Hei kaikille!

Kai sitä voisi tulla esittäytymään. Pari viikkoa olen nyt näihin sivuihin tutustunut ja pikku hiljaa alkanut merkkailemaan syömisiä ja liikkumisia. Toivottavasti tämä auttaa pitämään motivaation kasassa ja painoa saisin pudotettua.

Olen 28 vuotias kotiäiti. Lapsen syntymästä on kohta vuosi niin olisi aika saada kilot kuriin. Olen 158 cm pitkä ja painoa pari viikkoa sitten oli 61 kg. Tavoitteena olisi saada 56 kg pysyväksi painoksi ennen kesää. Olin jo tuossa tavoitteessa viime kesänä, mutta niin ne kilot vaan taas vyötärölle kertyi syksyn ja talven pimeinä iltoina. Liikunta on jäänyt aika vähäiseksi ja sillä on varmasti oma vaikutuksensa.

Nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada painon kuriin! Tsemppiä kaikille painonpudotukseen!

Hei kaikille!

Päätin nyt esittäytyä kun olen tänne foorumille uskaltautunut jotain kirjoittelemaankin.

Olen kohta 24-vuotias nainen. Asun avomiehen kanssa ja opiskelen ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveyspuolella. Kohta pitäisi valmistua, hui.

Olen ollut melkein aina lihava tai pyöreä. Lapsena oli normaalipainoinen toiseen luokkaan saakka, sitten tapahtui jotain ja lihoin 10kg, en vielä tänäkään päivänä tajua miksi. Yläasteella olin ihan ok, ja lukiossa laihduin useita kiloja koska kahvi meni paremmin alas kuin ruoka. Silloinkin kun olen ollut paremmassa kunnossa ja nyt ajateltuna ihan ok, olen kuitenkin pitänyt itseäni todella lihavana, koska olin aina se "porukan läski" kavereideni ollessa alipainoisia ja jotkut muistivat minulle painostani vielä kuittaillakin koska olin iso heihin verrattuna. Seurustelun alettua lukion viimeisellä luokalla lihoin pikkuhiljaa _paljon_, lihomisen alkamisesta on nyt 5v, ja nykyinen painoni on 20kg enemmän kuin tuolloin. Olen 154,5cm lyhyt ja pyrin ainakin aluksi 60 kiloon, sen painoisena olen kuvista päätellen ollut ihan ok

Toissa kesänä onnistuin kiloklubissa (tosin liian pienillä kaloreilla) laihduttamaan 7kg, jonka jälkeen paino jumitti pitkään ja sitten sairastuinkin pariksi kuukaudeksi niin etten voinut liikkua sängystä kuin vessaan. Tämän jälkeen olin niin kyrpiintynyt että syömisen hallinta unohtui ja 7kg tuli takaisin ja vähän ylimääräistäkin..

Nyt uudelle yrityksellä joka ei sekään näytä sujuvan täysin ongelmitta mutta se on semmoinen "story of my life"-tyyppinen juttu joten koetan suhtautua hyvällä huumorilla vaikka joskus tunaroisinkin

Heippa vaan kaikille!

Reilun viikon verran minäkin nyt seuraillut meininkiä täällä ja ehkä olisi jo korkea aika esittäytyä.

Olen siis kohta 22-vuotias opiskelijatyttönen. Pienenä taisin kuulua aina niihin luokan pyöreimpiin, yläaste- ja lukioiässä puri kuitenkin juoksukärpänen ja hoikistuin. Elämä ei kuitenkaan aina jaksa reilusti kohdella, ja juoksuharrastus loppui, tilalle tulivat masennus ja tunnesyöppöily. Nämä nostivat elopainoni sinne 70kg:n päälle, mikä kohdallani tarkoittaa lievää ylipainoa.

Nyt olisi käsillä pieni elämänmuutos! Elämä rupeaa muutenkin jo näyttämään hieman valoisammalta, ja fyysistä oloa ajattelin ruveta nyt parantamaan terveellisemmällä ruokavaliolla ja liikunnan aloittamisella uudestaan.

Tavoitteekseni sanoisin ehkä 62-65 kilon painon. Ensin kuitenkin odotan innolla sitä että vaaka näyttää sen seitsemällä alkavan luvun sijaan kutosella alkavaa!

Tsemppiä kaikille!

Pieni esittely lienee paikoillaan.

Olen kahden teini-ikäisen pojan äiti, erosin vuosi sitten, joten pitkän suhteen jälkeen uusi elämä edessä. Ja nyt on aika keskittyä terveyteen, ruokavalioon ja omaan itseeni.

Painoni kanssa olen aina saanut olla tarkka, yleensä sitä on ollut liikaa ja tällä hetkellä sitä on noin 20 kiloa ylimääräistä. Olen ollut hieman liikuntakyvytön ja tällä hetkellä voin kävellä rauhakseen, kestän arkirasitusta, mutta en oikein voi harrastaa liikuntaa. Joten urakkani keskittyy ruokavalioon, jossa on enemmän kuin parannettavaa. Minun heikkouteni on makea, mutta toisaalta voihan elämä olla makeaa ilman epäterveellisyyttäkin.

Mutta toivon, että nyt onnistuisin ja tuntisin jälleen hallitsevani myös syömistä.

Hei,

Olen 18 vuotias tytteli pohjoisesta poijjes. :)
Olen aina ollut ylipainoinen ja nyt alkaa rassamaan tämä!!
Itsetuntoni on ihan pohjalla, ellei syvemmälläkin!
On ollut koulukiusaamista, ei kavereita, aina haukutaan! :cry:
Olen ujo, olen ruma enkä osaa mitään, isot ryhmät pelottaa enkä uskalla/tykkää urheilla tai mitään muutakaan, pelottaa mennä arvosteltavaksi isoihin ryhmiin...... Hävettää.... :-

Hei, Banpaia

Kuulostaa harvinaisen tutulta tuo homma Itselläni oli samassa vaiheessa elämä ennen laihduttamisen aloittamista. Mikään ei kiinnostanut ja vain söin.
En tiedä mistä se inspiraatio sitten yhtäkkiä tuli, kai sitä vaan päätti että nyt tai ei koskaan. Itse olen 20 vuotias ja ajattelin että tämän ikäisenä sitä kuuluisi kesäisin pukeutua mikro shortseisin ja toppiin eikä mihinkään muodottomiin säkkeihin. Kärsin tilanteestani hirveästi.

Ei muuta kun puhut esim. sen miehesi kanssa asiasta täysin suoraan! Sieltä suunnalta itse olen ainakin saanut hirveästi tukea tähän pitkään taipaleeseen

Ja jos jokin urheilu kiinnostaa, niin ei muuta kuin kokeilemaan itse onko se täysin turhaa. Muiden puheisiin ei kannata uskoa. Itse sen vasta huomaa kokeiltuaan onko laji omiaan juuri itselle.

Tsemppiä sinulle ja kerrohan kuulumisia miten menee

Reilu 2kymppinen opiskelija nainen, ihan hävettääkin painon puolesta kun opiskelen itse sosiaali-ja terveyspuolella
Painoa tosiaan 78,3kg ja pituutta 154cm. Tavoitteena olisi saaha paino sinne 55kg.
Liikuntaa olen yrittänyt alkaa vähän lisäämään viikkoon, kun ennen en juur koskaan liikkunut - mutta aina välillä ei tahdo onnistua kun meillä on aika isot koealueet ja ''perhe'' itselläni huolettavana, siksi toivoisinkin aina välillä että kellossa olisi pari ylimääräistä tuntia
Harr. kuuluu lenkkeily, kotijumppa, kanit, pyöräily(kesä), lumikenkäily(talvi), kirjeenvaihto, valokuvaus.
Kanssa tovereita kaipaan suuresti, koska olen yrittänyt monesti laihtua ja onnistumatta^^ Jopa sähköpostitse voidaan vaihdella kuulumisia, toki muustakin kuin laihduttamisesta

Hei vaan! Päätin jälleen kevään tullessa aloittaa painon pudotuksen ja tulin esittäytymään. Ikää on 30-vuotta, yhden lapsen äiti ja tällä hetkellä opiskelijana. Liikunta on jäänyt minimiin nyt opiskelukiireiden takia ja jo ennen niitä. Painoa kertyi raskauden aikana mukavasti, eivätkä kilot ole mihinkään sen jälkeen kadonneet. Tällä hetkellä painoa on liki 80 kg, painoindeksi 25. Suurin harmitus on pömppövatsani ja se, että vaatteet eivät mahdu päälle. Vatsani näyttää oikeasti raskaana olevan vatsalta! Herkuttelu on suurin syntini, karkit ja sipsit maistuvat liian hyvältä! Nyt pitää yrittää ottaa itseä oikeasti niskasta kiinni ja saada painoa putoamaan edes vähän!

Testataanpa miten foorumi toimii ja esittäydytään samalla.

Olen 26-vuotias olento joka päätti, että nyt on oikeasti otettava itseään oikeasti niskasta kiinni ja poistettava vähintään ne 10 kiloa ylimääräistä (jonka jälkeen ollaan normaalipainon rajoilla), ennen kuin ne on niin tiukassa ettei ne enään lähde (ne on jo nyt ollut melko tiukassa muutaman vuoden) Kuukauden päivät olen merkkailut ylös liikuntoja ja syömisiä. Pakkasten takia projekti on toistaiseksi keskittynyt syömisen järkeistämiseen. Lauantaina alkaa ohjattu ryhmässä liikkuminen ja olen optimistinen että ryhmäpaine saa oikeasti liikkumaan, joten uskoisin että tuo liikuntapäiväkirjakin alkaa täyttymään. Ryhmäpaine kun on ennenkin hyväksi havaittu keino..

Näillä mennään näin aluksi ja itselle lupaan yrittää kitkeä itsestäni "ensi viikolla" ajattelun ja sen että "terveellinen elämä" aloitetaan aina maanantaisin uudestaan.

Hei!

Olen 26-vuotias 3,5-kuukautisen pikkuneidin äiti. Ennen raskautta liikuin paljon ja olin hyvässä kunnossa. Vaikean raskauden myötä sai kerrytettyä 25 kiloa painoa. Synnytyksestä kahden kuukauden päästä ylikiloja oli vielä 13 kiloa. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen karistanut muutaman kilon lisää liikkumalla, mutta nyt paino on jäänyt junnaamaan paikalleen. Normaalipainon rajoissa mennään jo, mutta omaan painoon on matkaa vielä 9 kiloa. Fit-lehden innoittamana kirjauduin kiloklubille. Kesällä häämöttävät häät toimivat hyvänä porkkanana!