Tervetuloa kirjoittelemaan tänne, sinä kokoiseni tai isompi, tai hippasen verran pienempikin.

Haluan jotain uutta, vaikka samaa vanhaa tässä jahnataan. Aloitetaan nyt sitten edes uusi ryhmä, jos se vaikka lakaisis luutuneet huonot tavat omien korvien välistä.

Tarvitsen jonkun paikan, jonne voi tulla kehuskelemaan, miten hyvin meni tänään, ja toisaalta taas parkumaan, että ei tää onnistu. Ja teidän pitää sanoa "hienoa" ja "kyllä se siitä". Vastavuoroisesti tarjoan samaa teille.

Jos vaikka vähän laihduttaiskin, mene tiedä.

Minä olen 33-vuotias, kolmen lapsen äiti. Hyvä syömään olen, oikein lahjakas. On siitä hyötyäkin, eipähän ole tarvinnut tuskailla ravintolassa, kun ruoka on niin hyvää, mutta ei jaksa. Minä kyllä jaksan.

Joskus ennen lapsia olin huolissani painostani. Mietin sellaisia dieettejä kuin jos joka toinen päivä söis normaalisti ja joka toinen päivä paastoaisi. Ihan selvä viiskakkosen edelläkävijä. Olinhan nyt sentään lihava. Mitat 173 cm ja 76 kg. Iso kuin mikä. Mjoo, pyöräilin ja juoksin juu. Mut kato tätä mahaa.

Mäjäyttäisin korville silloista heitukkaa, jos voisin. Nyt paino huitelee 100 kieppeillä, olen lapsellisesti vältellyt vaakaa edellisen laihdutustempauksen harhauduttua metsään muutama viikko sitten. Silloin sain 96 kiloon mentyä. Nyt taas ties mitä.

Laihduttajalle on esimerkiksi Borg antanut sellaisenkin ohjeen, että pitäisi yrittää vain silloin kuin on voimavaroja laihduttamiseen. Sinänsä allekirjoitan, tilanne ei olis yhtään erilainen, jos EN viimeisen viiden vuoden aikana olis silloin tällöin koettanut pudottaa. Mutku. En nyt vaan voi jäädä näin satakiloisena odottelemaan seesteistä elämänvaihetta. Joten hakkaan edelleen päätäni seinään.

Hienoa! Kyllä se siitä!

Mä tulin klubille aikanaan järkyttävässä noin 75 kilon elopainossa. Pituutta siis 172. Ympäri korvia itseäni vetelisin, jos voisin pakittaa siihen hetkeen sitä valitusta ja volinaa kuuntelemaan. Tai siihen, kun tuostakin melkein kymmenen kiloa köykäisempänä puristelin kourissa "kamalia" vatsamakkaroita. Oppia ikä kaikki.

Jos tämmöinen viimeisen vuoden hissukseen kiloja kerännyt ikiklubilainen kelpaa kannustusjoukkoihin, mukana ollaan.

Tervetuloa Susseli! Toistaiseksi vedämme kahden hengen voimin, mutta kaksi on enemmän kuin yksi, joten tadaa, meillä on vertaistuki! Hienoa, ettet anna periksi.

Kaikkialla puhutaan, miten netissä on laihdutusryhmiä pilvin pimein, mutta loppujen lopuksi sellaisen löytäminen oli työn ja tuskan takana. Selasin koko eilisen päivän. Yritin löytää jonkun, missä vain puhuttaisiin, eikä olisi mitään muuta härpäkettä. Lopulta keksin, että voinhan vaan jättää härpäkkeet käyttämättä, mitenkään niitä vähättelemättä. Mä en nyt jaksa täyttää ruokapäiväkirjaa, vaikka siitä taatusti olis hyötyä.

Jaksan kyllä pelata ihan liikaa noloja nettipelejä ja katsoa ohjelmia. En jaksa mennä ajoissa nukkumaan tai tehdä tarpeeksi kotitöitä. Tässä olis vähän muutakin remppaamista ja ryhdistäytymistä kuin paino.

Mä tein sen. Menin vaa'alle. Enkä ollutkaan lihonut ihan sataan asti. Vain kaksi kiloa. "Vain". Noo, 98 on ihan mukava luku lähteä liikkeelle.

Hauskaa päivää Susselille, ja tulkaahan muutkin laihtumaan ja ryhdistäytymään yhdessä.

Mukana! Oon klubin ikijäsen. Aloitin kai vuonna 2009, jolloin tiputin painoa lähes 20 kg ja olin 63-kiloinen. Pituutta 159 cm. Sitten lihoin uudelleen ja pahimmillani olin 85-kiloinen. Siitä onneksi on lähtenyt edes vähän, mutta jos joskus vaaka vielä näyttäisi kuutosella alkavia lukemia, niin olisin onnellinen. Kovin utopistiselta tuntuu.

Sama juttu mitä ryhdistäytymiseen tulee. Unirytmi solmussa, asioiden hoitaminen siirtyy... Mä niin otan uuden asenteen elämään tänä syksynä. Kaikkea kohtuudella ja tasaista tahtia. Ei urakointia ja sinkoilua laidasta toiseen.

Tervetuloa Jessie! Jos nyt saatais kaikilla suunta hyväks ja kunto nousuun, niin siinä on jo tavoitetta.

Mun pitäisi laittaa illalla puhelin pois ajoissa. Kolme vuotta olen suunnitellut alkavani lukea taas kirjoja iltaisin. Jospa tänä iltana vaan tekisin sen.

Iltapala, hampaiden pesu lasten kanssa yhtä aikaa (ehkäisee iltapuputusta lasten nukahdettua), lasten nukutus (tässä mä pelaan hävyttömästi, muuten nukahdan niiden sänkyyn), omaan sänkyyn päästessä puhelin vaihtuis kirjaan, ja muuten olis yöpuulla jo. Normaalisti menen vielä syömään jotain ja sitten viihdyn pikkutunneille kaiken hölmön ajanvietteen kanssa. Joskus sentään teen kotitöitä samalla. Mutta en usein.

Eiks kuulostais hyvältä? Raporttia seuraa huomenna.

Mikäs on teidän ensimmäinen konkreettinen askeleenne? Ensimmäinen siis tähän ketjuun liityttyänne.

Hyvä kysymys... Mulla on tapana harppoa monta askelta kerralla. Ja sitten yllättäen kaatua mätkähtää jo kalkkiviivoilla...

Ehkä mä lähden aamusta alkuun. Ensi yö menee joka tapauksessa puoliksi valvoessa, luen sitten kirjaa, lasken lampaita tai roikun puhelimella. Kansankynttilä palaa töihin, ja se jos mikä karkottaa Nukkumatin tai ainakin tekee immuuniksi unihiekalle.

Mut joo. Mä lupaan pyöräyttää aamulla smoothien ja ottaa sen mukaan töihin. Juon sen sitten siellä työmatkapyöräilyn (!) päälle. Menenkin heti poimimaan herukat valmiiksi.

Vaikea kysymys! Ehkä mun ensimmäinen konkreettinen askeleeni vois olla se, että teen kaiken aavistuksen verran napakammin. Siis esimerkiksi mietin ruokamääriä vähä enemmän, olen hitusen aktiivisempi ja pyrin nukkumaan edes hieman enemmän, jos siihen mahdollisuus on. Ym. Vähä niinku jonkinlainen henkinen selän suoristaminen pienestä kenoasennosta.

Jessie, tuossa tulikin jo viisi askelta ainakin. Ei sillä, noin munkin varmasti pitäisi tehdä. Ajattelen, että jos saisin yhden isomman jutun reilaan, se vaikuttaisi muihinkin.

Mun eilisilta meni kohtalaisesti. En avannut kirjaa, olin liian väsynyt, mutta en katsonut ohjelmiakaan pikku tunneille. Söin kyllä. Nälkäkin tosin oli. Annan 7 1/2 arvosanaksi. 23.30 nukkumaan. Parempi kyllä kuin 2.00.

Miten Susselin vihersmoothie? Menikö loman jälkeen ensimmäinen työpäivä hyvin?

Mä en ole oikein jaksanut keskittyä syömisiin tänään.

Voisinkin tehdä tästä nukkumaamenostani julkista tuon allekirjoituksen avulla. Koko Klubiahan kiinnostaa, milloin mä matkustan Höyhensaarille.