Voi Kipa. Ymmärrän niin huolesi lapsenlapsen asiassa. Toivottavasti kaikki selviää parhain päin. ❤️ Mikään ei ole niin kurjaa kuin pienten lasten sairastaminen puhumattakaan sitten kun ei tiedetä mistä oireet johtuu. 
Lastenlapset on kyllä niin rakkaita. Ei sitä tienny tätä tunnetta ennen kuin vasta heidän synnyttyä. Haluaisi suojella kaikelta kivulta ja pahalta tässä maailmassa. 🙏🏻❤️

Meillä on täällä edelleen päivystys menossa. Miniän laskettuaika oli viime keskiviikkona eikä vieläkään oo tapahtunut mitään. Me haetaan pikkutytöt tänne heti kun kutsu kuuluu. Lähdetään vaikka keskellä yötä ajamaan. Heillä on kyllä varahoitajat, jos käy niin, että emme ehdi perille ennen kuin he lähtevät synnärille. Jännittää  niin, että kumpi sieltä tulee. 
Pikku tytöt niin oottaa, että pääsisivät tänne. Onneksi ovat jo olleet keskenään täällä niin ei sitä asiaa tarvi mun jännittää. Mieskin odottaa heitä niin kovasti. On jo monena päivänä kysynyt, että pitäiskö jo laittaa auto lämmitykseen. 😄
Nyt pitäisi mennä nukkumaan. Viime yönä en jostain syystä saanut unta ennen kuin joskus kolmelta. Ja kahdeksalta jo heräsin. Toivottavasti tänä yönä nukun. 
Mukavaa viikon jatkoa kaikille.

Miten monenlaisissa tunnelmissa täällä itse kukin juuri nyt elää. Kipalla ja Pikselillä on sydämet huolta tulvillaan. Kipan sydämessä pieni lapsi, joka kärsii eikä mitenkään isovanhempana pysty häntä auttamaan. Pikselin ajatuksissa huoli miniästä, joka odottaa saavansa aloittaa syöpähoidot eivätkä läheiset pysty mitenkään niiden aloittamista kiirehtimään. On vain odotettava ja luotettava siihen, että apu löytyy. Odotettava, vaikka tekisi mitä vain, että kaikki sujuisi hyvin ja kipu ja sairaus häipyisivät taivaan tuuliin. Jaksamista teille ja teidän rakkaillenne. 

Ihan eri tunnelmissa on Kivikasa. Uuden lapsenlapsen maailman tulo on lähellä, on tätä kirjoittaessani jo ehkä tapahtunutkin. Jännitystä ja iloa, uuden elämän toivoa.

Minä olen juossut labroissa, eri alan lääkärien juttusilla ja kaiken huippuna ällöttävässä tutkimuksessa Oysissa. Mitenköhän tuota tutkimusta eli ” ulostamisen magneettikuvausta” kuvaisi. No kuvitelkaa makaavanne peppu paljaana kapealla pedillä, nuori mieslääkäri tulee tervehtimään, yritätte iloisesti sanoa päivää ja kuunnella, kun hän kertoo, mitä tulee tapahtumaan. Hän selittää, että peräsuoleeni ( onkohan se peräsuoli) pumpataan jotain ainetta ja sitten minut nostetaan hieman pystynpään asentoon, jossain alapuolellani on joku astia ja hänen käskystään vuoroin pidättelen ”skeidaamista ” ( siis kakkaamista) ja vuoroin ponnistan ja annan mennä.

Ja kun ”skeidaamiset” on ohi, nuori mies astelee luokseni, hymyilee ja toteaa, että kaikki saatiin hyvin kuvatuksi, kiitos vaan. - Eipä mitään, vastaan ja sitten minut autetaan ystävällisesti makuuasennostani turvallisesti lattialle. Eli sellaiseen filmiin pääsin pääosan esittäjäksi näin 78 vuotiaana.

Eilen kävin vielä Oysissa gynekologisissa tutkimuksissa ja lääkäri kertoi eri kokeiden tuloksista Eikä tässä mitään suuria ongelmia ole. Toistaiseksi pärjään näin ja seurantatutkimus on joskus keväällä tai kesän jälkeen.

Olen aikani kuluksi lukenut erittäin mielenkiintoisen kirjan ” Jumalan synty – Isän ja pojan kätketty historia” (Ville Mäkipelto, Juha Pakkala, Raimo Hakola). Kirja oli ainakin minulle huima sukellus omien totuuksieni ja uskomuksieni tutkailuun. Kirja avaa hämmästyttäviä, tutkimukseen perustuvia näkökulmia Jumalan varhaishistoriaan. Toivoisin, että varsinkin ne ihmiset, jotka perustelevat omia, usein hyvinkin ehdottomia, näkemyksiään Jumalan sanalla ja Raamatun lauseilla, lukisivat tämän kirjan. Kaikki ei välttämättä olekaan ihan niin yksinkertaista kuin luulisi.

Minun omaa uskoani kirja ei mitenkään horjuttanut, mutta antoi valtavan paljon ajattelemista ja rohkeuttakin uskoa juuri niin kuin uskon.

Talvi on kaunis. Lunta on satanut ainakin 10 cm. Puut ovat kuin kauneimmissa maalauksissa. Talvi saa miettimään elämän kulkua. Syntymisen ihmettä ja kuoleman vääjäämättömyyttä. Miten mahdoton yhtälö onkaan se, että mitä rakkaampi ja tärkeämpi joku on minulle, sitä suurempi on tuska ja suru kun hänet menettää.

Iloon sekoittuu aina häivähdys surun mahdollisuutta, onneen tietoisuus siitä, ettei mikään ole ikuista. Ja kuitenkin uskon, että on parempi iloita juuri nyt kuin odottaa sitä milloin on itkun aika. On parempi rakastaa koko sydämellään juuri nyt kuin odottaa milloin on luopumisen aika.

Kiinalainen sananlasku opettaa: ”Surun ja huolen linnut lentävät yli pääsi, sille et mahda mitään, mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi.”

Monta mukavaa hetkeä tähän päivään, itse kullekin.

Hola Aurinkorannikolta
ja kiitokset kuulumisista, vaikka varmaan monien muiden lailla huolestuin kun luin Kipan päivitystä. Toivottavasti pikkumiehen oireille löytyy syy, jotta niitä päästään hoitamaan oikealla tavalla. Pikselinkin huolestuneisuuden ymmärrän, mutta uskon että kaikki menee hyvin. Asioilla on tapana järjestyä (niin ainakin äitini väitti).

Kivikasalla puolestaan on ihan viehättävä vaihe menossa! Jumbojetille ja Merellelle lausun kauniit kiitokset kirjavinkeistä. Pitääpä etsiä noita kahta teosta kunhan kotiinpalataan, ellen satu löytämään e-kirjoina Storytelistä. Edellyttäen että saldo riittää. Lukuaikapalvelussa on 100 kuuntelutuntia/kk rajoitus mutta kun mä en kuuntele vaan luen (kännykästä) niin ne muunnetaan jollakin mystisellä kaavalla sivumääräksi. Arvatkaapa onko kiva kun kesken lauseen kännykän näytölle poksahtaa ilmoitus ”saldosi on loppunut. Uusi kausi alkaa 3 päivän kuluttua”. Tää on käynyt mulle jo kaksi kertaa tässä viime kuukausina! Täytynee hankkia jokin rajaton lukuaikapalvelu niin saa selville tarinan loppuratkaisunkin vielä samana iltana…

Lukemisen lisäksi on kävelty, tähystelty lintuja, ja mä olen heiluttanut harjanvartta läheisen puiston keppijumpassa kahdesti viikossa. Painoon tällä yllättäen iskeneellä kuntoiluinnostuksella ei liene vaikutusta, sillä täkäläinen jäätelö on hyvää, pizzat isoja, patongit rapeita eikä juustoissakaan ole moittimista. 

Jumbojetille vielä erikseen kiitokset sydämeenkäyvästä kirjoituksesta.
 
Voikaa kaikki hyvin ja kertokaa kuulumisia! Tai kirjoitelkaa vaikkei mitään kummempia kuuluisikaan!

Kirjoitin pitkähkön kirjoituksen ja kopioin sen välillä, mutta lopulta painoin väärää nappulaa ja teksti katosi: Katsotaan, milloin on resursseja kirjoittaa uutta. 
Kiitos kaunis kaikille kirjoituksistanne, Pikkumiehen kanssa olemme edelleen odottavalla kannalla. Tyttärellä ultra (ylimäirinen ensimmäisen raskauden ilmenneiden seikkojen vuoksi) ja lähdemme lapsen hoitoon, että vävykin pääsee ultraan mukaan.

Suuri sydän kaikille. Suoraan sanoen harmituttaa, että teksti katosi, vaikka vielä varmistin sen parii otteeseen kesken kirjoituksen.

Hyviä vointeja, terveyttä ja hyvää mieltä. <3 

Tervehdys Tampereen talvesta!

Totisesti talvi tuli parissa päivässä, vaikkakaan kestosta ei voi mennä takuuseen, kun lämpötila pysyttelee nollan tietämissä. Eilen oli kuntosalipäivä ja lunta tuli koko päivän eri kokoisina hiutaleina/riekaleina ja välillä satoi ihan silkkaa vettäkin. Onneksi ei ole liukasta, mutta otimme jo varmuuden vuoksi talvikengät käyttöön, kun niiden pohjat ovat rouheammat kuin kävelykenkien.

Kävimme tiistaina katsomassa näytelmän nimeltään Murha kahdelle, joka on helsinkiläisen Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Turun Linnateatterin yhteistuotantoa. Tykkäsimme kovasti! Siinä oli vain kaksi näyttelijää (Juha Pulli ja Joel Mäkinen), joista toinen esitti etsivää ja toinen kaikkia kymmentä epäiltyä. Esitys sisälsi laulua ja pianonsoittoa, jota kumpikin näyttelijöistä esitti taitavasti. Näytelmä kesti puolitoista tuntia ilman väliaikaa eikä ollut epäilystäkään, etteivätkö näyttelijät olisi antaneet kaikkensa. Siitä hyvänä todisteena oli kaikkia epäiltyjä näytelleen Pullin hiestä läpimärkä paita!

Muuten meille ei kuulu mitään sen kummempaa. Päivä toisensa jälkeen vierähtää uskomattomalla nopeudella ja oikein hämmästyin, kun kalenteria selaillessani totesin ensi viikon olevan jo marraskuun viimeinen ja jouluunkin on enää kuukauden päivät! Tietenkin, kun nousen ylös vasta klo 10 tai vähän ennen, niin eihän päivää kovin pitkälti kestä ja vaikka käyn nukkumaan vasta yöllä yhden aikoihin, niin eihän myöhällä oikein mitään voi tehdä. Yleensä katsomme meirämmiähen kanssa uutisten ja A-studion jälkeen pari jaksoa jotain sarjaa (viime aikoina La Promesa on pitänyt meitä jännityksessä 2-3 jakson päivävauhdilla!), sitten iltatoimien jälkeen meirämmiäs käy jo nukkumaan, kun minä vielä lueskelen sängyssä tunnin verran.

Toivotan Pikselille ja Kipalle voimia rakkaiden läheisten terveyshuolissa sekä Kivikasalle iloista odotuksen aikaa. Kaikille yhteisesti toivotan hyvää viikon- ja marraskuun loppua ❤️

Sydäntäni riipaisi, kun Kipa kertoi pikkumiehen oireista 💔. Mikä huoli vanhemmilla ja isovanhemmilla onkaan! Voi vain toivoa parasta. Hänestä pidetään hyvää huolta, mutta varsinkin raskaana olevalle äidille tilanne on kuormittava. Voimia teille! ❤️

Jokohan Kivikasan nuorin lapsenlapsi on syntynyt?

Menna, kiva kuulla, että teillä menee hyvin miehen muistisairaudesta huolimatta. Jaksatte harrastaa kuntosalia ja kulttuuria.💚 
Perheemme teatteriryhmä tulee joulukuun lopulla Tamperelle katsomaan Kaunotarta ja Hirviötä.

IL, onnea Juniorin ajokortista. Meidän abityttö ei päässyt läpi. Hallitsee auton käytön kyllä hyvin, mutta tuli pari mokaa. Jännittää kai liikaa. - Teillä on aina jotain kivaa meneillään, kuten sukunne vuotuinen puurojuhla. Onnea 20-vuotiaalle abille!🎂

Tiinuliinun, Ukkokullan ja Lyytin seikkailuista Andaluciassa on kiva lukea. Ihania retkiä olette tehneet! Jospa vielä joskus pääsisi sinne.

Merelle on aina niin viisas ja filosofinen. Toivottavasti silmäsi ovat toipuneet leikkauksesta ja näet taas hyvin! Töyräänvuoren ja Valkaman kirja täytyy ottaa muistiin. Liityin syksyllä lukupiiriin, joten olen lukenut pääasiassa siellä esiin otettavia kirjoja.

JJ, kirjoitit taas niin kauniisti. Toivottavasti terveydentilasi ai anna aihetta huoleen!💚

(Piti jatkaa omilla kuulumisilla toisessa viestissä, mutta kirjoitus katosi)

Miniän sytostaattihoidot alkoivat perjantaina. Tarjosimme perheelle ruokaa ja luulin, että miniä olisi huonossa kunnossa, mutta sieltä hän vain tuli reippaana muiden mukana syömään. Jäsenkivut ja pahoinvointi tulevat vasta pari päivää myöhemmin ja niihin saa ottaa lääkkeitä. Seuraava hoito on kolmen viikon päästä. Valitettavasti luin Hesarin yleisönosaston palstalta, että jonkun haimasyövän leikkausta viivyteltiin ja annettiin sytostaatteja ja sädetystä, kunnes ei enää voitukaan leikata. Kasvain oli pienentynyt, mutta samalla levinnyt muualle. Uskon ja toivon, ettei rakkaalle, ihanalle miniälleni käy huonosti, vaan hän selviää.

Mieheni lähti väsyneenä ja henkisesti uupuneena jälleen Pohjanmaalle. 95-vuotias sisar kaksi viikkoa sitten voinut niin huonosti, että sattumalta kyläilemään tullut vieras oli tilannut ambulanssin. Vuorokautta myöhemmin hänet kotiutettiin Vaasan sairaalasta sillä seurauksella, että seuraavana yönä hän oli kaatunut vessaan mennessään ja aamulla kotihoitaja löysi hänet lattialta sekavana ja käsi murtuneena. Taas lähdettiin ambulanssilla sairaalaan, ja siellä hän nyt toistaiseksi on ja päässeekö enää kotiin. Toivottavasti turvallinen hoivapaikka löytyisi, vaikka niistä on siellä kova pula. Eihän tuollainen yksin asuva ja huonosti liikkuva vanhus pärjää enää kotona!

En ole juurikaan kävellyt koko marraskuussa. Melkein joka päivä on ollut muita menoja, joiden jälkeen pimeys ja sadesää eivät houkuttele ulos. Olen kyllä käynyt kaksi kertaa viikossa salilla abitytön kanssa. Kaksi kertaa viikossa on kuoroharjoitukset ja lisäksi esiintymisiä hoivakodeissa ja kirkkokuorolla muitakin tilaisuuksia. Keskiviikkona olin ystäväni kanssa Ateneumin näyttelyä katsomassa. Oli sellainen näyttely, että sinne täytyy mennä toisenkin kerran! Lisäksi olin kuoroharjoitusten jälkeen kirjastossa lukupiirissä. Tällä kertaa käsiteltävä teos oli Elisa Dusapinín Pachinkokuulat. Se oli sopivan lyhyt,175 s., jotka ahmaisi kerralla. Löysin tarinasta yllättäen vertauskuvallisesti paljon yhteyksiä elämäni tapahtumiin.

Nyt kun mies on maalla, olen siivonnut hänen vaatekomeronsa. Kasa vanhoja alusvaatteita  menee poistotekstiili-keräykseen. Vaihdoin lakanat ja pesin entiset. Pesin myös miehen 6 villapaitaa ja 3 villa-liiviä sekä tuuletin lisäksi 5 villaneuletta. Vanhimmat lienevät 40 vuoden takaa, mutta ennen villa olikin todella hyvänlaatuista ja kaikki ovat käyttökunnossa. Nähtäväksi jää, mitä pidetään ja mitkä voi lahjoittaa keräykseen. Lisäksi löysin muutamia villakerrastoja. Ei pitäisi miestä palella, kun ottaa ne käyttöön.

Onneksi marraskuu alkaa olla pian ohi. Tuntuu, etten jaksaisi lähteä ihmisten ilmoille, vaikka se lopulta kannattaa ja tuo vähän iloa. Haluaisin olla yksin hiljaisuudessa ja käpertyä sänkyyn, mutta kun uni ei vaan tule. Melatoniinit, antihistamiinit ja muut korvikelääkkeet eivät enää auta, eikä unilääkkeen puolikasta voi joka ilta ottaa. Onnellista odotettavaa on hyvin kirjoittaneen abitytön lakkiaiset, tällä kertaa ihan vain lähipiirissä, ja sitten onkin pian jo joulu!

Toivon terveyttä ja hyvää mieltä kaikille!

Merelle, mihin viestisi katosi? Meillä oli syksyllä lukupiirissä Markus Nummen Käräjät, sitten Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys ja nyt tämä Pachinkokuulat. Keväällä tulee ensimmäiseksi Laura Lähteenmäen Marian kirja, joka kertoo Elias Lönnrotin vaimosta biofiktion keinoin. Muista en nyt juuri muista. Meillä lukupiirin vetäjä on valinnut kirjat, mutta varmasti saamme itsekin ehdottaa niitä.

Moi mimmit. Mä olen niiiin kiukkuinen, kun flunssa iski päälle. Ja vaikka mitä hauskaa ohjelmaa olisi, nyt on ollut pakko tyhjentää tämä viikko ja vaan lepäillä. Ja tietenkin tänään on mitä upein sää, aurinko loistaa, meri välkkyy eikä tuule yhtään. Mutta mun tarvitsee vaan kävellä sohvalta keittiöön, kun jo ottaa henkeen. Ai kun teki hyvää valittaa!

Olen lueskellut innolla kaikki kirjoituksenne, kiitos niistä. Meillä on ollut kivoja kiireitä marraskuu täynnä. Yksi viikonloppu yövyttiin ystävien luona parinkymmenen kilometrin päässä. Rouva, joka on loistava kokki, oli valmistanut häränhäntää ja se oli todella suussa sulavaa. Meillä on pysyvästi omat lakanat hänen ateljeensa vuoteissa, kun heillä ei muita yövieraita käykään. Ateljeessa on oma keittiö ja vessa ja valtava ateljeepuoli, josta aukeaa upea merinäköala, kelpaa siellä oleskella.

Tiistaina haettiin vävyn tukkukortilla riisipuuroa, jota saa kolmen kilon levyissä. Kaadetaan vaan kattilaan ja hämmennellään kuumaksi, oli hyvää. Perinteiset puurojuhlat lastemme perheille olivat hauskat ja puuroa meni kuusi kiloa! Viisikko viihtyi omassa pöydässään ja me muut kahdeksan rupattelimme omia juttujamme. Juniori oli saanut pari päivää aikaisemmin ajokortin ja kun lähtivät, hän oli tarkkana, että ihailin keittiön ikkunasta hänen ajamistaan. Hänelläkin on nyt oma auto, pieni punainen Wolkkari. Ja minä sydän syrjällään, ettei hurjastelisi liukkailla.

Johanneksen kirkkoon ehdittiin vuoden ensimmäiseen joulukonserttiin, joka oli pankkini tarjoama. Samana päivänä tuli viesti, että kirkon lämmitysjärjestelmä on rikki ja kehotettiin pukeutumaan lämpimästi. No minähän vedin pitkät kalsarit, villapaitaa ja paksuimman untuvatakin. Ja sitten olin tukehtua penkissä eikä takkia voinut riisuakaan, kun istuttiin niin ahtaasti täpötäydessä kirkossa. Johanna Rusanen ja Jyrki Anttila lauloivat ja oli ihana keskittyä vaan kuuntelemaan ja nauttimaan. Esittivät lempijoululaulunikin, Adamsin Oi Jouluyö.

Perjantaina Tammisaaressa oli palaveri, jossa arkkitehti kertoi uusista suunnitelmistaan. Arkkitehti saapui 40 minuuttia myöhässä, ei pahoitellut eikä tervehtinyt, ei löytänyt läppäriltään piirustuksia, kun ei muistanut salasanoja (?). Rakennuslautakunta on löytänyt 18 lainvastaista kohtaa hänen edellisistä piirustuksistaan, mutta äijä väitti kivenkovaan, ettei ole tehnyt mitään väärin, kartat ovat olleet vanhoja. Hän oli myös hyvin näreissään siitä, kun naapurit ja minä annoimme Västra Nylandiin kahden sivun haastattelun, jossa kerroimme tilanteesta. Se hyvä puoli tässä oli, että nyt pikkuista pihaani ei entisestään pienennetä, jotta autot mahtuisivat uudisrakennuksen talliin, kulku suunnitellaan eri tavalla. Mä muuten selvitin sen haastattelun ruotsiksi!

Lauantaina bonuslapsenlapsen luona juhlittiin edesmenneen mieheni sukulaisten kanssa jouluntuloa. Oli ihanaa tavata kaikki mieheni pojat ja puolisot, bonuslapsenlapseni sekä parivuotias lapsenlapsenlapsi, joka esitteli minulle taitojaan ja tarkisti vähän väliä, että varmasti katselin vain häntä ja taputin joka hypyn jälkeen. Mä olen niin iloinen ja kiitollinen siitä, että on niin hyvät välit mieheni sukuun!

Sunnuntaina mökilläni pidettiin talkoot tyttären perheen kanssa. Minä olin jo kipeä ja mieluusti loikoilin olohuoneen ainoalla kalusteella, sohvalla. Vävy ja Juniori purkivat ison teltan, joka menee vävyn pihalle Abin purjeveneen suojaksi, Abi putsasi rännejä, Justus kulki ympäriinsä osallistumassa kaikkeen. Tytär ilmoitti ”vähän stailaavansa” mökissä ja pian kaikki ylimääräiset laatikot oli koottu vierasmökkiin, isoon sänkyyn vaihdettu ”nätimmät lakanat”, vessan ja kylppärin tasot tyhjennetty ja koko talo imuroitu. Ette sitten ole täällä enää yötä sotkemassa, määräsi hyväntuulinen tyttäreni, joka oli tuonut eväätkin mukanaan.

Nyt kun uudisrakennus myöhästyy ties miten pitkälle enkä siis saa varastoa, veljeni on luvannut omakotitalostaan yhden huoneen minulle. Eivät enää itse asu siellä, mutta kaavoitusasioiden takia eivät voi myydäkään. Veli ja vaimonsa ovat parhaillaan Etiopiassa juoksemassa 55000 muun kanssa jotain kilpailua. Laittoi eilen viestin, ettei ole jäänyt tulivuoren purkauksen uhriksi.

Justus lähti ostoksille ja minä murjotan sisällä. Minusta tulee kamala marttyyri aina, kun olen vähänkään kipeä. Kirjoitelkaa, että mulla olisi lukemista!

Heips.
On ollut vähän haipakkaa, joten ei ole ehtinyt edes tänne piipahtamaan.
Viikko sitten torstai-iltana vauva viimein päätti syntyä. Kolmas tyttö tuli perheeseen. Olimme hakeneet pikku Muruset meille iltapäivällä. Kaikki meni hyvin ja meillä täällä kotona tyttöjen kanssa myös. Paljon on kyllä touhua koko päivän heidän kanssaan, joten olin valmis nukkumaan iltaisin melko ajoissa😃 Perjantaina leivoimme pipareita, lauantaina teimme pikku junamatkan Kannuksesta Kokkolaan ja takaisin. Tunti jäi aikaa Kokkolassa ja siellä tavattiin sattumalta joulupukki, jota kumpikin ujosteli. Pienempi ei halunnut edes katsoa päin ja toinen vain matkan päästä. 😍
Kotiin tultua sitten isomman kanssa koristeltiin pipareita.
Sunnuntaina menimme sisareni 80-vuotispäiville. Vaikka porukkaa oli siellä aika paljon, tytöt nopeasti rohkaistuivat ja menivät leikkimään muiden kanssa. 
Ja taas kotiin tultua meillä oli puuhaa kun olin luvannut, että tehdään piparkakkutalo. Äkkiä valmistaikinasta tein elementit ja jäähdytin ulkovarastossa. Molemmat halusivat koristella ja niinpä pienempikin mummun avustuksella sai vähän sokerikuorrutetta levitettyä😃
Maanantaina lähdimme ajelemaan Ouluun tyttöjen kanssa. Voi sitä ihmetystä ja innostusta kun näkivät ensi kerran pikkusiskonsa. ❤️
Olin niin onnellinen, että he viihtyivät mummulassa noin monta päivää. Saivat vanhempansakin vähän toipua rauhassa. Vauva nimittäin syntyi ihan suunnitellusti kotona. Minulle ei ymmärrettävästä syystä ollut kerrottu suunnitelmista ollenkaan. Minähän olisin tullut huolesta hulluksi. Kätilö oli ollut koko ajan paikalla ja mitään ongelmia ei ollut. Miniä oli tyytyväinen ratkaisuun, oli ollut kuulemma ihanaa olla kotona ilman mitään hälyä ja kätilölläkin oli aikaa olla koko ajan paikalla. No, onneksi kaikki meni hyvin. Vauva on ainakin vielä niin levollinen ja rauhallinen. Sain pidellä häntä sylissäni. Mikä ihana tunne!
Tiistaina sitten heräsin flunssan oireisiin ja nyt olen niistänyt ja yskinyt ja nukkunut huonosti. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tuntua paremmalta. Olen ottanut nyt astmalääkettä aamuin illoin, normaalisti vain kerran päivässä. Reseptissä kuitenkin lukee 1(-2) annosta ja astmahoitajakin taannoin sanoi, että jos flunssaa tulee, lääkettä pitää muistaa ottaa. Kuulemma menee herkästi keuhkoihin muuten. Ja minä nyt tulkitsin, että otetaan sitten nyt se kaksi annosta. Ja ei ainakaan keuhkoissa tunnu kummempaa, yskiessä lima irtoaa eikä sitä ole edes paljon. Nenä sentään vuotaa kiitettävästi😐
Mies lähtee huomenna Englantiin ja menee Portugalin kautta tapaamaan pikaisesti tyttärensä perhettä. Viikon reissu kaiken kaikkiaan ja joulukuun 18. menee vielä uudelleen Portugaliin saattaakseen tyttären kaksi tytärtä jouluksi Suomeen. 
Minä olin suunnitellut vähän siivoilevani kun mies on poissa, mutta en ehkä jaksa, jos ei olo kohene tarpeeksi. Ehkä jaksan vähän ommella. Tonttulakkeja on vähän tilattu ja myyjäisiinkin pitäisi jotain saada ommeltua kun tuli varattua pöytä.
Mukavaa tulevaa adventin aikaa kaikille.