Cheery, taidetaan olla samiksia aika monessa asiassa (ml nukkuminen).😃

Olen palannut sinun yllä olevaan kirjoitukseen muutamaankin otteeseen, mutta en ole saanut vastausta aikaan. Mietin, että eräs inhimillinen näkökulma on se, että yleensä ihmisten onnellisuus tai tyytyväisyys (esim. itseensä) ei niinkään riipu meidän omista ominaisuuksista vaan perustuu vertailuun muihin. Olen muistavinani että on tutkittu sitä, että tärkeintä (oman onnellisuuden mitta-asteikolla) on se, meneekö muille huonommin; mitä huonommin muille menee, sen tyytyväisempi on itseensä. Myönnän, että minulle tulee sairaalloisen ylipainoisia ihmisiä katsoessani feelis, että onneksi ei ole noin läski. Tänä päivänä kuitenki myös paljon myötätuntoisia feeliksiä, kun on itsellään hieman kokemusta lihavuudesta ja kaikista siihen liittyvistä stigmoista ja ongelmista.

Toinen mieleeni tuleva asia on omasta lapsuudestani kun kotikaupungissa oli pari erittäin lihavaa ihmistä. Molemmat olivat lasten keskuudessa saaneet sopivat nimitykset, jotka tavalla tai toisella liittyi näiden ulkonäköön. Naispuolisen henkilön osalta liikanimi viittasi lihavuuteen ja miehen osalta se oli käänteinen ja hänet kutsuttiin luurangoksi tmv. Mistäköhän se kielii meidän yhteiskunnassamme? Miesten osalta lihavuus on vitsikästä eikä niin vakavaa, kun sen sijaan naisten osalta häpeän paikka?

Mitenköhän osaisin määritellä milloin pyöräily on kevyttä/kohtalainen/raskas? Voiko jonkun toisen kevyt olla mulle raskas? Toinen pyöräilee kevyesti saman matkan, ja mulla taas sydän hakkaa ja olen ihan hengästynyt, reidet on ihan lötköt.

Toi on kyllä niin totta mitä Muksuliina kirjoitit. Vertailu on kyllä paljon merkkaava ja kyllä mullakin sympatiat saa, jos ulkonäöllisesti on poikkeava niin, että se vaikuttaa terveyteen. Monihan laiha ihminen sanoo mut nähdessään, että noin lihavaksi en halua tulla...

Olin siellä rav.terpalla. Käytiin läpi ruokatottumuksia ja lisäiltiin sinne sitä sun tätä, että saan ravintoaineet järkevämmin ja vähän väliä oleva nälkä menisi pois. Kalorimäärä on se 1900-2000kcal, minkä tää kone sanookin. Pääruokien annoskoot tulee kasvamaan aikalailla. Jos sitten jatkuva napostelu jäisi pois. Lähden kyllä kokeilemaan noita. 😋

Minustakin huvittavaa on ollut keskusteluissa ravintoterapeutin kanssa se, ettei suinkaan puhuttu ruoan karsimisesta vaan pikemminkin lisäämisestä. Lähinnä siis pehmeän rasvan eli öljyn lisäämisestä, kasvisten lisäämisestä jne.

Nyt en osaa kommentoida kenenkään kirjoituksiin, vaikka ollutkin mielenkiintoista niitä lukea. 

Itsellä on nyt van suunta hukassa ja ote lipsuu. Miten te olette saaneet itseänne niskasta kiinni? Joka päivä aloitan merkkaamaan ruuat, mutta kas, illalla löytyy aamupala listalta ja syöty on vaikka ja mitä. En ala!!

Annan luvan kaikkeen höttöön, kun on kiire, kun on stressiä, kun sattuu olemaan vapaata. Tällä hetkellä mikä tahansa syy tuntuu kelpaavan minulle. Nälkä ei ole, mieli vain huutaa kaikkea epäterveellistä 🤐

Tutka, onko kysymys tunnesyömisestä?

Juu Muksuliina... Oli hassua, mutta haluan kokeilla, mitä muutokset vaikuttaa. Terveellisemmät vaihtoehdot käyttöön.

Kyllä minä, Muksuliina, niin luulen. Minulla on aina ollut paha tapa syödä eri tunteisiin. Ja siihen käy kaikki: iloon, suruun, ahdistukseen. Eli mieltä pitäisi prosessoida pääsemään siitä irti. 

Noihin kalorimääriin Cheery ja Muksuliina, olen kyllä huomannut, että yllättävän hyvin se paino putoaa, kun siinä n. 2000 kcal määrässä pysyy päivässä. Ja siihenhän saa kyllä oikeaa ruokaa syödä ihan hyvin. Kun vaan voisi tätä makeaa ja herkkua välttää...

Tervehdys, homma ei ole vielä maaliskuussakaan edennyt.
Nyt on väsymystä ilmassa muista syistä ja tunnesyömist tietysti. Kuitenkin ongelma on annoskoot ja turha mässytys, en ole syönyt herkkuja tai muuten laadullisesti huomosti.

Tsemppiä kaikille.

Tulis: Mulla vissiin viiraa ihan oikeesti.. luin : laadullisesti homosti
ihmettelin että miten silloin syödään ennenkuin tajusin lukea uudelleen 😆