Täällä on ollut alkuviikosta puhetta tavoitevaatteista. Vaaka näyttää minulle tällä hetkellä 137,8 kg, ja kun olen lähes koko aikuisikäni painanut 140-155 kg (suurimman osan aikaa siellä haarukan yläpäässä, enimmillään tuota enemmänkin) alan vähän ajan päästä lähestyä tilannetta, jossa sopivia vaatteita ei enää ole. Olen tietysti iloinen kokonumerojen pienenemisestä (kaksi vuotta sitten tarvitsin kolme numeroa isommat housut kuin nyt), mutta koska budjettini on tällä hetkellä tiukka, aiheuttaa tilanne jonkin verran päänvaivaa.

Käytännössä olen pienennellyt vaatteita jonkin verran itse, kytännyt tarjouksia ja ostanut vain välttämättömän (=lähinnä ulkoilu- ja liikuntavaatteita, joita minulla ei ole ennestään ollut ollenkaan). Siskoltani, joka on ollut numeron-pari minua pienempi, olen myös saanut joitakin verran vanhoja vaatteita. Kirppareita kierrän säännöllisesti, mutta tiedätte varmaan muutkin isoja kokoja käyttävät, että niiltä on tosi vaikeaa löytää sopivia vaatteita. Numeron-pari liian pieniä vaatteita tulee välillä vastaan, ja hetkittäin tunnen houkutusta ostaa niitä kaappiin odottamaan laihtumista. Useimmiten jätän tällaiset vähän liian pienet kuitenkin ostamatta vaikka ne eivät paljoa maksaisikaan. Olen tehnyt muutaman virheostoksen, kun kaunis paita ei laihduttuani olekaan sopivasta koosta huolimatta ollut sopivan mallinen minun vartalolleni. Syksyllä olisin halunnut uuden talvitakin, vanhat ovat numeron-pari liian isoja, mutta päädyin lopulta siihen että kuljen tämän talven vielä vanhoissa ja ostan ensi talveksi uuden. Toivottavasti saan silloin hankkia itselleni takin, joka on vielä vähän pienempi kuin mitä nyt tarvitsisin.

En pidä yhtään siitä ajatustavasta, että lihavana tai laihduttaessa ei haluta hankkia itselle sopivia, kauniita ja asiallisia vaatteita vaan ajatellaan että vasta sitten kun olen laiha ansaitsen ja voin hankkia kauniita vaatteita. Ihminen näyttää koosta riippumatta parhaimmalta sopivan kokoisissa, omantyylisissä vaatteissa. Käytännön syistä näytän kuitenkin itse päivä päivältä enemmän siltä, että en piittaa kovinkaan paljon pukeutumisestani. Talouden tiukkuus tällaisenaan on näillä näkymin väliaikaista, puolentoista vuoden päästä tilanne on luultavasti jo parempi. Ja kun kokoni pienenee, pystyn entistä paremmin hankkimaan vaatteita myös käytettynä - kokoja 44-48 näkee kirpputoreilla selvästi enemmän kuin kokoa 56. Koetan siis vain sopeutua tilanteeseen, säästää muusta niin että saan hankittua välttämättömimmät jutut (esim. uudet urheilurintsikat on pakko hankkia parin kuukauden sisällä), ajatella, että tässä tilanteessa on järkevintä panostaa siihen, että hankin hyvää ja terveellistä ruokaa ja lohduttautua sillä, että nyt ostamani vaatteet jäisivät kuitenkin liian isoksi kun laihdun, joten ei niitä kovin suuria määriä kannattaisi nyt ostaakaan vaikka rahaa olisi enemmän. Onneksi elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, ettei minun tarvitse pukeutua mitenkään erityisen huolitellusti ja vaihtelevasti, vaan voin ottaa vaatetuksen osalta vähän rennommin.

miinajamanu, minusta kuulostaa mahtavalta kun viestistäsi tulee kuva, että tähänastinen laihtumisesi on mennyt helposti ja mukavasti. Nauti siitä, ja jatka eteenpäin vain reippaasti! Vaikeampiakin aikoja voi jossain vaiheessa tulla, mutta ihan varmasti pääset eteenpäin ja paino jatkaa laskuaan, kun vain jaksat tehdä valintoja, jotka ovat hyväksi sinulle. Jollain tavalla tunnistan tuon pelon, olen itsekin vastaavaa epätoivoa välillä tuntenut kun paino on junnannut joskus (lue: viime vuoden ajan) viiden kilon sisällä edestakaisin. Uskon kuitenkin, että sinnikkyys ja pitkäjänteisyys palkitsevat.

Minun painoni laski tammikuun aikana 2,7 kloa. Tavoitteeni oli vähän enemmän, mutta siihen nähden, että olin pari viikkoa poissa kotoa ja söin sinä aikana vähän mitä sattuu, voin olla ihan tyytyväinen. Eilen palasin kotiin, ja vaikka täällä onkin pirun kylmä (vanha kivitalo, vain kaksinkertaiset ikkunalasit, patterit eivät täysillä ollessaankaan riitä nyt nostamaan huonelämpötilaa yli kuudentoista asteen vaikka pakkasta ei olekaan enää niin paljon kuin viime päivinä on käsittääkseni täälläkin ollut), on hienoa päästä taas käsiksi omiin rutiineihin ja arkeen. Se helpottaa syömisten hallintaakin osaltaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Yrittäkää ny oikein porukalla tsempata mua Aivan persiillään on homma ja kiinni en meinaa saada. Mun ois varmaan pakko olla jonkin aikaa ihan täysin ilman herkkuja, muuten en pääse niistä irti Onko vinkkejä, tai oisko joku halukas alkaan ns. herkkulakkoon mun kans? Yhdessä vois onnistua paremmin... itse aloitan huomenna, se vaan on pakko...

alma73 nyt vaan itseäsi otat niskasta kiinni ja jatkat eteenpäin. Jos alussa tuntuu hankalalta elää painonpudottajan elämää herkkujen kanssa niin harkitsisin itse ainakin elämää jonkun aikaa ilman herkkuja ja sitten ottaisin niitä vähin erin uudestaan mukaan ; mutta siinä onkin taitolaji miten ?
.
Itse söin 4-päivää miten sattuu kun reissasin ja sitten otin rennosti vielä tuon lauantai päivän. Vaikka kiloja tulivpaljon takaisin olen onnellinen painoni pysyi 2-numeroisissa mikä olikin tavoitteeni . Minulla tuo paino nousee ylöspäin rutkasti kun syön miten sattuu mutta nyt voin kuitenkin olla kokonaisuudessaan ihan tyytyväinen; paino oli tänäaamuna 99.2kg ja lähtiessä paino oli 95.5kg eli plussaa tuli päässälaskien 3.7kg eli nyt taas suunta alaspäin ja mitähän paino näyttää viikon päästä sunnuntaina. Tavoittelen alle 95kg;n painoa siihen mennessä . Saa nähdä miten käy ja toivon parasta...oikeastaan ei tarvitsisi edes pohtia tätä kun minulla viikon sisällä on nuo plus kilot aikaisemminkin häipyneet sitten on eri asia kun tuo kilpirauhanen on leikattu pois niin täytynee yrittää pitää huolta ettei plussaa kertyisi ennenkuin lääkitys on kohdillaan. Nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin.
.
Tsemppiä kaikille pienempien kilojen saavuttamiseen / tasapainotteluun.
.
.
.

Alma73, minullakin on kokemusta tuosta. Helposti jää ikäänkuin päälle herkuttelu, eikä ihan helposti katkea siitä. Aikanaan kun oikein taistelin tuon asian kanssa, yritin itse ottaa semmoisen asenteen, että "tämän yhden päivän selviän". Eli tavallaan lupasin itselleni, että vain tämä yksi päivä pitää tänään selvitä. Jos ajattelee kerralla monia päiviä, tai peräti viikkoja ja kuukausia ilman herkkuja, iskee epätoivo. Jos ajattelet vain yhtä päivää, ja vaikka niin, että katsotaan asiaa huomenna uudelleen, jos silloin vielä on pakko jotain herkkua saada niin syödään sitten. Ja jos sen yhden päivän pääset tällä eteenpäin, voit samaa keskustelua käydä itsesi kanssa taas huomenna. Tämä voi jonkun mielestä kuulostaa ihan pähkähullullekin, mutta minua aikanaa auttoin tämä ajatus, että tänään selviän tästä päivästä. Semmoinen ajatus, että ei koskaaaan ikinä enää mitääään herkkua... hiukan korostetusti tuo, mutta silti, se ei vaan toimi, vaan tekee epätoivoisen olon, joka saa herkuttelemaan vaan lisää.

Täällä sujuu aika mukavasti, eneily jatkuu ja paino tippuilee hissukseen. Eilen olin risiäisissä, hiukan tunsin oloni typeräksi siellä pelkän kahvikupin kanssa, mutta selvisin silti.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Kiitos ystävät tsempistä
Tää aamu on lähtenytki ihan hyvin käyntiin, eilen suunnittelin tämän päivän syömiset ja sen mukaan mennään, jotenki helpottaa eikä ylilyöntejä niin helposti tule. Aamun tässä kässehtiny sisällä ja nyt ajattelin koiruuksieni kanssa lähtä sauvalenkille

alma73 jos on pitkään ollut paljon ylipainoa niin ei todellakaan ole helppoa oppia uusia elämäntapoja ja päästä järkevään syömiseen ja järkeviin herkuttelumääriin.....kyllä se vaatii sinnikkyyttä, kaatumisia uuden opettelua ynms.
.
.
.

Alma, kaupassa käynti on se vaikein vaihe. Kun siellä voit ohittaa herkut eikä niitä siten hyppää sun kotiin ja silmille, on huomattavasti helpompaa olla ilman. Itse ostan lapsille edelleen karkkia, mutta itselle ekan viikon parin suklaapatukan jälkeen olen investoinut vain pari pientä lakupötköä. Tapahtui perjantaina salilta tullessa kun heikotti oikeesti niin että melkein huippas. Olin ottanut protskupirtelön mutta silti kun tuollanen fiilis oli ja kauppareissun päälle ajettavaa autolla vielä parikyt kilsaa niin annoin itselleni anteeksi.

Ajattele muuta kuin syömistä. Millaisiin hetkiin herkuttelu erityisesti liittyy? Minulla auttoi joskus kun vierotin itseäni tv-herkuttelusta niin aloin neuloa. Ei ollu käsiä vapaana syömiseen

Tsemppiä Alma73! Oon samaa mieltä, että kannattaa ajatella ihan menossa olevaa päivää vaan. Olen itse huomannut, että alku on hankalaa, mutta kun olen ottanut säännöksi, että vain kolme päivää kestettävä, niin jossain siinä kolmannen päivän paikkeilla ei edes muista miten se olikaan niin hankalaa. Tuo suunnittelu auttaa myös. Ja kunnolla syöminen päivällä. Kyllä se siitä, eikä tarvitse lannistua jos menee pieleen. Kokeile saada kolme päivää putkeen kunnon syömisiä niin tiedät mitä tarkoitan

Huomenta taas! Pitkin hampain könysin vaakalle, ihan vaan ruoskiakseni itseäni takaisin tulleilla kiloilla. Mutta mitä ihmettä? Paino oli 100 g vähemmän kuin viime viikolla! Mahtavaa, onneksi mä oon kuitenki harrastanu liikuntaa, ehkä se on ollu mun pelastus... Mutta tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

Onnea alma73 ; kaikki ei mennytkään sinulla huonosti. Nyt vaan uutta viikkoa kohden ja pienempiä kiloja tavoittelemaan.
.
Itselläni eilinen päivä ei mennyt ihan suunnitellusti; mutta onneksi kalorit ihan kohtuu ok. Painosta pikkusen ruvennut plussaa tulemaan alaspäin ja nyt toivonkin noiden plussien lähtevän nopeammin kuin viimeksi; mutta jos menee samaa tahtia niin perjantaina aamusta pitäisi plussien olla kadonnut....tai viimeistään lauantai aamuna.
.
Nyt on uusipäivä ja tänään on tämän päivän haasteet ja päivä kerrallaan eteenpäin mennään.
.
Tsemppiä kaikille tähän päivään.
.
.
.