Stevia on parasta! Sehän on ihan luonnontuote ja kaloriton. Ei nosta verensokeria ja muitaki hyviä vaikutuksia pitäs olla. Toffeestevia on namia

Kahviin ja teehen en laita mitään makeutusta. Teehen ehkä joskus timjamihunajaa. Jos valkosta, niin luomumaitoa tai kermaa nokko.

Ehdottomasti inkkarisokeria (tai steviaa) leivontaan. Tavallista en ole vuosiin enää käyttänytkään.

Normisokeria käytän kahviin ja teehen ..kumminkin vain ripauksen.Tollasesta Steviasta en ole kuullutkaan,pitää googlata.
Taidan siirtyä inkkarisokeriin.

lauantaina, 7. toukokuuta 2011 klo 17:47 Silkkiapina kirjoitti::
Itse olen henk.koht. sitä mieltä, että mielummin kaloreita kuin kemikaaleja. Kun ei siinä yhdessä teelusikallisessa sokeria kuitenkaan montaa kaloria ole.

Samaa mieltä. Jos kahvia juo esimerkiksi pari-kolme kuppia päivässä, yhteensä muutama teelusikallinen sokeria mahtuu hyvin vihreän herkkupallon rajoihin. Teelusikallisessa on noin 15 kcal. Makeutusaine on vähäkalorisempaa tai jopa kaloritonta, eikä siitä normaalimäärinä käytettynä mitään haittaa ole, mutta itse en siitä huolimatta halua sitä käyttää. Nykyisin, kun olen vähentänyt hiilihydraatteja, juon kahvini kokonaan ilman makeutusta.

Silloin harvoin jos juon teetä (yleensä se on vihreää minttuteetä), laitan siihen aina teelusikallisen hunajaa.

Kahviin laitan hyla-maitoa, se antaa itsessään tarpeeksi makeutta siihen. Varsinaista teetä en makeuta, mutta jälkiruuaksi juon töissä monesti maidotonta hopeateetä eli iso kuppi kuumaa vettä ja siihen puolikas hermesetas. Sokeri ja hermesetas maistuu erilaiselta, sama sekoitus oikealla sokerilla ei maistu yhtä hyvältä ja olen ajatellut ettei puolikas hermesetas päivässä voi vielä olla mikään kauhean iso kemikaalimäärä.

Mä käytän surutta sokeria, koska mies on ainakin aspartaamille ja sukraloosille allerginen. Ei ne silloin kovin terveellisiä voi olla, kun toisella menee henki tukkoon, jos jotain lightti kamaa joutuu juomaan tai syömään...

keskiviikkona, 11. toukokuuta 2011 klo 14:43 Nöppöskä kirjoitti::
Mä käytän surutta sokeria, koska mies on ainakin aspartaamille ja sukraloosille allerginen. Ei ne silloin kovin terveellisiä voi olla, kun toisella menee henki tukkoon, jos jotain lightti kamaa joutuu juomaan tai syömään...

Jos noin käy, on mahdollista että miehesi on allerginen tai yliherkkä jollekin makeutusaineen sisältämälle ainesosalle. Suurimmalle osalle ihmisistä ne kuitenkin ovat kohtuullisesti käytettyinä turvallisia. Eri asia on, jos ei muusta syystä halua makeutusaineita käyttää. Itse en käytä niitä, koska en pidä niiden keinotekoisesta mausta. Silloin, kun makeaa tarvitsen (esimerkiksi marjojen, rahkan tai jogurtin joukkoon), käytän joko pienen määrän sokeria tai sitten ksylitolia eli koivusokeria. Löysin sitä sattumalta kaupasta. Se on makeampaa kuin tavallinen sokeri, luonnollista ja kaloreita on vain noin puolet sokerin kalorimäärästä.

Kyllä minä ainakin koen olevani sokeririippuvainen. Tulen ärtyneeksi ja väsyneeksi herkästi ja huomaan että se on monasti tapahtunut jos en ole syönyt sokeria. Voihan se olla aivojen huijaus minua vastaan että syö tyttö syö. En polta enkä juo paljoa alkoholia, mutta näen itsessäni samoja piirteitä suhteessa tuttuihin jotka ovat koittaneet päästä irti muunlaisista huumeista. Sitä ilman ei vain osaa olla....

Luin aikanaan kirjan Sokeripommi, jonka tarinat iskivät. Niistä moni oli kuin minun elämästäni. Olisikohan tälle aiheelle keskustelijoita täällä!?

Tässä linkki kirjaan jos joku sen haluaisi lukea: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Anyara ja muut, tässä ketjussa aiemmin on jo keskusteltu Sokeripommi-kirjasta. Ennen kuin jatketaan, vilkaiskaapa Patrikin asiantuntijavastausta edellisellä sivulla.

En ole mikään tämän alan asiantuntija, mutta tässä sokerikysymyksessä – niin kuin ravitsemus- ja painonhallinta-alalla muutenkin, ja Ameriikassa erityisesti – pyörii isoja rahoja (makeutusainefirmojen, laihdutusbisneksen...) ja mukana on runsaasti huuhaata. Ihan näin terveellä maalaisjärjellä ajatellen KAIKKI, mitä mainostetaan uutena järisyttävänä ja tähänastisen tieteen näkemyksiä haastavana löytönä ja mitä myydään rahasta on AINA epäilyttävää. Googlailin vähän englanniksi, ja nettihän on väärällään väitteitä, joiden mukaan amerikkalaisten nykylihavuuteen on syynä sokeriaddiktio. Ei yletön rasvan sekä luontaista kylläisyyskontrollia sekoittavien maunvahvistus- ym. lisäaineiden käyttö, ei hillittömän suuret annokset ja bigmäccien ja jättijäätelöiden kauppaaminen viihteeksi ja viihdykkeeksi joka läpeen, ei liikkumaton elämäntapa, eipä ei... Uskokoon ken haluaa.

Ihan varmaan jotkut ovat luonnostaan herkkusuumpia kuin toiset, tykkäävät makean mausta enemmän. Ja ihan varmaan jotkut ovat herkempiä addiktoitumaan erinäisiin mielihyvää tuottaviin juttuihin, miksei myös makeansyöntiin. (Olen itse huomannut koukkuuntuvani melkein mihin hyvänsä...) Mutta aika paljon löisin vetoa sen puolesta, että mitään fysiologista selkeää sokeriaddiktiomekanismia tuskin löytyy, vaan homma on mutkikkaampi ja paljolti korvien välissä.

Edellisen sivun viestin lisäksi ihan hiljattain samasta aiheesta olen vastannut tuoreemmilla ajatuksilla. Mutta ihan samoin johtopäätöksin.

https://patrikborg.blogspot.com/2011/05/ruoka-addiktio.html

Ruoka palkitsee aivojamme ja mielihyväkeskuksiamme varsin monin tavoin. Ja niin pitääkin. Tuolta pohjalta noita addiktioteorioita nouseekin esiin. Mutta kyllä sokeriaddiktiossakin pohjimmiltaan on muusta kyse kuin siitä että sokeri on riippuvutta aiheuttava yhdiste.