4ever? katselin sinunkin tickeriä ja huimasti on sullakin pudonnut Onnea!

Kummasti helpottaa oloa kun pääsee tuolta merkittävästä lihavuudesta lähemmäs normaalia. Liikkuminen ja jaksaminen on ihan toista luokkaa. Mulla käy ylipaino jalkoihin, aristavat ja kipuilevat. Nyt taas kun paino lähtenyt laskuun jalatkin voivat jo paremmin. Keräävätkö sitten nestettä vai mitä tapahtuu.

Muistaisipa vaan mitä huonoja puolia painon nousussa on ja pysyä lähempänä normaalipainoa.

Terkuin ikijojoilija, joka yrittää yrittämästä päästyään pitää kilonsa kurissa

Minulla meni 1v ja 4kk siihen että laihdutin tuon tickerin lukeman. Enkä ollut dieetillä! Muutin elämäntapoja vain.

Kaikilla mahtavia tuloksia! :) Vastauksistanne saan itsellekkin lisä energiaa tekemiseen! Aika moni meistä on aloittanut matkansa ylipainon puolelta -mikä on tavallaan mahtavinta että ollaan herätty ajattelemaan itseämme :) Kaikilla varmasti mielenkiintoinen ja vaikea matka takana - oletan että edessä jo huomattavasti helpommat ajat ;)

Se mikä mun omassa pudotuksessa on koomisinta, en edes tajunnut olevani lihava painaessani 85kg. Ajattelin olevani hyvännäköinen ja ok painoinen. Keräsin kilot niin nopealla vauhdilla etten itse edes ymmärtänyt kropan muuttuneen - nyt sanon että onneksi mieheni otti asian puheeksi ja sanoi että olin muuttunut lyhyessä ajassa laiskaksi läskiksi. Okei, ei ehkä ihan noilla sanoilla,- mutta lähellä totuutta. Kai toi on naisen tapa muistaa asiat? ;)

Sen jälkeen löysin itseni peilin edestä ja tajusin että nyt on tehtävä muutos. Muutoshalu todellakin lähti itsestäni, eikä asiasta sen kummemmin mitään puhuttu. Nykyisin kaikki on niin erinlailla, on niin mahtava huomata miten paljon on energiaa tehdä kaikkea kun ei ole enään liika kiloja kannettavana. On myös ihana kuulla kehuja ulkonäöstä pitkästä aikaa :p :angel: Nyt nautin täysillä olostani!

Onneksi me ollaan tajuttu oppia rakastamaan terveyttämme - ja heittäneet kilot menemään. Yritän tällä sanoa että jokainen meistä on tehnyt kovaa/hienoa duunia ja ollaan jo voiton puolella :)

Huomasitteko te itse tilanteenne vai oletteko kanssa kuulleet jonkun muun suusta kommentteja painostanne?

*Mun painonpudotus kuvan voi käydä katsomassa tuolta onnistumiset>kuvat paikasta *

Mä havahduin kunnolla ylipainooni, kun polvet otti asiakseen kipeytyä. Fysioterapeutti määräsi jumppaa tukilihaksien vahvistamiseksi eikä ihme kyllä maininnut ylipainosta mitään, mutta ite ajattelin, että varmaan ne voisi päästä vähän helpommallakin, nivelparat, jos olisi vähemmän kuormaa kannettavana. Aika säälittävä otus olin kyllä, jo alle kolmikymppisenä BMI yli kolmenkymmenen ja polvet rikki . No nyt on sitten jumpattu ja laihdutettu vuosi, ylipainoa on enää vähän, mutta polvet ei ole taianomaisesti korjaantuneet. Ne kipuilee välillä edelleen, mutta sokerittomalla ruokavaliolla pysyvät pääasiassa kivuttomina. En tiedä miksi, mutta toimii.

On sulla Heidokka ainakin näkyviä tuloksia! Oot kehus ainsainnut

Kiitos onnitteluista makanen ja 4ever?

Minä olen taivaltanut jo 2 vuotta (14.1. 2013 aloitin). Ensimmäisenä vuotena tippui 50 kiloa.

Kyllä minä tajusin että olen ylipainoinen, mutta en oikeasti nähnyt itseäni niin lihavana mitä oikeasti olin. Tai en halunnut nähdä. Ehkä se kertoi jotain että vältteli vuosia vaakaa. Pelkäsin mitä lukemia se näyttää, joten helpommalla pääsin etten edes punninnut itseäni. Lääkärissä en juuri käynyt joten en kovin monelta kuullut olevani (sairaaloisen) ylipainoinen. Muutoshalu lähti itsestäni kun todettiin tyypin kaksi diabetes. Olin umpiväsynyt ja pyysin lähetettä painonhallintaryhmään. Iski ajatus päähän että näin en elä kovin pitkään ja jotain on tehtävä.

Tänä aamuna se päivä vimein koitti! OLEN NORMAALIPAINOINEN!!!
Tammikuussa taas piristyksen ja korjausliikkeen saanut kehonhuolto alkoi mukavan nopeasti, mutta tämä helmikuu on ollut yhtä tuskaa. Vaaka ei inahtanutkaan....muuta kuin ylöspäin!
Treenaan hullun lailla ja mitään ei tapahtunut.
Jätin muutaman treenin väliin ja katsotaan löytyisikö nyt tasapaino tähän hommaan - hyvältä ainakin tänään näytti
Mukavaa viikonloppua kaikille, vielä jatketaan matkaa hiukan alle 9 kilon verran.

Sitteri onnea

-400g näytti vaaka tänä aamuna. 70kg meni rikki. Eilinen kahden tunnin hiihtolenkki tuntuu joka puolella kehoa. Illalla en jaksanut muuta kin maata ja katsoa telkkaria.

Tuli syötyä liki 500 kcal:n aamupalakin...toisaalta pitää kuunnella kroppaansa jos on tarvetta niin silloin pitää syödä. Ei kai tässä tarvitse nälässä kitua

Mukavaa viikonloppua kaikille

Kiitos makanen
Piti vielä palata tänne kirjoittelemaan tuosta tavoitepainosta.
BMI:tä kun lukee piirun tarkasti, minun pituisen 172cm pitkän naikkosen painaessa 65kg, olisin normaalipainon keskivaiheilla.
Mutta minäpä kävin kehonkoostumus mittauksessa ja sen mukaan ihannepainoni olisi 71,1kg.
Mittauksen mukaan keskikehossa on rasvaa 3,1kg joka pitää saada pois. (painoin 74,2kg mittauksessa)
Lihaksia on hyvin, rasvaprosentti on normaali, samoin kehon rakenne ja tasapaino ovat hyvät ja normaalit.
Eli rasvaa pois vyötäröltä vielä 2,6kg
On siis täsmäiskun aika!!!! Mutta onko tavoitteeni siis kuitenkaan 65kg? Hmmmmm.....

Onnea, sitteri, normaalipainosta! Mikäs pakko sinne keskivaiheille on osua, eikä 65 kiloa mikään maaginen raja ole. Siihen on syynsä, että asteikko on liukuva, eikä yksi tarkka ihannepaino – olemme samanpainoisinakin erilaisia. Eiköhän se ole kiinni siitä, missä painossa on hyvä ja tyytyväinen olo. Jos itse tähtäilisin sinne normaalipainon keskivaiheelle (BMI vaikka 22), painoa pitäisi pudottaa 56-57 kiloon, eli painoon jossa oon ollut joskus 14-vuotiaana, ja matkaa olisi vielä melkein 10 kiloa. Eipä ole tapahtumassa Kun painoin vähän yli 20-vuotiaana melko tarkkaan 60 kg, olin jo varsin hoikka (paitsi ikipaksut jalat), paitakoko oli 34/xs eikä mulla ole tarvetta olla niin pieni saati pienempi.

Tepen lähtökohdista ennen tuota hurjaa pudotusta tuli mieleen naapurin täti, josta olen aika huolissani, vaikka varmasti hän tietää itse tilanteensa – ja eipä ulkopuolinen oikein voi mitään tehdä. Joskus vuosi sitten osuttiin rappuun samaan aikaa. Täti sanoi, että menepä sinä hissiin ensin. Minä totesin, että kai se hissi meidät molemmat jaksaa. Täti oli epäileväinen, mutta mentiin molemmat. Hissi nousi puoli kerrosta ja jumahti siihen, mutta suostui onneksi palaamaan takaisin ykköseen. Hissin painoraja on 240 kg, minä painoin siloin talvivaatteissa ja kauppakassin kanssa varmaan 90 kg – siinä jää naapurin tädin osuus vielä ihan jonkinmoiseksi... Sittemmin ei ollakaan samaan hissiin uskallettu mennä, vaan minä olen valinnut portaat.

Mahtavaa että olette itse havahtuneet painoonne -itsenne takia :) Tavallaan onni onnettomuudessa ettei itse saanut vielä minkäänlaisia vaivoja ylipainon kaveriksi.

sitteri Onnea normaalipainosta! Pieni Karhu lausui viisaita sanoja, painoa on turha tuijottaa. Sen olen itsekkin oppinut.

Muutenkin olen viime aikoina miettinyt että en todellakaan tavoittele "laihuutta" vaan tavoitteeni on muokata vartaloani ja saada siitä kiinteän ehkä jopa hieman lihaksikkaan. Kun puhutaan treenaamisesta ja sali-hommista, eivät kilot enään kerro totuutta mistään. Toki, itsellä tavoite ensin pudottaa > jonka jälkeen kiinteyttää&treenata enemmän.

Kiitos kehuista Pieni karhu

Nyt ei ole aikaa löpistä kauaa, sen vielä sanon että tänä aamuna vaaka yllätti positiivisesti. 67kg

<3Tsemppiä ja mahtavaa viikonloppua koko porukalle!