Hei !

Mukavaa aurinkoista kevättä kaikille...

Olen tässä aloittanut elämäntapa muutoksen ja ajatuksena olisi päästä jossain vaiheessa tavoitepainoon johon on kyllä vielä matkaa 40 kg mutta uskon että täällä saan hyviä vinkkejä ja tsemppiä matkallani kevyempään minääni.

Olen 53 vuotias ja tällä hetkellä työstäni lomautettuna joten aikaa on keskittyä itseeni . Liikunnan olen aloitellut vesijuoksun merkeissä ja sitten aion lisätä sauvakävelyn mukaan.

Tästä se lähtee joten tsemppiä kaikille

Heippa!

Olen 85-syntyinen vuoden vanhan neidin äiti Espoosta..
KiloKlubissa pitkään olleena, motivaatio hukassa tosin, olen nyt sen motivaationi löytänyt ja odottelen että tuloksia alkaisi näkymään..

tsemppiä kaivaten, Tinxi

Hei vaan kaikille!

Olen uusi täällä Kiloklubilla ja liityin tänne, jotta voin seurata syömisiäni päivittäin sekä tietenkin liikunnan määrää.
Lääkärini pelotteli minut pahemman kerran, että jos en tee mitään painoni suhteen, niin minulla puhkeaa mitä todennäköisemmin kakkostyypin diabetes.
No, otin pelottelusta vaarin ja olen itsekseni tiputtanut painoa kymmenen kiloa ja senttejä on vyötäröltä lähtenyt 10 cm.
Vielä olisi tiputettavaa 15 kg, jotta pääsisin tavoittelemaani 70 kg:aan.
Polvissa on myös kipuja, joten senkin vuoksi olisi kevennyttävä .
Täällä on paljon "samassa veneessä" olevia, joten eiköhän joukkovoimalla ja sisulla saavuteta tavoitteemme !
Tsemppiä meille jokaiselle

Mulla on lehmän nimi, kun "kyllä suomalainen lehmä on sitten viisas!" Palleroita olen käynyt värittelemässä kk ajan, ravitsemusterapeutin kehoituksesta.

Ikää on vielä 38 v, naisimmeinen, kahden ihmisen äitee. Läskihistoria tiivistettynä: 4 vuodessa keskosesta läskiksi. 13-vuotiaana Painonvartioissa -15kg ja normaaliksi. Kilot hiipivät takaisin ja n. 20v uusi -15kg ja Kunniajäsenyys. Sitä riitti viitisen vuotta, sitten olin taas paksu. Ekan raskauden aikana hivottiin 100kg:n rajaa... mulle jäi 88kg...Selvisin siitä ja tein toisen lapsen taas satasta lähestyen. Pääsin taas omilleni = 68kg, missä painoindeksi on yhä yli 25 (raja 65,6kg). Siinä voin hyvin ja viihdyn.


Sitten tapahtui kauheita: väkivallan pelkoa, stressiä, unettomia öitä ja kaksi muuttoa alle puolessa vuodessa, joista jälkimmäinen vieraalle paikkakunnalle. Paino nousi muutamassa kk:ssa +10kg. Tartuin tilanteeseen kiinni, mutta nousua oli vielä +4kg. Aloitin toden teolla laihduttamisen vuosi sitten (2008 ) tammikuussa. Puoli vuotta laihdutettuani ja lihoessani yhä menin lääkäriin. "Ei sua mikään vaivaa!" Veriarvoissa näkyi kuitenkin alhainen HDL, alle 1, ja korkea triglyseridi, yli 2... Sain lähetteen ravitsemusterapeutille.

Nyt olen hänen kanssaan laihduttanut vuoden ja varmasti laihtunutkin 10kg, mutta paino on 2kg korkeammalla kuin aloittaessa: Hmm...

Ravitsemusterapeutin mukaan "Ruokapäiväkirjani on malliesimerkki, kuinka koostetaan oikeaoppinen ruokavalio" Ei se vaan mitään auta Syön 1300-1900 kcal/pv, pallot useimmin vihreinä ja paino pysyy vakiona. Pienestäkin ylilyönnistä paukahtaa kilo plussaa, joka sitten pitää laihduttaa pois.

Itse olen sitä mieltä, että kroppa on jossain tilassa, enkä siksi laihdu. Tällaista pikamassiivilihomista en ole koskaan kokenut! Useammalta kuin yhdeltä taholta olen kuullut hormoonista nimeltä kortisoli. Stressistä pitäisi päästä...

Kaikki neuvot luetaan ja otetaan vakavasti!

Hei
Olen 55-vuotias opettaja ja olen käyttänyt kiloklubia vuoden ja laihtunut 8 kg. Olen nyt normaalipainoinen ja painoindeksini on 24,5. Ja olen lopettanut laihduttamisen. Kiloklubin hitaampi painonpudotus (ja minulla vielä hitaampi) on mielestäni armeliaampi myös omien ulkonäköön liittyvien muutosten vuoksi. Ja lihasmassaa on varmasti tullut itselleni lisää kuntoilun vuoksi ja nyt tuntuu, että laihduttamisen lopettaminen ei olekaan ihan helppoa, paino putoaa vaikka söisi 1700 kaloria päivässä. Liikunta on tietysti huomioitava, harjoittelua on tämä tasapainon löytäminenkin. Mutta sivut toimivat.

Moro

Täällä eräs "ekaa kertaa tosissaan" ylimääräisistä kiloista eroon haluava. Nyt olen jo parin kuukauden ajan merkkaillut syömisiäni ja liikkumisiani kiloklubiin. Kiloja ei ole lähtenyt, mutta olo on jo parempi kun pallot vihertää.

Täytyy kyllä pistää pisteet myös työnantajan "kuntokampanjan" suuntaan, sitä kautta sain vinkin Kiloklubistakin ja lisäksi sopivan annoksen motivaatiota alkuun Kai se tästä lähtee.

Koko ikäni olen ollut enemmän tai vähemmän pulska tai ylipainoinen. Nyt siis ikää 26 v, ja kiloja ikävuosien verran liikaa Tavoittelen nyt alkuun kuitenkin 65 kg:n painoa, ja KK lupaa että tämä olisi mahdollista jo 37 viikon kuluttua tästä nykyisestä 84 kilosta.... saas nähdä.

Hei
täällä 30-vuotias kahden lapsen (5 ja 6 vuotiaat) äiti. Asutaan ulkomailla miehen työn vuoksi. 1,5 vuoden kielikurssin jälkeen olen päättänyt pitää taukoa opiskelusta ja kohdistaa kaikki voimani ja aikani omaan hyvinvointiin ja painon keventämiseen.
Olen 170cm ja painan 120,7kg. Kolme vuotta sitten olin painavimmillani 127kg ja olen itsekseni saanut tuon 7kg alas. Nyt halusin kuitenkin "nopeuttaa" tätä keventämisprosessia ja löysin tämän kiloklubin (ihana paikka!). Tavoitteeni on 5kg erissä, koska ajatus siitä, että pitää laihduttaa 50kg on aivan järkyttävä!!!
Rakastan liikkumista ja varsinkin tanssia, mutta harmikseni kaikki tanssikurssit ovat iltaisin. Yritän kuntoilla päivisin, kun lapset ovat koulussa/tarhassa ja koska mieheni on paljon työreissuilla ja meillä ei ole täällä lastenhoitajia illaksi. Käyn kuntosalilla n.2-3 kertaa viikossa ja nyt olen pitkästä aikaa löytänyt sauvakävelyn ilon.
Mun ongelma painonpudotuksessa on pitkälti ollut se, että innostun alussa kovasti ja vedän liian tiukalla. Sitä ei sitten jaksa kuin parisen viikkoa tai korkeintaan kuukausi ja sitten repsahtaa. Sama juttu kuntoilun kanssa. Viime kesänä kävin salilla 5 kertaa viikossa, joista kahtena päivänä aerobicia. Kolmenviikon päästä tuosta rehkimisestä olin todella pahassa angiinassa ja korvatulehduksessa ja toipuminen kesti 3 viikkoa. Yksinkertaisesti mun kroppa ei vaan kestänyt sitä rääkkiä (joka vielä parikymppisenä oli mulle ihan normaaliii). Nyt yritän ottaa vähän rauhallisemmin, vaikka jäsenet ovat todella pökkelöt eilisestä sauvakävelysessiosta ja huomaan pientä yli-innokkuuta meiningissä.
Kaikista kivointa tässä kiloklubissa (muihin verrattuna) on tämä foorumi. Ihania ihmisiä, jotka painivat samojen ongelmien ympärillä. Kovasti tsemppiä kaikille ja aurinkoista kevättä!!

Mielikki Iloinen:

Olen itse sitä mieltä että laihtuminen alkaa sieltä pääkopasta. Jos kaikki ei ole siellä kunnossa, et myöskään laihdu vaikka mitä tekisit.

Itselläni ainakin kävi näin; perheessä sattuneen tragedian jälkeen tuli puolessa vuodessa melkein 20kg ja ei ne lähteneet mihinkään kuin korkeintaan hetkellisesti muutama kilo vaikka kuinka yritin. Syynkin olen ymmärtäny näin lähes kolme vuotta onnettomuudesta: en ikinä käsitellyt asiaa, selviydyin päivä kerrallaan enkä edes ajatellut koko asiaa tai ymmärtänyt että voin olla täysin normaali mutta alitajunnassa jyskyttää.

Voisiko sinullakin Mielikki olla jotain samansuuntaista joka estää sinua laihtumasta? Itse määrittelisin asian jokseenkin niin että elimistö on paniikki-tilassa vaikka itse sitä ei tunnista.

Minulla tämä tosin myös oireili vatsan toiminnassa, painajaisilla ja oli "pinna tiukemmalla". Erityisesti nuo painajaiset herättivät minut tajuamaan että kaikki ei ole kunnossa.

Nyt luulisin että asiat alkaa olla reilassa ja laihtuminen voi alkaa, eikä ajatus siitä saa enää aikaan ahdistuksen tunteita.

Toivottavasti tästä oli apua...

Hei kaikki!Olen juuri täyttänyt 50v.Siirryin tänne kiloklubiin keventäjistä,olen siellä vuodessa pudottanut painoa n.38kg,tavoitteeseen on vielä matkaa reilu 2kg.
90-luvun puolivälissä pudotin painoa 54kg,mutta ne kaikki melkein on tullut takaisin,ja tässä sitä nyt tapellaan kiloja vastaan.Minulle jää jonkin verran ylipainoa,jos pääsen tuohon tavoitteeseeni,mutta en pidä sitä pahana,kunhan saan sen sitte pysymään siinä,ettei se nouse.
Niin,minulla on kolme aikuista lasta,ja olen kahden lapsenlapsen mummu.Olen tehdastyöntekijä,olen ollut saman työnantajan palveluksessa 28 vuotta.Nyt meillä on tämä kevät ainakin osittain pakkolomia,pari viikoa töitä ja viikko lomaa ,tuntuu rahapussissa.
Yritetään yhdessä tapella näitä kiloja vastaan ja nautitaan näistä ihanista kevät päivistä!

Tervehdys! Olen 38-vuotias kahden pojan (8- ja 11-vuotiaat) yh-äiti Keski-Suomesta, olen opettajana maaseutulukiossa. Nyt yritän karistaa salavihkaa lähinnä vatsani ympärille kerääntyneet n. 10 liikakiloa. Aloitin vuodenvaihteessa Keventäjissä, ja nyt aion jatkaa täällä. Matkaa on vielä lähes viisi kiloa, mutta hiljaa hyvä tulee. Tämä kiloklubi tuntuu todella mukavalta - varsinkin ruokapäiväkirjan teko on täällä helpompaa kuin Keventäjissä.

Tämä on elämässäni eka kerta, kun todella tartun ruokavaliooni ja mietin, mitä parannettavaa siinä on. Olen ollut siis nuorena hyvinkin hoikka ja aikuisikäni vähintään normaalipainoinen. Liikuin myös aktiivisisesti vielä lasten ollessa pieniä. 2000-luvun alun jälkeen liikkuminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle. Viimeisten viiden vuoden aikana, osittain sekavan elämäntilanteen avittamana, kiloja on tullut yli oman tarpeen. Joulun aikaan itseäni valokuvista katsoessani ja kauhistuessani päätin, että nyt tulee paisumiselle loppu. Ja täällä ollaan nyt. Just nyt olen kolmatta kertaa tän vuoden puolella flunssan kourissa, ja ilokseni oon huomannut, että mä olen tullut positiivisesti riippuvaiseksi liikunnasta, lähinnä aerobicista. Inhottavaa, kun ei voi jumpata!

Mulle on ollut vaikeinta hyväksyä (ja ensin siis tajuta) se, etten ole enää se pajunvitsavartinen parikymppinen. Koko painonhallinta-ajattelu tuntui kuuluvan muille, ei minulle, joka olin "hoikka". Kiitos niiden paljastavien joulukuvien, en enää kuvittele sellaista. Nyt tosin on viiden kilon lähteminen jo näkynyt housujen roikkumisena. Vanhat housut, jotka eivät ole mahtuneet päälle moneen vuoteen, istuvat nyt tosi hyvin.
Aion pudottaa loput ylimääräiset kilot hiljalleen tätä Kiloklubia apuna käyttäen. Toivottavasti opin loppuelämäkseni terveelliset ruoka- ja liikuntatavat, joista muodostuu päivittäinen rutiini.