siihen stevian makuun tottuminen vie aikaa kyllä. myös VLC karppina olen huomannut että mullakin ehkä sen takia helpompi sen karvaan maun kanssa just sen takia, että sitä makeuttajaa ei tarvita niin paljon
ja tieto sen insuliiniherkkyyttä lisävistä ominaisuuksista tuo lisää motivaatiota sen käyttöön. nyt, kun olen käyttänyt steviaa noin 3 v, en pysty ollenkaan taas käyttää aspartaamia tai sokeria kun maut tuntuvat niin ällöiltä - puuttuu se tuttu kitkeryys

En käytä sokeria sen kummemmin mitään muutakaan makeuttajjaa,olen tottunut kitkerään ,happamaan ja suolattomaan ruokaa,en oleSteviaa koskaan maistanut,mut en kai ole mitään menettänytkään!
En juuri leivo nykyään muuta kuin leipää,siihen ei tarvi makeutta!
Marjoissa on amat sokerit jo ja ne on pakkasessa niitä on hyvä sieltä popsia!
Myöskin olen piilosokerit karistellut,kun teen alusta alkaen ruuat ei tuu piilosuolaa mut ei myöskään sokeria!

Enpä minäkään sokeria tahi suolaa ruokiini laita,
mutta teen uhri olen.
Minimiin olen senkin makeuttamisen saanut,
vaan vielä ihan ilman ei alas mene
(tai menee kyllä, mutta makeanhammas on ollut tapana teellä tainnutaa).
Nyt on kuitenkin Steviat ostettu ja stevia teet maisteltu.
Eipä eroa juurikaan huomaa, mutta tarvitsee kyllä nuo mitat selvittää sillä muutama ensimmäinen keitos meni viemäristä alas liika makeutensa vuoksi.
Tämä hyvä, nyt olen levollisemmin mielin.

Kiitoksia kommenteista!!

Stevia on hyvää kahvissa ja teessä, mutta tosiaan annostuksen kans saa olla tarkkana, kannattaa varistaa peri nokaretta lusikkaan ja siitä lisätä ettei holahda. Ranskasta saa steviaa tällä hetkellä, sai poikkeus luvan 2 vuoden kokeiluun. Syy miksi sen myyntilupa on juminut täällä, on se että sille heattiin lupaa ruokana, ei makeutusaineena.. Nyt pitäis olla lupa vetämässä makeutusaineena.
mutta, mieluummin sokeria kyllä lisään kahviini ja muihin teelaatuihin kuin vihreään, minkä sokerittomana aina juon.

perjantaina, 4. maaliskuuta 2011 klo 02:53 Pullapallo kirjoitti::
Mä juon kaikki tee- ja kahvilaadut aina sokerittomana. Jopa irkkukahvin. Kahvin sokeri jäi pois joskus konttausiän jälkeen (ei ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin laittanut sokeria kahviin). Maito (se olematon tapalirkki) jäi kahvista pois kauppaopistossa reilut parikymmentä vuotta sitten. Hunajaa tuli lisäiltyä joihinkin teelaatuihin vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt ei sitäkään saa enää menemään makeutettuna alas.

mäkin juon irkkukahvin sokerittomana - sitä pitää aina baareissa selittää, että joo, kyllä mä ymmärrän, että vaahto ei pysy niin nätisti siinä päällä ja menee sekoittumaan jos ei laita sokeria.....
mutta aamukahvissani (juon aamuisin sellaisen puolen litran termosmukin kermakahvia - kuohukermalla) pitää olla steviaa pikkasen - se on mun aamiaiseni ja päivän ainoa kahvihetki

jos paikkakunnalla on punnitse&säästä -liike, niin niissä olen nähnyt steviaa myynnissä. niin harvoin tulee kyllä lisättyä sokeria tms. makeutusta mihinkään (ellei erehdy ostamaan jotain missä sitä on jo valmiiksi), että on jäänyt kokeilematta toistaiseksi.

Mie oon niin sokeripylly että sugarfree elämään en kykene kyllä koskaan, enkä haluakkaan Menee vielä naama ruttuun mulla jos makiasta luovun.
Omiin ruokiini en laita sokeria, enkä liiemmin suolaakaan, mutta vieraissa kumpikin mauste maistuu Ja karkkipäivä on kerta viikkoon, tietenkin!!
Tuon teeni olen vuositolkulla makeuttanut aspartaamilla (ja päälle raiskannut maidolla) ja saanut sen tiputettua lukemiin pilleri/isomuki. Sokeriin olisin siirtynyt, mutta tuo stevia kun on täysin luonnontuote ja kevytkin, eli kaikin puolin parempi valinta kuin sokeri, niin siksi näin valitsin.

Hyväksi on siis ko. tarkoitukseen havaittu vieläkin tosin haparoiden tuon annostelun kanssa. Hups!

Stevia on tosiaan rantautunut meidänkin ruokapöytiimme, vaikka siltä virallinen status elintarvikekäyttöön vielä puuttuukin. Siinä mielessä luonnollisuushakuisimpien ruokailijoiden stevian käyttö tapahtuu vielä "omalla vastuulla".

Valistuneiden kuluttajien tarve suosia luonnollisempia ja puhtaampia elintarvikkeita, jota tarpeena aliarvioitiin vuosikymmeniä, on nousemassa erääksi ruokien kuluttamista voimakkaimmin ohjaavaksi tekijäksi. Yhä useampi ruokailija on halukas vaihtamaan ruokavalionsa sokereita joihinkin muihin raaka-aineisiin.

Tehokkaimmillaan pitkäaikainen painonhallinta usein on kun syömiseen suhtaudutaan Kiloklubissakin opetetun rennosti. Tunnistetaan ja kohtuullistetaan syömisen ongelma-alueet, mutta jätetään turha fanaattisuus pois. Sokerien saannissa tämä tarkoittaa usein kohtuullistamista, jättämällä lähinnä sokeroidut juomat ja makeat herkut kohtuuteen.

Kuten tämänkin ketjun vastauksista ilmenee, niin aina keinomakeutusaineet eivät kuitenkaan ole ratkaisu. On lukuisia luonnollisuutta ja puhtautta arvostavia kuluttajia, jotka eivät halua sisällyttää mitään intensiivimakeutusaineita ruokavalioonsa. Se on usein varsin terve lähtökohta, vaikkei makeutusaineiden kohtuukäyttö ongelmallista tutkimuksissa ole ollutkaan.

Ongelmallisuus liittyy lähinnä intensiivimakeutettujen elintarvikkeiden liikakäyttöön, riippumatta siitä ovatko ainesosat luonnollisempia tai keinotekoisia.

Stevia on yleisnimitys Etelä-Amerikasta peräisin oleville asteriskasvien heimoon kuuluville noin 150-300:lle yrttikasvilajikkeelle.

Kalorittomana makeutusaineena stevialla voitaisiin korvata keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia ja asesulfaami-K:a.

Teknologisena haasteena stevian glykosideille ovat kitkerät, karvaat ja metalliset sivumaut, mikä osaltaan vaikeuttaa niiden käyttöä elintarvikkeissa sellaisenaan.

Stevian läpimurto tapahtui vuoden 2008 lopussa kun Yhdysvaltojen FDA salli puhtauskriteerit täyttävien stevia-makeutusaineiden elintarvikekäytön. Myyntilupaa stevialle myös Eurooppaan spekuloidaan jo lähitulevaisuuteen. EU:n elintarviketurvallisuusinstanssi EFSA antoi huhtikuussa 2010 myönteisen arvion stevian turvallisuudesta elintarvikekäytössä.

Pitkäaikaisnäyttö stevialle altistumisesta puuttuu. Makeutusaineille tyypillisissä turvallisuustesteissä stevian glykosidit ovat kuitenkin olleet hyvin siedettyjä yhdisteitä. Ihmeaineeksi steviastakaan ei ole.

Kirjoittelin tuossa syksyllä steviasta laajemmin toisaalla, laitetaanpa sekin jakoon, jos stevian turvallisuustausta ja elintarvikekäyttö kiinnostaa laajemmin.

Eilisessä "Annan tukeva dieetti" -ohjelmassa tuli hyvä muistutus siitä, miksi ei kannata käyttää light- ja kevyt-tuotteita. Makeutusaineella maustettu limu antaa elimistölle signaalin siitä, että on tulossa energiaa ja kun sitä ei tulekaan, kroppa kaipaa lisää! Eli ne vaan lisää sitä makeanhimoa, joten kandee jättää väliin.

Toinen huomio: kannattaa lukea pakkausten tuoteselostuksia vähän tarkemmin. Vaikka keksipaketin kyljessä lukee "30% vähemmän rasvaa" ei yhden keksin kalorimäärässä juurikaan ole eroa. Eli kannattaa katsoa vähän tarkemmin niitä pakkausselostuksia. Jos tuotteesta on vähennetty rasvaa, siihen on useimmiten lisätty sokeria. Eli rasvaton jugurtti voi olla kalorimäärältään suurempi kuin "rasvallinen" versio - koskee muitakin tuotteita, esim. jääteöissä on sama ilmiö.

Hyvä kun muistutit tuosta Annan ohjelmasta, unohdin katsoa sen eilen.

Olen kyllä itse huomannut tuon keinomakeuttajien tuoman ongelman. Aikoinani painonvartijoissa ollessani tuli ostettua paljon sokerittomia mehukeittoja, rasvatonta jogurttia ja lightlimsaa. Huomasin, että niiden runsas käyttö lisäsi makeanhimojani valtavasti, joten yllätin itseni himoitsemasta mm. hedelmäkarkkeja, joita en ole koskaan voinut sietää.

Kun jätin ensimmäisen kiloklubikertani aikana ruokavaliosta kaikki light- ja kevyttuotteet poistui myös makeanhimot samalla. No ruokavaliossani on muuten paljon parantamista, mutta karkkihimot poistuivat kun aspartaamit poistui ruokavaliosta. Ainut mitä joskus satunnaisesti juon on lightlimppari, mutta käyttö on enemmänkin satunnaista kun säännöllistä, yksi tuoppi sinne tänne ei tee mitään. Kotona limpparia ei ole, mutta jos käyn vaikka pitsalla jossain ulkona syömässä niin silloin tulee juotua. Limppari ja roskaruoka vaan kuuluu yhteen.