Ennen kopioimista tarkista, että kyseessä on ajantasaisin, viimeisellä sivulla oleva lista.
Katso ohjeet https://goo.gl/ZPzdTM

Marianna72 115,6 kg / 115,6 kg / 89,0 kg / -0,5 kg / -26,6 kg / vko 202
Eveinenglish 103 kg/100,6 kg/93,9 kg/+ 1,5kg/- 6,7 kg/vko 97
Adipoosi 142,7 kg / 122,4 kg / 82,8 kg / -0,6 kg / -39,6 kg / viikko 169
Kiskis82 145.1kg/ 139.4kg/ 131.2kg/+0.3kg/ -8.2kg/ vko 45
Helen Kataja 128 kg/128 kg/102.9 kg/-0.2 kg/-25.1 kg/ vko 43
Taru 143kg/143kg/135,7kg/+0,3kg/-7,3kg/vko41
Hopeapeili 142 kg / 132,5 kg / 130,2 kg / -0,1 kg / -2,2 kg / vko 5
Esme siili 119,2kg/119,2kg/111.7kg/-0.2kg/-7,5kg/vko 52
Jepulisjee 114 kg/114 kg/88,4 kg/-2,0 kg/-25,6 kg/vko 35
Anastasia-69 128,8kg / 124,7kg / 121,5kg /- / -3,2kg /vko 41
Ambiente 120,8kg/120,8 kg/106,5 kg / -0,5 kg/-14,3 kg/ vko 39
Khadijah 144.5 kg/ 139.0 kg/ 138.9 kg/ -0.3 kg/ -0.1 kg/ vko 3

Ennen kopioimista tarkista, että kyseessä on ajantasaisin, viimeisellä sivulla oleva lista.
Katso ohjeet https://goo.gl/ZPzdTM

Marianna72 115,6 kg / 115,6 kg / 89,0 kg / -0,5 kg / -26,6 kg / vko 202
Eveinenglish 103 kg/100,6 kg/93,9 kg/+ 1,5kg/- 6,7 kg/vko 97
Adipoosi 142,7 kg / 122,4 kg / 82,8 kg / -0,6 kg / -39,6 kg / viikko 169
Kiskis82 145.1kg/ 139.4kg/ 131.2kg/+0.3kg/ -8.2kg/ vko 45
Helen Kataja 128 kg/128 kg/102.9 kg/-0.2 kg/-25.1 kg/ vko 43
Taru 143kg/143kg/135,7kg/+0,3kg/-7,3kg/vko41
Hopeapeili 142 kg / 132,5 kg / 130,2 kg / -0,1 kg / -2,2 kg / vko 5
Esme siili 119,2kg/119,2kg/111.7kg/-0.2kg/-7,5kg/vko 52
Jepulisjee 114 kg/114 kg/88,4 kg/-2,0 kg/-25,6 kg/vko 35
Anastasia-69 128,8kg / 124,7kg / 121,5kg /- / -3,2kg /vko 41
Ambiente 120,8kg/120,8 kg/106,5 kg / -0,5 kg/-14,3 kg/ vko 39
Khadijah 144.5 kg/ 139.0 kg/ 138.8 kg/ -0.1 kg/ -0.2 kg/ vko 4

Viikko meni mallikkaasti viikonloppuun asti mutta lauantai ja sunnuntai meni pelkäksi syömiseksi. Tuli niin orpo olo kun sisko lähti takaisin kotiin, kaipaan häntä edelleen kovasti kun ennen asui täälläpäin ja nähtiin viikottain ja nyt miten pystytään. Mutta pakko parantaa edelleen noita tunnetaitoja... ettei tulisi syötyä niitä tunteita.

Niin ymmärrettävää, Khadijah! Pääsit kuitenkin miinuksen puolelle ja voit aloittaa uuden täydellisen viikon.

Mulla meni isänpäivä täysin pieleen, herkuttelumielessä. Jos talossa on kakkua tai muuta makeaa, mää syön ne. No nyt ei enää ole, mutta olo on paksu! Onneksi seuraava punnitus on vasta perjantaina.

Hyvää viikkoa kaikille!

Hopeapeili, tajusin tuosta isääsi liittyvästä kommentista, että osittain omaan isääni liittyvät omat alkoholinkäyttöön kohdistuvat ahdistukseni. Isäni ei ollut tuurijuoppo, vaan joi vähintään viikoittain kunnes sairastui reilut 10 v sitten niin pahasti, ettei enää pystynyt juomaan. Isä ei juonut tyyliin kahta saunaolutta kerralla, vaan saattoi mennä pullo kossua kerralla. Ei hän koskaan ollut pahapäinen eikä väkivaltainen, päinvastoin, mutta olihan se silti tosi ikävää kun humala vaikutti kuitenkin käytökseen voimakkaasti.

Muksulle ei tapahtunut mitään ikävää perjantaina. Kotiin hän tuli vähän puolen yön jälkeen, sovittu oli että viimeistään klo 1. Kännykästä oli kuitenkin loppunut akku, joten säännölliset ilmoittautumiset eivät kaikilta osin toteutuneet. Oli laittanut kaverin puhelimesta viestiä, ja näppärästi katsonut mukana olleesta käyntikortistani puhelinnumeron. Harmi vaan, että oli napannut siitä ensimmäisen numeron, joka on meidän firman vaihde. Nyt se jo vähän naurattaa. Mitähän miettivät meidän vaihteessa kun tänä aamuna lukivat viestejä.

En syönyt ihan omien suunnitelmien mukaan viikonloppuna. Eilen isänpäivänä vietiin mieheni ja lasteni isä ulos syömään brunssibuffaan, joten siellä tuli syötyä enemmän kuin olisin tarvinnut. En kuitenkaan vetänyt övereitä, vaan söin vain niitä juttuja mitä oikeasti halusin, eli ensin maistoin vähän kaikenlaista ihan pikkuisen, ja otin lisää vain niitä mitä ehdottomasti teki lisää. Enkä käynyt ottamassa lisää toista kertaa, eikä tullut paha olo syömisestä.

Lauantaina tuli kuitenkin syötyä ylimääräinen välipala - voileipiä ja SUKLAATA, sen pistän ylimääräisen stressin piikkiin. Lohtusyömisestä on pyrittävä näköjään tietoisesti eroon.

Ei siis näyttänyt painolukema tänä aamuna hyvältä, mutta viikkohan on vasta alussa. Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Ennen kopioimista tarkista, että kyseessä on ajantasaisin, viimeisellä sivulla oleva lista.
Katso ohjeet https://goo.gl/ZPzdTM

Marianna72 115,6 kg / 115,6 kg / 89,0 kg / -0,5 kg / -26,6 kg / vko 202
Eveinenglish 103 kg/100,6 kg/93,9 kg/+ 1,5kg/- 6,7 kg/vko 97
Adipoosi 142,7 kg / 122,4 kg / 82,8 kg / -0,6 kg / -39,6 kg / viikko 169
Kiskis82 145.1kg/ 139.4kg/ 131.2kg/+0.3kg/ -8.2kg/ vko 45
Helen Kataja 128 kg/128 kg/102.9 kg/-0.2 kg/-25.1 kg/ vko 43
Taru 143kg/143kg/135,7kg/+0,3kg/-7,3kg/vko41
Hopeapeili 142 kg / 132,5 kg / 130,2 kg / -0,1 kg / -2,2 kg / vko 5
Esme siili 119,2kg/119,2kg/111.7kg/+1,3kg/-6,2kg/vko 53
Jepulisjee 114 kg/114 kg/88,4 kg/-2,0 kg/-25,6 kg/vko 35
Anastasia-69 128,8kg / 124,7kg / 121,5kg /- / -3,2kg /vko 41
Ambiente 120,8kg/120,8 kg/106,5 kg / -0,5 kg/-14,3 kg/ vko 39
Khadijah 144.5 kg/ 139.0 kg/ 138.8 kg/ -0.1 kg/ -0.2 kg/ vko 4

Kävin illalla uimassa ja siitä tämä painonnousu. On käynyt ennenkin näin, että uinnin jälkeisenä aamuna paino on ollut koholla.

Viime viikolla mulla tuli vuosi täyteen tätä projektia. Tarkoitus on koota vähän enemmänkin tästä ajatuksia tänne, mutta tässä vaiheessa sanon, että ihan hyvä fiilis. Muutos on tapahtunut enemmän pään sisällä kuin vyötäröllä, mutta uskon, että se alkaa näkyä pian vyötärölläkin.

Viime aikoina olen opiskelujen myötä tutustunut Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan. Onko teille tuttu? Meille se esiteltiin lähinnä siksi, että saataisiin self-help tyylisesti eväitä opiskelupaineisiin, mutta sitä voi soveltaa kaikille elämänaloille. Täytyy sanoa, että yllttävän paljon sain siitä irti, vaikka olinki alussa vähän skeptinen. Aion opetella vielä paljon lisääkin. Siihen sisäktyy mindfulnessia, tietoisuusharjoituksia, omien arvojen kanssa työskentelyä. Ihan viime päivinä olen alkanut huomaamaan, että mun arvot tätä mun ylipainoa kohtaan eivät olekaan ihan sitä mitä olin ajatellut. En ole löytänyt tarpeeksi vahvoja arvoja jotta todenteolla sitoutuisin tähän ja nauttisin tuloksista. Muta löysin heti yhden uuden arvon jota vastaan olen ennen kokenut ristiriitaisuutta. Nimittäin se että on yhteiskunnassa hyväksyttävämpi ja muut ottavat normipainoisen ihmisen sanat enemmän todesta kuin ylipainoisen. Ja se mun arvo olis, että haluan olla normipainoinen, koska haluan tehdä mun tulevaa työtä hyvin. Siinä pääsen auttamaan ihmisiä sellaisissa asioissa jotka on mulle tosi tärkeää. Tarkoitus pyhittää keinot. Jos normipainoisuus auttaa siinä, että mun tulevat asiakkaat ottaa mun viestin paremmin vastaan, niin sitten mulle on arvokasta se että pääsen normipainoon. Ennen olen suhtautunut tällaiseen ajatukseen ristiriitaisesti enkä ole ihan ottanut sitä omakseni. Olen keskittynyt siihen kuinka epäreilu maailma tämä on ja että ihmisten pitäis tajuta että ei vyötärönmitta kerro siitä mitä ihminen on sisältä. Mutta nyt näen hyväksymis- ja omistautumisterapian harjoitusten avulla tämän asian eri tavalla. Odotan innolla seuraavaa vuotta kiloklubilaisena - mitä se tekee mielelle ja mitä se tekee vyötärölle.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Mielenkiintoista että täällä näin monella on isällä ollut juomista, kuten minullakin. No, eihän se toki mitään harvinaista ole suomalaisissa miehissä varsinkin tietyssä sukupolvessa. Minun isäni alkoholisoitui ja kolmissa/nelissäkymmenissä menetti työn eikä enää päässyt työelämään kiinni. Kuusissakymmenissä kuoli. Vanhempani erosivat kun olin taapero eli en joutunut juomista viikottain katsomaan, mutta isä vei meitä lomille ja siellä tuli sitä puolta koettua. Sekin on varmaan lapselle aika outo yhdistelmä, että on kaksi niin erilaista maailmaa jossa hän on osana. Kun oli teini, niin isä ei vuosikymmeneen halunnut olla yhteydessä meihin lapsiin (tai oliko vaan niin viinassa että ei muistanut mikä päivä mikä valuutta). Olin helpottunut ja aloin siitä lähtien kukoistamaan. Aikuisena lähemmäs kolmekymppisenä näin hänet seuraavan kerran.

Esme siili, mielenkiintoisia ajatuksia olet käynyt läpi tuossa terapian opiskelussa. Olen monesti miettinyt tuota ihmisten suhtautumista ylipainoisiin. Kun viime keväänä lähdin edellisessä työpaikassani suuntautumaan myyntipainotteisempaan työhön, kysyi mieheni että olisinkohan saanut sitä tehtävää ennen laihtumistani. Olin aika loukkaantunut siitä, että hän kehtasi edes sanoa sen ääneen. Vaikka olihan siinä ehkä puoli totuuttakin. Tein tuota myynnillistä työtä aiemminkin muun työn ohella, ja jotenkin tuntuu että aiemmin oli vaikeampaa saada potentiaalisia asiakkaita kuuntelemaan myyntiesittelyssä. Mutta enhän voi tietää, oliko muutos tapahtunut esim. myyntitaitojeni kehittymisessä tai yrityksemme palveluiden kehittymisessä tms.? Mutta mielenkiintoisia pohdintoja nämä kuitenkin ovat, enkä voi mitenkään sanoa hyväksyväni ihmisten eriarvoista kohtelua minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella.

Mietin myös sitä, mitä olen ennenkin kuullut isän alkoholinkäytön yhteydestä erilaisiin riippuvuusongelmiin. Mulla on eri asioihin addiktoituvaa käytöstä, kuten ymmärtääkseni muillakin täällä. Vaikka isäni alkoholismi oli ns. hallinnassa, eli ei tullut avioeroa eikä mennyt työ alta, ei se silti normaalia lapsuutta ollut kun en pystynyt luottamaan vanhemman käytökseen ja huomasin äitinikin huolen.

Vasta nyt tämän ikäisenä olen pystynyt oikeasti analysoimaan näitä asioita itsessäni. On helpottanut oman toimintani käsittämistä, kun olen huomannut, että monen asian taustalla saattaa olla lapsuudessa koettuja asioita. Olen miettinyt uudelleen terapiaan menoa, että saisin työstettyä niitä eteenpäin, jotta ne eivät alkaisi paisua uudelleen isoksi vyyhdiksi, nyt kun olen muutaman viime vuoden aikana saanut vyyhtiä vähän purettua.

Minun isäni on myös alkoholisti. Ja olen itsekin alkoholisti, nykyisin raitis sellainen. Oman toipumisen osana olen käynyt myös ACA:n (Alkoholistien aikuiset lapset, https://www.aal.fi/) kokouksissa ja suosittelen tutustumaan ainakin noihin nettisivuihin, mikäli omassa elämässä on sellaisia asioita, joiden yhteyttä miettii omaan kasvuympäristöönsä.

Esme siilin pohdinnat tunnistan täysin. Minun motivaattorina painon pudotuksessa on ollut merkittävin se, että haluan olla tulevassa ammatissani paremmin uskottava. Se ei oikein ole mahdollista mikäli on sairaalloisen lihava. Tämä on minun mielestäni yksiselitteisesti väärin , mutta minä en pysty olemaan se henkilö, joka pystyy pistämään oman persoonansa täysin likoon, jotta asioita saisi muutettua. Minulle sopii paremmin tietyllä tapaa näkymättömämpi vaikuttaminen ja toki aion toiminnassani muuten koittaa edistää sallivampaa suhtautumista erilaisiin kehoihin. Ja olenhan sitä paitsi edelleen lihava, en vaan sairaalloisen lihava. Tämä voi nyt olla jonkun mielestä pelkuruutta, mutta itse ajattelen sen enemmin olevan kykyä tunnistaa oma rajallisuus.