tiistaina, 24. maaliskuuta 2009 klo 07:51 pippinkeri kirjoitti::
En yhtään tiukkaa, ihan kiloklubin ohjeiden mukaan mennään, ehkä jopa hiukan löysemmin, eli vähän pienemmällä kalorivajeella. Pallot useimmiten vihreitä ja keltaisia, paitsi silloin kun se armoton suklaanhimo iskee...

No, jos oikein tarkkaan pohdit, onko jossain mielen pohjalla sellainen ajatus, että nyt kuin laihdutat, ei saa syödä herkkuja - ainakaan kuin ihan vähän vain joskus? Ts. onko asenteesi herkkuihin (minkä sitten miellätkin herkuksi) rajoittava?

Suhtautumiseni herkkuihin on kyllä kieltämättä melko kielteinen. Sekin lähinnä siksi, etten ennenkään ole niitä juuri syönyt, miksi sitten laihduttaessa? Toki joskus jotain on mieli tehnyt ja olen syönyt, ihan kuten nytkin. Nyt vaan häirii kun tuntuu että koko ajan tekee mieli, eikä jatkuvasti viitsisi mässätä... Mutta ehkä tästä selvitään Äsken kävin ostamassa kuivattuja hedelmiä, jos niitä yrittäisi pahimpaa makeannälkään popsia. Jos ei toimi, niin sitten kokeilen sitä tummaa suklaata, mistä joku puhui suklaa vaan voi olla vaarassa jos avokki sen löytää, se kun on ihan todellinen suklaarohmu!

moikka!
ehkä mäkin tänne repsahtelijoihin sitten...
itellä on sellanen juttu ollut nyt pari viikkoa että viikonloput pe-su on menny ihan päin prsettä... sen takia kiloja tai senttejä ei oo hävinnyt mihinkään. Ja kun viikonloppuna on vaan ja mässäilee niin ei sitten seuraavalla viikolla jaksa liikkua vaikka normaalisti söisikin.
Itse tiedostan sen, että stressaavan työviikon jälkeen sitä haluaa vaan olla ja nauttia viikonlopusta... ja ukon kanssa aina tulee syötyä sitä sun tätä.

Mitenhän tällästä pystyis rajottamaan? sen tiedän, että herkkupäivä mulla tulee olemaan perjantaina ja silloin en laske kaloreita mutta yritän kuitenkin päivällä syödä oikein vaikka illalla menisikin överiksi.
Lauantai on kaikista pahin. Silloin mennään illaks äidille kun sauna on ja siellä on sit KAIKKEA... ja ihan tiedostin tossa viikonloppuna että ihan ettimällä etin jotain "hyvää syömistä" vaikka ei tehnyt mitään mieli tai ei ollut nälkä! en tiedä mistä tämä johtuu. sitä jotenkin stressaantuu siellä että sen purkaa siihen syömiseen. miten tämän sais estettyä muuten kuin jättämällä sinne menemättä? onko kellään muulla tällaista repsahduksen kohdetta?
kun sitten tulee kauheen kiree olo jos ei syö koko ajan ja sitä tarkkailee äitiä koko ajan että millä päällä se on ja onko se huonolla tuulella... tää on ihan kamalaa.

tiistaina, 24. maaliskuuta 2009 klo 08:05 hipsuvarvas kirjoitti::
Mulla on laukussani patukka tummaa suklaata suklaanhimoa varten. Olen päättänyt, että otan palan tai kaksi, jos tekee mieli. Se patukka on ollut jo pari viikkoa laukussani ja puolet olen siitä syönnyt. Yllättävän vähän sitä suklaata on tehnyt mieli, kun sitä on aina tarjolla

Tämä toimii myös minulle. Olin alkukuusta ulkomailla ja ostin lentokentältä yhtä sun toista herkkua kotiin. Siellä ne karkkilaatikossa edelleen odottelee, että tekee mieli syödä.

Nyt alkaa olla sortuminen lähellä.. Pojan isä soitti juuri, että oli lähtenyt ajelemaan tänne päin. Siis noin vain, ihan kysymättä sopiiko se vai ei!! Uaah! Juuri kun olin saanut kaikki pallerot vihreiksi tän päivän osalta ja olo oli hyvä..Suunnittelin siivousta ym. huomiseksi, niin eihän siitä mitään tule. Tulen kiukkuiseksi kun vaan ajattelenkin sitä ihmistä..Täällä kun käy, niin istuu ku tatti keittiön liesituulettimen alla (tupakan takia) enkä osaa tehdä mitään..Jumpan saa unohtaa, kun sen edessä en rupea pyllistelemään..Kurjaa tämmöinen, poika tietty ilahtuu, mutta äiti ei (ja yrittää olla näyttämättä sitä pojalle, kun ei ole sen asia tietää tämmöisiä juttuja).
Tekis mieli vetää kaikki suklaat mitä ikuna löytyy, mutta enpä tee sitä ihan kiusallaan
Tää on just sitä tunnesyömistä puhtaimmillaan, että syö vaan siksi kun ottaa kupoliin, eikä siksi että olisi nälkä..Mutta sitä pitää vaan vastustaa, muuten tekee vaan itselleen hallaa..

Tunteiden käsittelyn ja ruuan/herkkujen välinen kytkös on mahdollista katkaista. Se vaatii paljon ajatustyötä ja viitsimistä. On paljon muitakin keinoja toimia. Lohtu/stressi/ilosyöminen on opittu tapa, ei sisäsyntyinen tarve.

Ajatustyön voi aloittaa vaikka siitä, että mietit onko sinulla sitten parempi olo kun olet "repsahtanut" ja oma tunto soimaa/päätä huimaa/maha pömpöttää/ei jaksa tehdä mitään.

Mä huomaan, että mun mässäilyt lisääntyy, mitä vähemmän juon vettä. Ja kyse ei ole siitä, että torjuisin vedellä nälkää, vaan siis kun mulle tekeetuskaa juoda edes se puoli litraa vettä päivässä ja usein se jääkin johonkin yhteen lasilliseen - jos siihenkään.

Huomasin pari viikkoa sitten, että kun join päivässä vähintään litran - reilun, niin ei tullut edes nälkä missään vaiheessa ja herkuttelut jäivtä ihan minimiin. Eli ilmeisesti sillon söin myös janooni.

https://uusi.keventajat.fi/foorumi/

Tämä on minun ratkaisuni. Kokonaan ilman.

Weop ja Cheney: tämä viesti menee nyt vähän psykologian puolelle, mutta hyvinvointianne ja elämänlaatuanne parantaisi varmasti se, että opettelisitte kuuntelemaan omia tarpeitanne enemmän myös henkisellä puolella. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden on ollut vaikea vetää omat rajat ja sanoa ei toisten äänettömille/äänellisille vaateille. Olen kuitenkin sitä opetellut, ja fiilis on tod. paljon parempi nykyään!
Weop, käsitin viestistäsi, että koet käynnit äidin luona stressaavina. Äidin luona ei todellakaan tarvitse aikuisiällä käydä kerran viikossa, ellei itse halua tai ellei äidillä ole jokin vakava sairaus tms. Äidin vaateet tai suuttumus/loukkaantuminen ei ole hyvä syy käydä kylässä. Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan, ja jos loukkaantuu syyttä niin se ei ole kenenkään toisen vastuulla, ei edes lasten. Tuollainen käytös on manipulaatiota.
Ja Cheney, voit aivan hyvin sanoa poikasi isälle, että et pidä siitä, jos hän ilmestyy sinulta kysymättä paikalle. Sano vaikka, että tiedät miten tärkeitä tapaamiset ovat etkä halua niitä mitenkään estää, mutta haluat vaan, että asioista sovitaan etukäteen. Jos hän syyttää tai vähättelee sinua tämän takia, niin olkoon niin, mutta pidä silti pintasi. Jos olet suunnittelut viettäväsi illan esim. kirjaa lukemalla kotona on sinulla siihen täysi oikeus.
Jos toisten väärille vaateille antaa liikaa periksi, siitä kärsii itse eikä kukaan voita. Eikä tällaisia ihmisiä kouluta mikään muu kuin rajojen vetäminen. Eikä heidän loukkaantumisistaan pidä syyttää itseään, koska kompromissien tekeminen kuuluu ihmissuhteisiin. Silloin se toimii kaikkien parhaaksi. Jos mennään vaan toisen ehdoilla siitä kärsivät kaikki, eivätkä nämä manipuloijat saa koskaan edes tilaisuutta nähdä totuutta itsestään. Heidänkin elämänsä paranee, kun oppivat huomioimaan muut. Ja jos eivät opi, oma moka.
Oli pakko puuttua tähän, koska kokemuksesta tiedän miten tosi ärsyttävää on toimia vastoin omaa tahtoaan miellytääkseen jotakuta, joka on yksinkertaisesti vain lapsellinen ja vaativa luonne. Tsemppiä!

Kiitos kannustuksestasi Banzai, mutta valitettavasti tälle tyypille ei oikein sanota ei..Muistan aikoinani kun oltiin oltu yhdessä vasta jonkin aikaa ja sanoin hänen pojalleen (yli 30 jo) ,että keskustelin hänen isänsä kanssa jostain ja poika rupesi nauramaan ja sanoi "ei meidän isän kanssa voi keskustella" ja myöhemmin kävi ilmi, että näinhän se on .
Tilanne on kummallinen myös siksi, että olen kertonut noin 115 000 kertaa, että meidän välinen suhde on ohi, mutta se ei vaan jotenkin rekisteröidy. Joka kerta tänne tullessaan olettaa, että kaikki on ihan ok ja pelkkä ajatus nukkumaanmenoajasta tuo tuskan hien pintaan..(Ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan) Seurauksena on aina yhtä mukava tilanne, kun minä sanon ei ja toinen suuttuu, että mikä siinä nyt sitten muka on..Lapsen takia muka pitäisi olla yhdessä, "kun ei meillä mitään riitaakaan ole" Ei ole riitaa, kun yritän vältellä keskustelua kaikista aiheista, ettei tarvis riidellä koko ajan. Liian pitkä tarina kerrottavaksi tässä ja vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei henkilöä tunne.
Mutta mutta..Oli näkemisen arvoinen tilanne, kun voita ja kermaa rakastava mies joutui kiltisti nieleskelemään terveellistä kuitupohjaista kasvispainotteista pizzaa ja vihanneksia "When in Rome etc." Taidanpa laittaa aamiaiseksi vihreitä papuja (vihaa niitä)