alat saada niitä tuloksia, jonka takia salille ylipäätään mennään.

Ite olen sitä mieltä, että jos joku on sielultaan niin pieni että katsoo pitkään, kun joku hiki päässä yksin kylillä hölkkäilee, niin semmosista apinoista ei kyllä kannata piitata ihan yhtään mitään. Ja senhän takia (myös) siellä lenkillä ollaan, että kohta se katseen sävy muuttuu, että apua mikä kissa tuossa pinkoo!

Minä tunnustan jääväni joskus pidempään katsomaan muita treenaajia! En kylläkään kilojen tai hikoilun takia vaan jos jollain on kivat tai erikoiset vaatteet tai tekevät jotain liikettä tai laitetta mitä en ole kokeillut niin unohdun katsomaan kun olen myös itse arka kokeilemaan uusia liikkeitä ja laitteita. En vilpittömästi usko, että ketään katsotaan muutaman kilon takia pahasti kuin fitness-kilpailun lavalla ja toisaalta jos on aikaa ja energiaa ihmetellä kauheasti muiden tekemisiä niin kuten edelläkin todettu, omaan treeniin on varmaan siinä vaiheessa syytä lisätä tehoja Rohkeasti vaan omasta treenistä kaikki irti, niin ei jaksa pohdiskella katsooko joku vaiko ei (ja oma on häpeänsä jos keskittyy kulmakarvan nostelulihasten harjoittamiseen)!