53-vuotias tänään mukaan tullut omaan ulkokuoreensa kyllästynyt sairaanhoitaj ja 6 lapsen äiti.

Laiska liikkumaan ja muutenkin masentunut eikä se oikein liikkumista auta mikä taas saattaisi auttaa masentuneisuuteen. Joten pyörässä olen ja yritän pois päästä jollakin ilveellä että elämä taas alkaisi maistua.

Moi!

Olen 19-vuotias tyttö. Olen aina ollut hoikka, eikä paino ole pahemmin heitellyt, mutta kun vuosi sitten aloitin mielialalääkkeiden syömisen, lähti paino nousuun. Vuodessa tuli kymmenen kiloa lisää! Säikähdin ja uuden vuoden lupauksena päätin pudottaa sen kymmenen kiloa.

Aloitin muistaakseni helmikuussa, jolloin mitat olivat 172cm ja 74,8kg. Nyt olen jo aika lähellä tavoitettani, sillä painoa on enää 66,7kg! Nyt tosin tuntuu siltä, että voisi vähän enemmänkin pudottaa. Olen liikkunut todella paljon ja jättänyt herkut pois, ja aion jatkaa niin laihdutuksen lopetettuanikin. Olen myös alkanut vähentää mielialalääkitystäni, joten selvästi liikunta ja terveelliset elämäntavat vähentävät masentuneisuuttakin!

Tsemppiä vaan kaikille ja koitetaan yhdessä onnistua!

Heipsan!

Täällä 38v. 5 lapsen opiskeleva äiti.Aloitin eilen Kiloklubissa,toki kirjauduin jo paljon aiemmin,ja vaaka näytti 106,4kg. Pituutta 160cm joten painoindeksi hälyttävä. Kaikenmaailman "kremppoja" on tullut ja eilen lääkäri kehoitti pudottamaan ainakin sen 10% painosta pois. Eka tavoite 100kg ja palkkioksi saan ostaa jonkun vaatteen. =) Vaatehullu kun olen.
NYT olen tosissani ja toivon että Kiloklubista olisi apua.

Tsemppiä meille kaikille! <3

Terve!

Nimimerkistä voitte jo päätellä minkä ikäinen olen, eli synt. 1987 pojan koltiainen. Itselläni on ollut myös aina paino-ongelmia. Olen yrittänyt monet kerrat pudottaa painoa, aina ne on takaisin karttunut. Nyt olen onnistunut jo jotenkin, en ole viiteen vuoteen varmaankaan painanut alle 100kg!

Eli, pituuteni on n. 185cm, ja painoa oli helmikuussa 121kg, olen nyt siitä asti tehnyt kovasti töitä kilojen eteen. Ruokavaliolla ja liikunnalla ( mm. Hiihtämistä, lenkkeilyä, kuntopyöräilyä ja nyt alotin uimisen lisäksi)

Retkahduksia ei ole tullut tämän aikana kuin yhden kerran, jolloin tarkoituksella pidin mässäily päivän. Pari kiloo tuli takasin, ja nyt on taas pudotettu nekin pois.

Tällä hetkellä mennään siis painossa 99,3kg. Nyt tavoitteeni on 90kg, ja lopullinen tavoite on 85kg.

Huomattavia eroja on jo näkyvissä, vaatteet on todella suuria, housuissa meni ennen koko 38" nykyään 34-36". Paidat on nykyään n. L, ennen oli XL-XXL. Kesällä olisi tarkoitus alkaa shoppailemaan uusia vaatteita joka lisäisi motivaatiotani lisää.

En ole merkinnyt mitään syömisiäni tänne ylös, enkä liikuntaa. Koska kyseisellä ruokavaliolla ei pysty saamaan kaikkia vihreiksi, ja olen todennut että tämä toimii minulle. Ainut mitä olen merkkaillut on paino. Josta on helppo seurailla mitä millonkin on painanut.

Olen erittäin onnellinen jo tähän saavutukseen, olen saanut paljon kehuja työkavereilta, sukulaisilta ja myös muilta kavereilta. Sekin jo pelkästään motivoi lisää.

Ei muuta kun tavotteisiin päin.

Toivotan myös muille kovasti tsemppiä kyseisessä projektissa, kaikki on kiinni pelkästään omasta itsekurista.

Koska rekisteröidyin kiloklubiin vasta eilen, ajattelin esittäytyä täällä enkä painonhallinta osiossa.

Olen 32v. nainen Turusta. Harrastan ratsastusta, lukemista ja treenaan koiraa BH kokeeseen muun puuhastelun ohella.
Painoa paukkui kessuttelun lopettamisen jälkeen 30 kiloa. (miten niin meikäläisellä on pienehkö oraalinen fiksaatio...)
Repsahdin uudelleen polttamaan mutta yritän taas lopettaa.
Paino keikkuu 90-92 kilossa (pituutta 170cm) ja tavoitteena olisi 70 kg. Painon pudottaminen takaisin kuuteenkymppiin on tällä iällä aika epärealistista...

Minä rakastan hyvää ruokaa ja etenkin ilta+ viikonloppumässäilyä. Hyötyliikuntaa en harrasta oikeastaan lainkaan
Aina kun kuulen puhuttavan laihduttamisesta mieleeni tulee kuva nälkäänsä riutuvista julkkiksista, jotka sinnittelevät porkkanan varassa viikko- ja vuositolkulla.
Riutuminen ja itsensä kiduttaminen ei sovi mukavuudenhaluiselle luonteelleni mutta kammoan aikuisiän diabetesta niin paljon, joten totesin, että jotain on pakko tehdä.
Täällä kiloklubissa laihduttamisen vinkit ja elämäntapa muutokset vaikuttavat järkeviltä ja toivottavasti saan aikaan tulosta

Esittäytykää muutkin juuri aloittaneet!

Hei

Uusi täällä minäkin.
31 vuotias 3 tytön (01,02,04) ja yhden pojan (06) äiti jolla on paino jojoillut viimeisimmän lapsosen jälkeen ees taas.Alimmillaan ollut pojan jälkeen 62kg ylimmillään 76kg..koko ajan olevinaan olen laihduttanut mut kumma juttu että siitä huolimatta paino tänä aamuna 72,6.tällä viikolla päätin että nyt loppuu (kesävaatteet viime kesältäkään eivät päälle mahdu,siis kokoa 3 ja on pieni pakko alkaa muutosta tapahtumaan.Osansa minulla painoa nostaa (niin ainakin väittäisin) mielipidelääkkeet joita olen vihdoin saamassa pois.
Pituutta siis on jotakuinkin 162cm ja tarkoitus olisi aluksi laskeutua hitaasti mutta varmasti tuohon 65kg:n ja siitä sitten pikkuhiljainen tavoite olisi alle 60kg.
Vuonna 2003 sain pv:n avulla 20kg painosta pois,silloinkin lähtöpaino oli tätä luokkaa kuin nyt,mutta silloin määränpää oli selvä-hääpuku.
Nyt määränpää on tuon alle 60kgn lisäksi hyvä olo ja itsentuntoa ylös myös.
Vaikeinta ruokatapojen muutoksissa on myös iltasyöminen ja töissä herkut kahvin kanssa,karkit ei juurikaan ongelma ole tai muut suolaiset herkut.Kun lapset menevät nukkumaan,tekee mieli mussuttaa jos sun mitä.ja todellakin terveellisyysluokka 0.
Maanantaista asti ruokapäikkyä täällä pitäneenä tulos on aika huono.Suunnilleen 45% koko päivän ruuista hiilihydraatti,45% rasvaa.Juu ei hyvä ollenkaan.

Hei, liityin Kiloklubiin viime viikolla ja kivasti on homma lähtenyt jo käyntiin. Olen pian 21-vuotias nuori nainen, jolla on takana kivikkoinen tie painonhallinnan ja syömisasioiden kanssa. 18-vuotiaana minulla todettiin anoreksia, reilua vuotta myöhemmin heiluin taas normaalipainon ylärajoilla ja vieläkin etsin sitä kuuluisaa tasapainoa. Nyt tavoitepainona on 70 kg, pituutta löytyy 169 cm. Painoa tällä hetkellä on n. 84 kg.
Suurimpia kompastuskiviä viime aikoina ovat olleet erilaiset roskaruuat ja...alkoholi. Lisäksi annoskokoja pitäisi pienentää ihan terveellisempienkin ruokien kanssa. Napostelua en onneksi harrasta enää paljoa.

Olen aloittanut niin monta kertaa elämäntaparemontin, mutta aina olen repsahtanut tai se on kaatunut omaan laiskuuteeni. Ehkä tällä kertaa onnistun? Jaksan ainakin toistaiseksi olla toiveikas. En enää jaksa sitä, ettei itseään voi katsoa valokuvista voimatta pahoin ja sitä, kun kaikki vaatteet kiristää päällä. Noin arjen esimerkein sanottuna. Lisäksi syömishäiriötausta sotkee edelleen soppaa. Ja pakostikin herää kysymys: enkö minä koskaan kelpaa? En liian laihana enkä liian lihavana.

Jos loppuun vielä laitan jotain yleistä itsestäni. Opiskelen yliopistossa pääaineenani kirjallisuus ja lopettelen juuri toista lukuvuotta. Harrastan lukemista, musiikinkuuntelua ja toivottavasti jo melko säännöllisesti liikuntaa (sali, pyöräily, kävely). Noiden ja opiskelun lisäksi vapaa-aika kuluu poikaystävän ja kavereiden kanssa oleillessa ja elokuvia ja tv-sarjoja katsellessa.

Kiva olisi aktivoitua täällä foorumi-osiossakin. Mitä olen ehtinyt selailemaan, niin kiinnostavia keskusteluja olisi tarjolla.

Hei vaan

Täällä yli 50-vuotias naisihminen etelä-suomesta. 30 kiloa fläsää pitäisi pudottaa. Aloitan tekemällä parin viikon ajan ruokapäiväkirjaa. Siinähän näen sitten kuinka väärin tällä hetkellä syön. Eiliseltä vain keltaista ja punaista pallukkaa.

Helpolta vaikuttaa näin aluksi tämän käyttö ja mukavia tilastoja kehittymisestä luvassa.

Harrastan hyötyliikuntaa lähinnä tällä hetkellä mutta pitänee ottaa sitten ohjelmaan muutakin. Mukavia keskusteluja foorumilla, liityn itsekin joukkoon kunhan olen ensin vähän tutustunut aiheisiin ja keskusteluryhmiin.

Oikein mukavaa kesän alkua kaikille

Hellurei!

Täällä taas uusi osallistuja! Olen parikymppinen 4kk ikäisen pojan äiti, jolle tuli raskaudden aikana huimat 22 kg, joista kymmenen vaivaa edelleen. Olen 167 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 77,5 kg. Tarkotuksena olis päästä takaisin raskautta edeltäviin mittoihin; olen aina keikkunut normaalipainon ylärajoilla, joten sinne tähdätään ja jos kantti kestää ja intoa riittää, niin ehkä jopa alemmaksi.

Aivan mahtavalta vaikuttaa tämä kiloklubi-touhu tähän mennessä, etenkin nuo pallukat, jotka opettavat ainakin minulle mitä pitää syödä ja kuinka paljon.

Onnea matkaan ja aurinkoista kesää kanssasisaret ja -veljet!

Heimoi!

Täälläkin uusi osallistuja ilmoittautuu.

Elikkäs virallisena lopullisena tavoitteena on 75kg. Ja nyt ensimmäiseksi asetetaan nyt tämä 100 kilon rikkominen itselle tavoitteeksi Tänä aamuna painoa oli 101,1kg eli toivottavasti kauaa ei täällä tarvitse pulista

Minä olen 1 lapsen nuori äiti. Tällä hetkellä äityslomalla mutta syksyllä taas kouluun. Pienimmilläni (tämän kokoisena ja "aikuisen mitoissa") olin 174cm pitkä ja 70kg. 4 Vuotta sitten urheilu kuitenkin loppui vakavammalla tasolla, kun rikoin polveni todella pahasti. 6kk ensin ennen leikkausta meni puoli rampana ja levon kannalta otten, leikkauksen jälkeen ilman varausta 2kk ja 6kk ilman lajirasitusta (lentopallo). Ristisiteet menivät totaalisesti. Enkä minä sitten jotenkin osannut lähteä tekemään MITÄÄN, kun pelkäsin, että menee paikat uudestaan ja enää ikinä pelaa palloa. Noh, olisinpa tehnyt mitä tahansa, ei sillä jalalla olisi enää pelattu milloinkaan vakavasti.. tajusin sen vasta jälkikäteen.

Siitä se laiskuus kierre sitten lähtikin! Jatkoin syömsitä samaan malliin ja kuukausi kuukaudelta mielenkiinto liikkumista kohtaa (joka oli ennen henkireikä ja ilon lähde) hupeni ja hävisi.

Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa! 1 raskaus ja 30 kiloa myöhemmin tajua, mitä olen menettänyt! Raskaudesta itsestään ei jäänyt yhtäkään kiloa, itseasiassa painotilanteeni oli -3kg synnytyksen jälkeen.... MUTTA, synnytyksen jälkeen tässä 7kk aikana olen lihonnut 10 kiloa! En tiedä miten se on mahdollista, mutta syömisessäni ei ole ollut päätä ei häntää. ei hallintaa, ei kontrollia, ei edes pikkuista tahtoa syödä terveellisemmin.

Mutta nyt loppui! Haluan löytää taas sen nautinnon mikä minulla urheilusta tuli muutama vuosi sitten. Ja haluan taaaas kokea sen, että pystyn juoksemaan 10 kilometriä nauttien siitä, mitä teen. Eikä miettiä 1 kilometrin jälkeen, että loppuisipa jo!

Urheilun ja liikunnan kautta minulla yleensä sitten tulee aika luonnostaan se terveellinen ruokavaliokin! Mutta alkuun on varmaan kiinnitettävä kyllä suosiolla huomiota siihen, mitä suuhun pistän.