Ongelmani on siis tämä: Olen ikuinen laihduttaja, joka ei laihdu, koska repsahtaa aina. Toki yhdessä vaiheessa laihduin jopa viisi kiloakin, mutta eipä aikaakaan kun kaikki tuli takaisin, koska päätin sallia itselleni yhden herkkuillan, joka jäi sit päälle. Ongelmani on siis sietämätön ja nakertaa itsetuntoani.

Yritän syödä herkkuja kohtuudella, mutta eipä aikaakaan kun taas olen karkkipussi kädessä sohvalla television ääressä, mutta tämä repsahteluni ei päde ainoastaan herkkuihin, vaan kaikkeen syömiseeni. Vaikka suunnittelisin päivän syömiseni etukäteen, viimeistään illalla tulee se näläntunne ja ahmin ruokaa. Suhteeni ruokaan on melko tunnepitoinen ja syön kaikkiin tunnetiloihin, joka aiheuttaa näitä repsahduksia. Enkä usko, että repsahduksissa olisi kyse, että söisin niin pieniä määriä, sillä annokseni ovat reippaita, salaattia ja hedelmiä syön paljon, kuin myös kuituja ja pyrin valmistamaan kaiken ruuan itse, jotta välttäisin valmisruoat sekä noutoruoan.

Repsahduksieni vuoksi motivaationi myös katoaa ja itsetuntoni laskee nollaan, jonka vuoksi elämäntapojen muuttaminen terveelliseen suuntaan on melko hankalaa. Painoa olisi kuitenkin noin -15 kg pudotettava terveyteni ja oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi.

Mikä on teidän muiden kiloklubilaisten neuvo päästä eroon näistä repsahduksista ja tunnepitoisesta syömisestä?

Mä lisäisin kaloreita kerta kaikkiaan vaan enemmän ettei repsahduksia tule. eli opettelet eka syömään oikeeta ruokaa etkä mitään herkkuja, ei yhtään. Sit kun se on hallussa, siis muutaman kuukauden sujunut, niin sitten alat pikkuhiljaa vähentää kaloreita.
Kannattaa myös miettiä haluatko olla ikuinen laihduttaja vai hoitaa projektin alta pois jollain aikataululla. Minusta on hölmöä jos koko elämä menee siihen että vaan yrittää laihduttaa ja mitään ei saa aikaiseksi. Se todellakin rakentaa itsetuntuntoa. Sitten ennemmin luovuttaisin kokonaan ja olisin vaan tyytyväinen siihen mitä on.
Se on vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja päätettävä ja toteutettava.
Mulla on inspiraatiokuva jääkaapin ovessa, se auttaa. Samoin siihen voi laittaa itsestään kaikkein kamalimmin kuvan jossa on paksuimmillaan, kyllä sekin auttaa, kun näkee.
Nyt vaan sit tiukkaa linjaa ja toteutusta. Ethän halua olla "looseri".

Nyt vaan sit tiukkaa linjaa ja toteutusta. Ethän halua olla "looseri".

Mulla ainakin ongelma on, että se tiukka linja ei vaan onnistu. Minä voin tänään päättää mitä tahansa, ja tahto voi tuntua vahvaltakin, mutta jossain vaiheessa tulee se päivä jona koko laihtuminen ei enää tunnukaan kovin tarpeelliselta, koko laihdutusprosessi on vastenmielinen ja sitä päättääkin että ok, mieluummin olen lihava nautiskelija kuin kuukausikaupalla kituuttamalla hoikka. Ja tähän ajatteluun päätymiseen ei tarvita mitään tosi kitudieettiä vaan yleensä sitä että mitenkään rajoittaa mielihalujensa mukaan syömistä.

Sitten sitä syö onnellisena pullukkana jokusen päivän, viikon tai kuukauden, kunnes alkaa tympäistä kun paino vaan nousee ja peilistä katsoo vastaan inhottava ihmisvalas. Tässä vaiheessa taas nousee tahto että nyt minä kyllä laihdutan, mutta ei se kauaa kestä.... Mulla siis olisi kyllä tahdonvoimaa, mutta kun se tahto ei pysy samana montaa päivää - eikä tahdonvoimasta ole hyötyä jos välillä tahto on että valitsen mieluummin nautiskelun kuin hoikkuuden.

Olen "pitkän linjan kiloklubilainen" ja painiskelen edelleen saman ongelman kanssa. Pääasiassa mulla menee hyvin tällä yhden herkkupäivän systeemillä, mutta useamman kerran on tullut jopa parin-kolmen viikon kausia, jolloin syön ja syön piittaamatta laadusta - kaloreista puhumattakaan. Välillä oon jo miettinyt, että onko mulla jonkinlainen ahmimishäiriö ilman sitä tyhjentymistarvetta. Mässäilemisestä tulee paha olo, mutta silti jo seuraavana päivänä haluttaa lisää hyvää. Sokerihiiri on aina sokerihiiri, vaikka voissa paistaisi.

Musta tuntuu, että mun suurin ongelmani on se, että pidän ruuasta liikaa. Tavallinen kotiruoka on ihanaa, samoin ravintolaruoka. Karkki on myös namia. En voi syyttää vähäisiä päiväkaloreita, koska syön päivässä 1600-1650 kcal ja nekin hyvin tasaisesti pitkin päivää.

Pahimmat mättökaudet ovat (toivottavasti!) jo takanapäin, mutta yhä edelleen tulee niitä hällä väliä-kausia, jolloin laihduttaminen tympii. Olen itse nimennyt ilmiön laihdutusväsyksi. Ristiriitaista sinänsä, etten koe mitenkään erityisesti laihduttavani, koska syön tavallista ruokaa ja sallin itselleni herkkuja. Turhauttavaa tämä sahaaminen silti on, oli syy mikä tahansa.

p.s. Setri ja jippuu_ , jos teitä kiinnostaa lukea jatkuvaa paatosta tästä samasta aiheesta, niin tervetuloa tutustumaan mun päiväkirjaani!

Okei, nyt siis ensimmäisenä vinkkinä otan tiukan linjan ja motivoidun lyömällä sen kuvan jääkaapin oveen. Ja ehdottomasti tutustus Jessien päiväkirjaa!

Setrin yhdyn mukaan, että tiukka linja ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi, mutta nyt on pakko kiristää nyörei ja ehkäpä se onnistuukin kun täällä valitan ja raportoin. Mutta aivan, kuten Setri kertoikin, oma syömiseni on samankaltaista, huvittavaa on vain, että syön reippaan ja kuitupitoisen aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan sekä mahdollisesti aterioiden välissä hedelmiä välipalaksi, niin illalla, ellei jo päivälläkin se "jonkin hyvän" mielitekeminen alkaa. Ja jos se alkaa päivällä, niin kahvin kanssa hyvin usein menee pulla tai suklaakonvehti ennen kuin silmää ehtii räpäyttääkään. Ilta on pahin. Vaikka kotiini en ostakkaan herkkuja varastoon tämän himon takia, niin yksinkertaisesti ahmin kaiken, minkä jääkaapista saan irti tai menen kauppaan ostamaan sitä herkkua. Kun maha on pullollaan, olo ihan ähky ja haluaa oksentaa, lupailen, että ei enään ikinä, huomenna paastoan ja sama rumba alkaa taas. Eli ruokailun säännöllisyydestä ei ole kyse, sillä syön 4-6 kertaa päivässä ja lautaskokonikin ovat sellasia, joista ei tule ähkyksi, mutta ei tunne nälkäkään. En tiedä pitäisikö sitten syödä ähkyksi asti vai mitä ihmettä.

Entäpä jos perustat oman päiväkirjan, jos ei sulla vielä ole? Sellainen pohtiminen voi auttaa. Saa kirjailla niitä omia olojaan ja mietteitään ja toisten kommentteja. Näitten asioitten kanssahan me kaikki painitaan, tunnistan just tuon Setrin "nyt suuri tahdonvoima" ja "ei tää asia ollutkaan tärkeä" -vuoristoradan itsessäni. No, mut joskus pätee myös se, minkä opin mieheltäni: anna itsellesi aikaa. Kaikki hyvät asiat ei vaan toteudu hetkessä. Jos yrittää olla sitkeä eikä hermostu jokaisesta kaatumisestaan niin varmaan jo vaikka vuoden päästä on ihan eri lailla keinoja asian hallinnan kanssa.

Mulle tulee mieleen, että olisi tärkeä puuttua siihen, miksi syöt huonoon oloon asti. Siis tämä voi kuulostaa tyhmältä tai loukkaavalta, mutta mun mielestä ilman tämän miettimistä tuskin löydät lopullista ratkaisua. Itseään niskasta kiinni ottaminen voi auttaa hetken mutta epätodennäköisesti vuosia loppuelämää. Siis kyllähän monet syövät turhan paljon herkkuja, mutta lopettavat viimeistään, kun ovat hieman liian täynnä. Miksi sinä et lopeta? Haluatko rangaista itseäsi? Ajatteletko, että nyt on syötävä, kun on viimeinen tilaisuus? Koetko syyllisyyttä herkuttelusta ylipäänsä tai lahtumiselle sopivien kalorimäärien ylittämisestä? Noiden ajtusmallien (tai mikä ikinä sinulla onkaan syy) muuttaminen olisi mielestäni se ensimmäinen askel. Että opettelisit syömään niitä herkkuja ensin sen verran kuin haluat, muttei ähkyyn. Ja kun tuo onnistuu niin sitten miettisit, mitä pitäisi vielä korjata ruokavaliossa tai elämässä, jos herkkut edelleen maistuvat liian hyvin. Näkisin, että sinun kannattaisi ottaa tauko siitä pakonomaisesta laihduttamisesta, jotta saisit jojoilun kuriin. Mutta saa toki olla eri mieltä tämä on vaan oman kokemuksen pohjalta syntynyt näkemys.

sunnuntaina, 14. marraskuuta 2010 klo 10:54 jippuu_ kirjoitti::
Vaikka suunnittelisin päivän syömiseni etukäteen, viimeistään illalla tulee se näläntunne ja ahmin ruokaa.

Minä miettisin myös ruokavaliosi laatua. Kerrot syöväsi paljon kasviksia ja "reippaita, kuitupitoisia annoksia", mutta se ei vielä kerro laadusta paljoakaan. Jos näläntunne iskee, niin ruokavaliossa on jokin vika, tai et syö tarpeeksi. Syötkö varmasti tarpeeksi proteiinia ja rasvaa? Ne pitävät nälän paremmin poissa kuin hiilarit, ja mieliteot ja naposteluhimo eivät vaivaa. Kasvikset ja kuitu eivät vatsan täyttämiseen riitä. Jos laittaisit jonkin esimerkkipäivän ruuistasi, muiden olisi helpompi pohtia, johtuuko ongelmasi siitä.

Ruoka rytmi,siis aloittaa aamusta hyvällä aamupalalla jatkaa lounaalla samaa linjaa et oikeeta ruokaa,jonka ansiosta ei tule heti nälkä,sit kalorit tarpeeksi korkealle ettei jää miinus kaloreta kovin paljoa,syöä hyviä rasvoja,proteiinia ja kuitua,kokonaisuus päivän syömisistä on palkintona ahmimisen pois jääminen ja karkkipussit jää kauppaan,
Kerrot päiväkirjassa millain päivä on mennyt!
Kun kokonaisuushan tässä on syöt liian vähän tai vääränlaista ruokaa,
tai kumpikin,kalorityli 1500kcal per päivä!
Kunnollisia aterioia ettei jää nälkä,kylläisenä ei tuu ahmittua mitään,tiedän sen kokemuksesta,keskimäärin syö 3-4 tunnin välein!
klme ateriaa ja välipala sekä iltapala!
Olen itse ollu ahmia ja syönyt liian vähän ja vääränlaista ruokaa!
Lue artikkeleita ja asiantuntijoiden kirjoituksi viestiketjuja löytyy,osiosta painonhallinta ja ruoka,niistä saa paljon vinkkeijä ja tietoutta,tämän pitkän historiani aikana,noin joka viides klubilainen tullessaan syö liian vähän ja ihan liian kevyttä ruokaa! Päivä kerrallaan!täältä saat tukea ja tietoa! Klubiemännätkin neuvoo ja me kaikki klubilaiset olemme sinun tukena! Tuo ruokapäiväkirja on oivallinen apuväline,olen sen ansiosta lopettanut ahmimisen,alkoholin,suklaan kohtuuteen ja en ahmi en syö yöllä,en syö telkan edessä yhtään mitään korkeintaan juon kahvia,senkin olen oppinut juomaan ilman syötävää,ja se tärkein olen oppinut ateria rytmin annos koot kohtuuteen,ei liian vähän ei myöskään liian paljon!ja painoa putoo,,pikkuhiljaa!Opettele tämä ei ole pikakuuri sinulla on aikaa loppuelämä opetella syömään oikein ja terveellisesti!

Oma kokemukseni kertoisi, että jos herkkuja tekee määrättömästi mieli, tai niiden syömistä ei pysty lopettamaan (been there, done that), niin todennäköisesti syö liian vähän normaalia ruokaa tai ateriarytmi on jotenkin pielessä. Syö kenties liian vähän aamupäivällä. Jos päivässä tekee mitään muuta kuin syö ja istuu, niin kyllä peruskulutus melkein jokaisella on siellä 2000 kieppeillä, ainakin alle 30-vuotiailla. Itse olen 172 cm ja 12 cm lyhyempi normaalipainoinen ystäväni lohdutti aikanaan, kun mietin, saako sitä ikinä syödä, että kyllä hän ainakin syö sen 2000 kaloria, eikä liho yhtään, kunhan vaan vähän kävelemässä käy. Ei voi tietenkään täysin yleistää, mutta normaalilla ruualla on kohtuu vaikea lihoa järkyttäviä määriä. Huomattavasti helpompaa on lihoa niillä herkuilla, joita elimistö sitten nopean energian toivossa vaatii, tai ainakin sen nälkäviestit tulkitsee niin. Itselleni se toi aikanaa 10 kiloa, nyt ne ovat melkein pois.

Kaksi viikkoa sitten koitin olla pari viikkoa vähemmillä kaloreilla, herkkuhimot palasivat välittömästi. Nostin kaloreita, ja olen tällä viikolla ostanut maanantaina 100 g suklaalevyn, jonka viimeiset murut söin tänään. Söin myös 250 g karkkia viikolla ja tänään kasan keksejä. Koko viikolla. Ennen tuo olisi ollut yks iltapala. Kaapissa ei pysynyt koskaan mitään, vierasvarat nakersin pakastimestakin. Nyt on kaksi levyä suklaata odottamassa leipomista, eikä mitään aikomustakaan syödä niitä. Käyn sitten hakemassa syöntisuklaat erikseen kaupasta.