Jihhuu, sain neljä lenkkiä tällekin viikolle kasaan!

Hipihiljaa laskeudutaan alaspäin. Tänään 104,4 kg. Olispa joku taikatemppu millä menis alle 104, lisäis motivaatiota.

Hienoa naiset!

Mä olen nyt vähän hukassa vertaisryhmän suhteen. Tekisi mieli päivittäin tänne hihkua, miten se ja tämä ja tuo nyt sujuu, ja kuinka on ihmeellistä, kun on kova nälkä, mutta silti energiaa valmistaa kunnon ateria. Samalla kuitenkin tunnen "huijanneeni", koska nämä kaikki vaikutukset eivät ole kovan työn hedelmiä, vaan tavallaan oikaisin.

Lisäksi paino putoaa nyt kaikkia suosituksia nopeammin, enkä olisi tähän pystynyt mitenkään aikaisemmin, tai edes halunnut pystyä. Olen nyt lukenut netistä nopeaan painonpudotukseen liittyvistä riskeistä ja muusta vastaavasta. Minä, joka vielä hetki sitten viikkasin pois kokoa 44, että saakohan tätäkään enää koskaan päälleen.

Mutta onkohan tästä vertaistueksi enää? Ihan kuin olisin käynyt laihdutusleikkauksessa, vertautuu siihen.

Hurjalta kuulostaa Muskatelli. Enpä osaa oikein tuohon muuta sanoa, kuin että seuraa tilannetta. Ihanaahan se kuitenkin on, että paino laskee. Ja kieltämättä välillä on tosi haastavaa, kun se junnaa viikkotolkulla samoissa, niin hetkellinen hurja pudotus on kivaa. Mutta ehkä ei tosiaan pitkään jatkuneena välttämättä aina kaikista terveellisintä. Tai näin ainakin oletan.

Minulla itselläni on vähän ristiriitainen olo tällä hetkellä. Ruuan laatu on nyt vähän hakoteillä. Töissä ärsyttävää stressiä vielä pari viikkoa ja se heistastuu kyllä makeanhimona yms. Olen koittanut pitää kalorit kuitenkin edes vähän miinuksella, mikä tarkoittaa sitä, että oikeaa ruokaa tulee syötyä ehkä liian vähän. Koitan nyt tasapainoilla tässä sitten. Tiedän, että se makea ei ole oikea ratkaisu stressiin, mutta kun se hetkellisesti helpottaa. Huoh. Onneksi tämä nyt helpottaa ennen joulua kuitenkin.

Salilla on tullut kuitenkin käytyä, se ilahduttaa edelleen itseäni. Jonkinlainen roti elämään on nyt kuitenkin tullut.

Tänään otin muuten ensimmäistä kertaa vähän noita muitakin mittoja ylös kuin vyötärön. Tuntuu, että se kapenee niin turkasen hitaasti, niin pitää koittaa seurailla, josko muualla tapahtuisi mitään edistymistä. Mitä kaikkea te seuraatte mittoina tms?

Tutka mullakin vyötärö kapenee tosi hitaasti. Eli ei juurikaan mitään.

Mittailen ihan nilkoista alkaen, sääret, pohkeet, lantio, vyötärö, rinnanalta.
Rinnan alus onkin se mikä kapenee kaikkein eniten.

Eilen vaaka näytti 104,2 kg, joten pudotus kuitenkin vasta niin vähäinen, ettei mittanauhakaan juuri mitään tulosta näytä.

Lonkka kipuilee edelleen, joten liikkuminen tosi vähäistä. Kaupassa noin kerran viikossa ja siinä suurimmat liikunnat.

Varmaan kertonutkin, että lopetin kolmisen vuotta sitten makeitten syönnin kokonaan. Nyt satunnaisesti jonkun leivonnaisen syön. Nyt mennyt varmaan jo kolme viikkoa ilman mitään makeaa.

Mut eiköhän kaikilla paino pikkuhiljaa putoa alaspäin👍

Hienostihan sinulla on laskenut paino jo tässä vajaan viikonkin aikana karmale! Lohduttavaa, että on kanssakärsijöitä tämän hitaan vyötärönympäryksen pienenemisen kanssa. Täytyy tosiaan nuo muut ottaa kunnolla seuranaan. Kiitos vinkistä rinnan alusesta. Pitää sekin mitata, jos vaikka olisi samanlainen suunta siinä minullakin

Aika kadehdittavaa tuo makean syönnin lopettaminen. Se kyllä helpottaisi tätä keventymistä taatusti. Mutta en taida itse siihen kyetä. Ja toisaalta, suklaa on niin hyvää, että ajatus ettei koskaan söisi sitä, olisi tällä hetkellä ainakin itselleni kauhistus

Pitää sen verran vielä kommentoida, että olin väsäämässä pojalle yllärisynttärikakkua. Olivat poitsun kanssa meillä.
Mittasin sokerin ja oli sen verran korkealla, että tein siinä aamusella pikaisen päätöksen että tähän loppui makean syönti.

Ja siihen loppui mun makeansyönti kuin seinään. Kertaakaan ei oo makeaa tehnyt mieli sen jälkeen. Alussa oli tunne että pitäis jotain pistää suuhun. Ei kuitenkaan makeaa.
Ja nythän tilanne on se että suklaita esim joka pöydän nurkalla. Joko poitsun jäljiltä, tai sitten isännän? Ja minä kyllä tuon suklaata kotiin, mutta muruakaan en oo suuhuni laittanut päätöksen jälkeen.

Ei se mua silti laihduta. Lihoinkin viitisen kiloa kun makeat jätin
Mutta jotenkin pirteämpi kun sitä sokerin mättämistä ei ole.

Moi kaikki, en ole nyt pariin päivään käynyt täällä. Tänään ajattelin, että oli korkea aika, kun oli kauhea karkin himo. Onneksi karkit jäi pariin palaan tummaa suklaata ja kolmeen palaan Wertherin kermakaramelleja. En ole ihan varma pitävätkö ruokapäiväkirjamerkinnät paikkansa; saatoin syödä lounaaksi ja päivälliseksi enemmän kuin merkkasin, mutta kaikesta päätellen jotain vajeita pitäisi olla, eikä ainakaan hirveästi plussaa.

Mutta karkinhimo huolestuttaa. Luulen, että se johtuu siitä, että unta on koko ajan hieman liian vähän. Tänään on ollut hieman rauhallisempi päivä töissä, mutta ilmeisesti stressi-tason laskettua iski syvä väsymys ja saamattomuus.

En ole nyt käynyt vaa'alla, joten en tiedä putoaako paino. Käänne pahempaan tulee varmasti viikonloppuna, kun virallisesti alkaa joulukausi; pitää leipoa piparkakkuja ym. Yleensä ollaan syöty jotain parempaa, ehkä hieman jouluisampaa ruokaa. Ja glögiäkin pitää varmaan ostaa.

keskiviikkona, 25. marraskuuta 2020 klo 12:36 karmale kirjoitti::
Pitää sen verran vielä kommentoida, että olin väsäämässä pojalle yllärisynttärikakkua. Olivat poitsun kanssa meillä.
Mittasin sokerin ja oli sen verran korkealla, että tein siinä aamusella pikaisen päätöksen että tähän loppui makean syönti.

Hyvä päätös, Karmale, enkä voi muuta kuin ihailla, että se on pysynyt.

Noita mittaamisia piti vielä kommentoida sen verran, että tosi hitaasti muuttuu minullakin. Vyötärön mittaan yleensä noin kerran kuukaudessa, ja muut mitat vielä harvemmin. Mutta on varmaan ihan hyvä mitata silloin tällöin. Joskushan on niin (varsin jos käy salilla), että paino ei muutu vaikka läskiä häviää. Lihakset kun painavat läskiä enemmän.