Tajusin just, että en ole käynyt täällä esittäytymässä, vaikka keskusteluihin olenkin jo ottanut osaa.

Olen Kenke, 23-vuotias opiskelija Helsingistä. Kiloklubiin liityin helmikuussa, jolloin muutaman viikon jaksoin syömisiäni kirjailla, kunnes sitten repsahdin. Ja kaikki kadonneet kilot tuli tietenkin takaisin. Nyt olen taas pari viikkoa täällä pyörinyt, toivottavasti tällä kertaa vähän paremmilla tuloksilla!

Pituutta on 161 cm, painoa oli perjantaina 73,1 kg. Ensimmäinen välitavoite on 70 kg (tai ehkä 69,9 kg ), sen jälkeen tähtään 65 kiloon, sen jälkeen katsellaan tilannetta.

Miun päiväkirja löytyy täältä. Käykää ihmeessä lukemassa ja kommentoimassa

Minäkään en ole tainnut esittäytyä, vaikka mielelläni kommentoinkin sinne tänne. Olen Serppi, 42-vuotias opettaja ja jatko-opiskelija. Kohta lomalla

Perheeseen kuuluu mies, joka on pudottanut painoaan joulun jälkeen 10 kiloa. Minä aloittelin vasta pääsiäiseltä, paino on pudonnut vajaan viisi kiloa. Lisäksi on normaalipainoisia lapsia kolme kappaletta, vanhin tulee kesällä täysi-ikäiseksi.

Minulla on keliakia, joka aika paljon vaikuttaa ruokavalioon. Lisäksi pahan sortin karkkinarkomania. Parhaiten minulla onnistuu keventäminen jonkin sortin karppiruokavaliolla, pysyn terveenä ja energisenä. Hiilarien vähentäminen onnistuu parhaiten koulun kesälomalla, kun voin itse suunnitella ruokavalioni. Ensi lauantaina siis, ja siitä alkaa sitten myös päikky

Liikun kovin epäsäännöllisesti. Ystävän kanssa kävelen silloin tällöin 12 kilometrin lenkin. Yksin en edisty mihinkään. Tykkään myös kuntosalista, mutta se jää heti, kun tulee muita kiireitä. Kesälomalla sitten taas uusin voimin

Heipä hei kilolukemat puntarilla on niin.. tuskalliset, että oli palattava näille sivustoille. Olen ollut jo aikoja sitten "jäsenenä" eli jojoilen minkä kerkiän ja nyt on taas se nousuvaihe, ikävä kyllä. Kun ei tästä tule omin neuvoin mitään (näemmä) niin tulen tänne ja aloitan kunnolla, ihan esittäytymällä. Jonkunlaista julkihäpeää kai sitä hakee, jos ei kilot häviä.. ehkä.. no eikun kokeillaan jotain uutta eli nettilöpinää..

Olen kohta 40 -vuotias ikisinkku (yih, mikä sana), oman itseni ylpeä rouva ja mahtava sellainen. Pituus 174 ja elopaino 85kg, hartiat kuin ladon ovet ja ruista löytyy ranteista että reisistä, siis sitä oikeeta. Käyn puntilla ja teen töiden vastapainona fyysisiä töitä, kuten käännän maata, siivoon metsää ja niin edespäin. Kuntosalilla käyn ja pyöräilen ja vaikka mitä ja omasta mielestäni syönkin ihan hyvin (toudella hyvin, vaa'an mukaan.. ), mutta kilot vaan kertyy, että voihan itku. Harrastuksena myös käsityöt, joten voinee olla tuossakin, että kun vaan istuu, niin kertyyhän se..

Mutta ne niistä. Ehkä täällä taas tapaillaan ja ensi keväänä peilistä kattelis tosipähee 40 vee misukka

Sitä päivää odotellessa, tsemppiä meille kaikille!

Esittäydynpä minäkin kun en ole tainnut esittäytyä, vaikka olenkin tänne rekisteröitynyt varmasti ainakin vuosi sitten. Olen Katja, ikää on 28v ja Teneriffalla olen asustanut viimeset 8 ja puol vuotta englantilaisen poikakaverini kanssa ja 17kk sitten saimme ensimmäisen lapsemme.

Mulle kertyi raskauden aikana kiloja 20 ihan vaan sen takia kun söin aivan liikaa herkkuja. Nyt olen niistä 15 karistanut, mutta 5 vielä on jäljellä. Kokeilen 3 viikon päästä Nutricare nimistä dieettiä. Mun blogista löytyy lisätietoa siitä. Ennen sitä yritän nyt taas Kiloklubin avulla parantaa ruokailutapojani ja myös tiputtaa jonkin verran painoa.

Suurin ongelmani on herkut, jos en niita söisi niin kilot varmasti karisivat hetkessä. Luulen (/toivon), että tuo Nutricare-dieetti auttaisi siihen. Kilojen rapisua kaikille!

Minäkin tulen uudelleen esittäytymään koska jostain se on uusi motivaatio aloitettava. Joskus täällä oleilin ja pudottelinkin mutta sitten se jäi. Ahdistus iski ja ahdistus tuo minulle aina mukanaan syömisen.

Nyt noin 95 kilosta lähdetään taas kulkemaan painoa alaspäin ja mieltä ylöspäin.

Olen vuorotyöläinen ja kasvissyöjä. Nämä tuovat omat ongelmansa mukanaan.

Olen vastikään mennyt kihloihin ja toivoisin saavani myös lapsia. Ikää on jo reilu 30 eli kauaa ei voi odottaa. Mutta liikakilot häiritsevät. Tiedän miten paljon hankalampaa on tulla raskaaksi monien liikakilojen kanssa, ja eihän tällä energialla jaksa taaperon perässäkään juosta. Diabetesriski tuo sekin omat pelkonsa tähän asiaan. Joten senkin takia on nyt todellakin aika ottaa itseä niskasta kiinni!

Kirjoittelen blogia osoitteessa: https://neitoperhonen.vuodatus.net/ tervetloa sinnekin kommentoimaan ja tsemppaamaan. Sitä tarvitaan

Terve vaan kaikille!

Täällä kirjoittelee 21-vuotias nainen ensimmäistä viestiä, vaikka löysin Kiloklubin jo helmikuussa ja olen tämän avulla pudotellut nyt painoa ja opetellut syömään terveellisemmin. Foorumia olen nyt muutaman kuukauden lukenut aika tiiviisti ja päätin nyt sitten itsekin uskaltautua mukaanne...

Tänään tuli -10kg täyteen pudotettuja kiloja ja -3kg olisi matkaa vielä tuonne ekaan välitavoitteeseen, jonka asetin tuonne normaalipainon ylärajan tuntumaan. Saa nähdä haluanko siitä vielä vähän pudottaa, mutta tärkeintä on, että olen saanut todella hyvän olon ja huomattavasti kevyemmän olemuksen, sekä terveellisemmät elämäntavat, jotka toivottavasti ovat tulleet jäädäkseen! Ensimmäistä kertaa olen meinaan laihduttamassa ja toivottavasti myös viimeistä.

tervehdys kaikille!

olen 29-vuotias pieni ja pyöreä nainen pohjoisesta. koko ikäni olen ollut hieman pullea, mutta normaalipainoisen rajoilla. aikuisiällä olen painanut 60 kiloa, mutta raskauden ja synnytyksen jäljiltä paino nousi 65 kiloon. ajattelin, että ihan ok, mutta tein päätöksen, että jos mittari kohoaa joskus 70 kiloon, alan laihduttaa. meni useampi vuosi, että painoni pysyi samana, mutta kun lopetin 11 vuotta kestäneen tupakanpolttoni nyt tammikuussa, painoni alkoi nousta. monta kertaa on tehnyt mieli aloittaa tupakointi uudestaan ihan vain painonhallintakeinona, mutta en ole siihen sortunut. nyt on siis reilut 5 kk takana savutonta elämää ja paino on noussut tuossa ajassa 8 kiloa. nyt siis mittarissa 73 kiloa.

mutta mutta, tuo nopea painonnousu on saanut kieron selkäni oireilemaan. minulla on skolioosi, ylikorostunut notko ja välilevynrappeumatauti. olen todella kipeä ja syön vahvoja särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja. ei ole hauskaa. nyt on pakko alkaa pudottaa painoa. täytyy alkaa tarkkaileen, että mitä sitä suuhun oikein laitetaan ja voisinko liikkua kenties edes pikkuisen enemmän. raahasin vanhan cross trainerini varastosta olohuoneeseen ja olen sillä jo polkenut muutaman kerran muistuttaakseni itseäni, että kohta alan polkea säännöllisesti. selkä kyllä kipeytyy tuosta, joten vielä en ole uskaltanut kovin kovaa rääkkiä aloittaa. fysioterapiassa olen käynyt pari kertaa ja antoivat sieltä kaksi hyvää lihastreenivinkkiä. toinen selkälihaksia ja toinen syviä vatsalihaksia harjoittaen. niitä olen tehnyt kun olen muistanut.

olen aina ihaillut parkouria liikuntamuotona ja nyt kun poikamme on vilkkaassa 6 vuoden iässä, meillä olisi mahdollista aloittaa se pojan kanssa yhdessä. mennä vain leikkikentälle ja leikkiä "seuraa johtajaa"-leikkiä juoksemalla esteistä toiseen. muutaman kerran olen juoksennellut leikkikentällä eka liukumäen portaat ylös, laskenut alas ja juossut taas portaat ylös, niin kyllä siinä hengästyy aika äkkiä. mutta jostain luinkin, että leikkikentillä riekkuminen kuluttaa paljon tehokkaammin kaloreita kuin kuntosaleilla käynti. lisäksi ajattelin nyt kesällä viedä poikaa pyöräilemään. voisin itsekin aluksi pyöräillä, mutta kunhan selkäni kestäisi paremmin kävelemistä, voisin jättää oman pyöräni kotiin ja kävellä / hölkätä / juosta pojan pyörän vieressä. ja uimisesta olen aina tykännyt. eli en aivan täysin kavahda liikuntaa. olen vain niin mukavuudenhaluinen, että olen aina ennemmin valinnut sohvalle käpertymisen kuin liikkumisen. nyt tahdon kuitenkin valita uudelleen. jospa saisin valittua sen liikunnan hieman useammin kuin ennen.

mitä syömisiin tulee, niin olin jo muutaman viikon suklaalakossa. sitten eräällä kauppareissulla huomasin, että voisin ihan vähän vain ostaa suklaata ja se ryöstäytyi hieman käsistä. minulla on sellainen tapa, että syön suklaalevystä aina yhden, kaksi tai maksimissaan kolme riviä kerrallaan. mutta tykkään herkutella noin joka päivä. eli ei mitenkään terveellistä, vaikka tahtoisinkin ajatella, että mähän syön aika vähän suklaata kun en koko levyä kerralla rohmua. mutta niin niitä herkkuja kuitenkin vain kertyy kun niitä alkaa laskemaan. pidän myös vanukkaista ja leivonnaisista, sekä jäätelöistä. aina silloin tällöin olen ollut myös sellaisessa herkkulakossa, joka käsittää noista kaikki yllä luettelemani herkut. tuossa lakossa on vain yksi porsaanreikä. jos tahdon tyydyttää makeanhimoani, omien leipomusten syöminen on aina ollut sallittua. eli jos jaksan nähdä vaivaa, että leivon, saan myös syödä leipomuksiani kohtuudella. tuo on aika hyvä konsti. kun olen niin laiska, etten jaksa alkaa leipomaan. eipä tule sitten syötyäkään herkkuja. ja lasillinen kaakaota auttaa pahimpaan suklaannälkään.

muusta ruokailusta sen verran, että olen alkanut ostaa kaupasta useammin hedelmiä. meillä on nyt muutaman viikon ajan ollut aina jotakin hedelmää jääkaapissa ja laitoin niitä jopa keittiönpöydälle tyrkylle kulhoon. eivät unohdu jääkaappiin, kun ovat näkyvillä. olenkin syönyt nyt hedelmän päivässä. appelsiinia, omenaa tai päärynää lähinnä. lisäksi olen ostellut enemmän kasviksia. salaattia, kurkkua ja tomaattia. ja eräskin päivä tässä ostin varhaiskaalin, pistin suikaleiksi ja pistin yhteen purkillisen kartanon pikkelssin kanssa. tulipa hyvää kaalisalaattia. porkkanaraastekin on tullut tutuksi. tuollaisilla olen täyttänyt puolet päivällislautasestani.

satuin puhumaan näistä asioista siskoni kanssa, joka suositteli minulle tätä paikkaa. tänään tulin tutustumaan näihin nettisivuihin ja ihastuin kyllä heti. uskoisin, että tällainen paikka voisi auttaa minuakin

Heei! Täällä kirjoittelee vähän nuorempi tyttönen, ikää löytyy 16v. mutta kiloja sitten senkin edestä. Mitat siis 80kg/163cm. Tavoitteena olisi jotenkin päätyä vitosella alkavaan lukuun, alkutavoitteena kuitenkin 60kg ja siihenkin on ihan riittävästi matkaa.

Harrastin ennen aktiivisesti ihan kilpatasolla futista. Futis loppui mutta ruokavalioon jäi liikaa energiaa ja paino nousi. Olen aina ollut pyöreä, mutta vasta nyt olen tiedostanut asian kunnolla ja päättänyt tehdä asialle jotain.

Suurin ongelmani on herkut, en onnistu pääsemään niistä eroon. Pyrin pitämään yhden herkkupäivän viikossa, mutta jotenkin herkkupäiviä tuleekin kolme tai enemmänkin. Itsekuria voisin siis ostaa kilokaupalla, kuka myy?
Toinen ongelmani on huono motivoituminen liikuntaa kohtaan. Minun on vaikea löytää sellaista lajia, josta tykkäisin ja jonka kanssa jaksaisin viettää aikaa. Lenkeillä käyn epäsäännöllisesti rakkaan iPodini kanssa, jos saisin lenkkeihini jonkin motivaattorin (koira kelpaisi) niin sitten voisin saada ahterini ylös säännöllisesti.
Ainoa liikunta mikä tällä hetkellä innostaa on ratsastus, jota harrastan kerran viikossa.

Ei kai tässä muuta, paljon vinkkejä ja tsemppausta kaivataan! Mikäli vain samanhenkisiä ihmisiä löytyy niin voin meseni antaa

Moikka kaikki ,

Tulinpa esittäytymään. Täällä pyöriskelen ensikertalaisena. Aloitin tänään uuden tsempin, vaikkakin olen keventänyt jo koko alkuvuoden tammikuun ekasta päivästä alkaen. Joulun jälkeen lukemat mittarissa olivat 155 cm ja 70 kg. Nyt tänään olen jo menossa 63 kilossa, mutta matkaa tavoitteeseen (50 kg) on vielä jonkin verran. Haenkin kiloklubin kautta uutta intoa ja vauhtia hoikentamiseen.

Olen 29-vuotias nainen. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme kissaa. Lapsia meillä ei toiveista huolimatta ole. Sen sijaan olen saanut sytostaatteja rypäleraskaude hoitoon ja tällä hetekllä minulla on lääkärin määräämä raskauskielto edelleen päällä. Painonnoususta olisi helppo syyttää näitä viimeaikaisa tapahtumia ja murheita vauvarintamalla, mutta ongelmanani on kuitenkin paljon pidemmällä aikavälillä kehittynyt syömistottumus.

Minun tarina painonnousun taustalla on se, että olen harratsanut voimistelua 4-vuotiaasta lähtien. 6-vuotiaana kilpailin ensimmäsen kerran ja sillä tiellä pysyin 18-vuotiaaksi asti. Harjoituksia oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 7 kertaa viikossa, joista sunnuntain treenit kestivät 3 tuntia. Tämän päälle oli vielä balettitunti kerran viikossa. Olin hyvin hoikka ja siitä syystä koulun terveydenhoitajan syynissä jatkuvasti. Kotona vanhemmat eivät kuitenkaan olleet huolissaan alhaisesta painostani, vaan suuresta ruokahalustani. Äiti yritti toppuutella syömistäni: "Inkeri et sinä voi totuttaa itseäsi syömään noin paljon, sillä voimisteluharrastus loppuu aikanaan ja mitä sitten tapahtuu, kun olet tottunut syömään niin paljon kuin haluat milloin ikinä haluat."

Tuolloin en ottanut äidin puheita kovin tosissaan, mutta nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen kasvokkain tämän tosiasian kanssa. Voimistelun loputtua loppui myös into säännölliseen liikuntaan, mutta syömähalut ovat olleet ennallaan. Ruoka on palkintoni ja suurin nautintoni. Paino on noussut pikkuhiljaa. En tahdo vieläkään nähdä peilistä sitä, miltä näytän (näen itseni jatkuvasti hoikempana kuin todellisuudessa olen). Vasta valokuvat itsestä pysäyttävät ja paljastavat tilanteen.

Nyt olen päättäväinen tilanteen korjaamiseksi. Mutta toisinaan turhautuminen nostaa päätään. Painon pudotus tapahtuu niin hitaasti, enkä ole kovin hyvä odottamaan tuloksia. Ensi kertaa elämässäni korvaan osan aterioistani nimeltä mainitsemattomilla vähäkalorisilla tuotteilla. Olen vähentänyt hiilihydraatttien määrää merkittävästi (en kuitenkaan kokonaan). Kasviksia on meidän perheessä käytössä aimepaa enemmän. Salaatit ja hedelmät valtaavat ruokalistaa. Ja liikuntaan yritän motivoitua. Viikkooni kuuluu kuitenkin myös rajoittamaton herkkupäivä. Näillä eväillä olen siis liikenteessä.

Tästä se lähtee - loppukiri.

Tai oikeasti yritän asennoitua siihen, että oikeasti panon pudottaminen on se helppo osuus ja sitten alkaa se vaikea vaihe painon ylläpitämiseksi.

Heips,

Täällä kirjoittelee 22-vuotias tyttö Helsingistä. Pituutta 167 cm ja painoa tänään aamulla 74,3 kg, BMI 26,6. Tavoitepainoni olisi 60 kg, eli BMI 21,5. Tästäkin alaspäin (noin 55 kg) olisi ehkä toivetta, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin, mikäli edes ensimmäiseen tavoitteeseeni pääsen .

Olen harrastanut jalkapalloa 8 vuotiaasta ja pelaan edelleenkin naisten kolmos-divarissa. Toimin myöskin erotuomarina melko korkealla tasolla naisten jalkapallossa, joten tämä lisää painetta ulkonäön ja erityisesti kunnon ja nopeuden suhteen. Opiskelen Englannissa yliopistossa, nyt on toinen vuosi opintoja takana. Tällä hetkellä suoritan 10 kuukauden työharjoittelua Suomessa ja asun takaisin vanhempieni luona.

Meidän koko perhe on hieman ylipainoinen, äiti eniten. Ennen kuin täytin 20-vuotta olen ollut aina normaalipainoinen, tosin teini-iän jälkeen ehkä siinä ylärajoilla. Erityisesti painoni on noussut noin 10 kiloa sitten viime kesän ja olen repsahtanut reippaasti ylipainoisten joukkoon. Pahimmillaan (noin 3 viikkoa sitten) painoin 80 kg ja siitä olenkin tullut aika vauhdilla tähän nykyiseen painooni.

Aiemmin en juurikaan ole välittänyt painostani, olen syönyt mitä huvittaa, koska olen aina urheillut melko paljon. Edelleenkin urheilen, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta syöminen on Englannissa oleskeluni aikana ryöstäytynyt aivan käsistä. Yritänkin tällä kertaa keskittyä erityisesti syömiseen ja löytää oikeat elämäntavat loppuelämäksi.

Poden varsin huonoa itsetuntoa ulkonäköni suhteen ja toivon että saisin tähän asiaan hieman parannusta jos hoikistuisin hieman. Lisäksi olen huolissani äidistäni, joka on jo reilusti ylipainoinen ja yritän motivoida häntä myöskin keskittymään syömään terveellisesti ja liikkumaan .

Terveellisen syömisen saralla olen melko ulalla ja yritän vieläkin löytää sitä oikeaa metodia. Äitini on täysin hurahtanut karppailuun ja itsekkin olen siinä huomannut ihan hyviä tuloksia. Olen siis karppaillut viimeiset kolme viikkoa ja yritän löytää nyt kiloklubin ja karppailun välimaastosta varmaankin jotain itselleni sopivaa ruokavaliota . Liikuntapuoli on jokseenkin hanskassa, eli urheiltua tulee paljon, mutta vaihtelevuudessa ja lihashuollossa/liikkuvuudessa olisi parantamista. Kunnon toivoisin myös parantuvan.

Olen ollut täällä aiemminkin, loppuvuodesta 2010 muistaakseni, mutta silloin yritys jäi varsin lyhyeksi. Tällä kertaa toivottavasti paremmalla menestyksellä .