Heippa!

Olen 26- vuotias äippä Vantaalta. Perheeseemme kuuluu puoliskon lisäksi 5 kuukautinen poitsu ja kärttyinen kääpiöpinseri narttu

Painoa minulla on aina ollut liikaa ja parikymppisenä lukuisten laihdutusyritysten jälkeen päädyin "kokeilemaan" oksentamista ja kohtuullisen pitkän bulimian kautta olen nyt takaisin elämässä. Olen nyt valmiimpi kuin koskaan aloittamaan elämäntaparemontin enkä halua käyttää siinä kepulikonsteja!

Niin ja se paino ja pituusasia on 98 ja 158.

Hitaasti hyvää tulee vai miten se nyt oli?!

Hei,
Olen tällainen "false beginner" eli olen kokeillut klubia jo kahdesti ennenkin, mutta väsynyt sitten ruokien kirjaamiseen... ja totta puhuen aika moneen muuhunkin viisaaseen tapaan vaikeiden elämänkiemuroiden keskellä. Nyt kuitenkin olen taas täällä ja vakaana aikomuksenani on tällä kertaa viedä urakka loppuun saakka eli siihen, että hyvistä tottumuksista on tullut itsestäänselvyyksiä.

Olen 38-vuotias kolmen lapsen äiti. Olen opettaja ja rakastan ammattiani. Ensi keväänä tulee täyteen 20 vuotta yhteistä elämää mieheni kanssa, joka on muuttanut Suomeen Etelä-Amerikasta.

Olin 27-vuotiaaksi saakka hoikka ilman suurempia ponnistuksia ja vielä vuotta myöhemmin painoni normalisoitui kohtuullisin ponnistuksin ensimmäisen ja toisen raskauteni väliseksi ajaksi. Toisen lapseni synnyttyä perheeni aloitti rämpimisen kriisistä toiseen - isäni yllättävä kuolema, mieheni syöpä, äitini mielenterveyden raju horjuminen... Jouduin kantamaan vastuun kaikesta ja ahdistuksessani menetin ruokahaluni täysin. Koska kuitenkin tiesin, että oli pakko jaksaa, oli pakko syödä sitä mitä sain alas: suklaata, jäätelöä, pasteijoita... Voin kurjasti ja lihoin hetkessä 10 kg. BMI oli silloin n. 25. Perheemme tilanne rauhoittui ja minä laihdutin Painonvartijoissa kymmenisen kiloa puolessa vuodessa. No sitten tulin taas raskaaksi ja uusi onnettomien sattumien sarja alkoi: mieheni veli vaimoineen kuoli onnettomuudessa, kuopuksemme syntyi pikkukeskosena ja horjui elämän ja kuoleman välillä ja lopulta sairastuin itse hankalasti hoidettavaan syöpään. Selvisimme kuitenkin kaikki hengissä, mutta tuon shokkireaktiosyömiseni jatkuttua ties kuinka pitkään BMI on nyt n.31. En koe lihomisestani morkkista, itse asiassa se tuntuu pieneltä tässä sopassa. Nyt kuitenkin olen puolisen vuotta saanut nauttia ihan tavallisesta elämästä ja kun pystyn taas syömään normaalia ruokaa, haluan tehdä itselleni palveluksen ja aloittaa verkkaisen, mutta vakaan matkan kohti normaalipainoa – tai ainakin normaalimpaa painoa.

Tunnen ihan aitoa iloa ja nautintoa, kun tavallinen ruoka, vihannekset ja hedelmät taas maistuvat. Toinen suuri riemu on ollut liikunnan aloittaminen lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Ennen perhe-elämää harrastin tanssia ja esiinnyinkin, liikuin paljon jalan ja pyörällä, kävin joka päivä pitkällä kävelylenkillä jne. Sitten ei omaa aikaa yht’äkkiä enää ollut lainkaan. Nyt olen aloittanut taas tanssin ja lisäksi kävelen työmatkat. Toivottavasti nämä asiat tuntuvat jatkossakin yhtä ihanilta kuin nyt! Itse asiassa ne ovat jo sinällään palkitsevia, vaikka en laihtuisikaan. No toivottavasti sitäkin tapahtuu!

Semmoset puolitoista kuukautta tullut täällä pyörittyä, mutta esittäytyminen on jäänyt...Tai oikeastaan en ole varma olenko jo kirjoittanut tähän ketjuun .

Olen 25-vuotias, kahden pikkuneitokaisen (vuosimallia 2006 ja 200 äiti. Pituutta 154cm ja aloituspaino 76kg. Syksyllä aloitin (tarkempaa aikaa en muista...) elämäntaparemontin ensin ominpäin, sitten mutkien kautta tänne. Tänä aamuna paino 67,6, josta kilon verran pirullista joulunajan turpoamista

Kilot olin kerännyt pikkuhiljaa teini-ikäisestä lähtien. Molempien raskauksien aikana minulla todettiin raskausajan diabetes ja siinäpä olikin sitten se viimeisin asia mikä laittoi homman liikkeelle. Raskausajoista ei lisäkiloja jäänyt, eli ihan sitä voi itseään syyttää

Tavoitteena olisi heinäkuussa oleviin synttäreihini mennessä olla normaalipainossa, jotta saisin vetää päälle upeat moottoripyörävarusteet! Tosin otan lauantaina varaslähdön koska vuosia himoitsemani prätkärotsin malli vaihtuu...Pakkohan se on ostamassa käydä, mutta pitää ottaa varmaankin pienempi koko, johon mahduttautua kesällä. On siinä ainakin tavoitekampetta meikäläiselle

Hei, täällä eräs keski-ikäinen , kohta 50-vuotias laihdutusveteraani on päättänyt laihduttaa viimeisen kerran, hitaasti mutta varmasti.
Ylipaino on kertynyt enemmän tai vähemmän salakavalasti vuosien varrella, nyt painoa on 92,6kg, pituuutta 165 cm. Ja niin sitä ihminen voi itseään pettää, että ajattelee olevansa edelleen se pieni hoikka tyttö, joka on vaan nyt satunnaisesti lihavammasa kunnossa!
Elämän ryyhkavuosien helpottaessa olen tullut paljon tietoisemmaksi kehostani, nyt nämä läskit todella haittaavat,ei vähiten ulkonäön kannalta.
Ja aina sen uuden laihiksen aloittaminen ja äkkilopetus, se syö naista. Eli, summa summarum, tämä on se viimeinen painonpudotuskerta!

Heips
Olen 23 vuotias nainen täältlä Etelä-Pohjanmaalta
Asustelen muuten yksin, mutta nurkissa pyörii pari vuotias basenji poika
Onneksi tuo rotu tarvitsee paljon liikuntaa,
että tulee pakosti käytyä edes pienellä lenkillä joka päivä

Sairastuin pari vuotta sitten krooniseen koliittiin eli paksusuolen tulehdukseen ja
se tekeekin tästä minun laihduttamisestani hiukan normaalia haasteellisempaa.

Ylipainoinen olen ollu aina, mutta
nyt vihdoin sain kunnon draivin päälle
eli kilot saa luvan lähteä lätkimään

Tulen pyörimään täällä paljon joten oisi kiva tutustua ihmisiin

Hyvää uutta vuotta kaikille

Joskus aikaisemmin olen tähän(kin) systeemiin tutustunut, mutta nyt yritän ihan tosissani.

Iältäni ja painoindeksiltäni yli kolmekymppinen. Vain toinen saadaan tippumaan. Yhden lapsen äiti ja selkävaivainen. Tässäpä syytä painon pudotukseen.

Heip
Rohkaistuin minäkin ja päätin esittäytyä palstalla

Olen parikymppinen nainen Etelä-Suomesta. Aina olen kovin hoikka ollut, välillä jopa liiankin. Kotoa poismutto ja parisuhteen vakiintuminen vaikutti noihin syömistottumuksiin aika rankasti On vaan kilot salakavalasti päässeet hiippailemaan koti-iltojen leffanaposteltavien ja muun herkuttelun muodossa. Opiskelujen myötä myös liikunta jäi koko ajan vähemmälle ja vähemmälle. Kyllä sohvan pohjalla oli mukavampaa pitkien ja tylsien koulupäivien jälkeen kuin loskaisilla lenkkipoluilla
Niin siinä kolmen vuoden aikana tuli melkein 10 kg lisää elopainoa. Ja se istuu tanakasti kuin tatti tuossa vyötäröllä eikä meinaa lähteä kulumallakaan

Normaalipainoisten kategoriaan näillä mahamakkaroilla vielä lasketaan, joten tavoitteena ei ole varsinainen painonpudotus vaan oikeanlaiset ateriarytmin ja ruoan laadun opettelu. Olisi sitten parempana esimerkkinä mahdollisesti tuleville jälkipolville

Joulukuun puolella klubiin liityin, nyt vasta päätin ottaa aktiivisemman otteen tähän touhuun. Hyvää vuotta 2009 kaikille

Heips!
Tänään aloittelin sitten täällä kiloklubissa ja tällä kertaa ihan hampaat irvessä meinaan liikakilot piinata pois. Kiloja rupesi kiertymään kummasti kolmisen vuotta sitten seurustelu suhteen alettua ja viime vuoden yo- kirjoitusten aikaan päivän luku-urakka tuli palkittua suklaalla ja liikunta jäi minimiin. Vaikka normaalipainon sisällä vielä nipin napin pysytään, tiedän että nämä ihanat 74 kiloa on liikaa tähän kroppaan kun aina ennen ollut siinä 64kg rajapyykillä. Kesään mennessä kun 20 tulee mittariin niin tuo pitäsi olla jo tavoitettuna Laihduttamista olen kokeillut jo moneen otteeseen, välillä myös sairaalloisin keinoin mutta nyt oikeat työkalut löytäneenä uutta tuulta purjeisiin. Pistetäänpäs siis naiset kaikki reisimuhkurat liikkeelle ja haaveillaan vaikka ensi kesän lomakuvista missä ei näy muhkuran muhkuraa mahtavaa vuodenalkua kaikille!

Hei!
Täytyy kai tänne tulla esittäytymään kun nyt ihan tosissaan aion aloittaa terveellisemmän elämän.

Oon 26-vuotias 2-vuotiaan pojan äiti Helsingistä. Pituutta on 158 ja painoa 65, eli ei niin kauheasti mutta kuitenkin paljon enemmän kuin ennen lapsen syntymää. Tavoite olis päästä kesään mennessä 57 kiloon ja siitä ehkä vielä pari kiloa alaspäin.

Mä oon aina ollut taipuvainen lihomaan , mutta parikymppisenä paino oli monta vuotta kurissa sen suuremmin ponnistelematta. Raskaanakaan en lihonut paljoa, mutta raskauden jälkeen kun jäin lapsen kanssa kotiin niin kiloja alkoi kertyä. Sen jälkeen paino on jojoillut ylös alas, ja nyt olis tarkoitus saada se kunnolla hallintaan.

Mun on ollut tarkoitus aloittaa jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta nyt vihdoinkin sain miehenkin puhuttua mukaan. Alku on sujunut liikunnan kannalta ihan hyvin mutta ruoka on mun suuri ongelma: se on vaan niin hyvää. Tänäänkin piti ihan pikkuisen fetaa saada. Mutta eiköhän se tästä.

Iloista vuodenalkua ja tahdonvoimaa kaikille!

Tervehdys kaikille!

Olen 21-vuotias nuori nainen pohjoisesta. Lukio aikoinani olin normaalipainoinen ja paino pysyi alle 60 kilon, silloin ei tarvinnut miettiä juuri mitä suuhun laittoi (söin silti aika tervellisesti) ja liikuntaa tuli harrastettua 1-2h juoksulenkin mudossa joka ikinen päivä ja lenkin jälkeen tein 100 vatsalihasliikettä ja venyttelin, kun katsoin tv:tä. Olin siis jonkintason urheiluhullu.

Sitten poikaystäväni tuli elämääni, liikkuminen väheni ja syöminen lisääntyi. Vaatekoko vain suureni ja suureni. 20 kg ehti tulla ennen, kuin hyväksyin sen, että olen ylipainoinen ja reilusti.

Viime syksynä elämääni asteli kaunis rottweiler tyttö, joka on tätä naista liikuttanut siitä päivästä lähtien, joka ikinen päivä.

Nyt sitten vuoden vaihtuessa aloitin Naturdiet-kuurin (eli en siis syö muuta, kun niitä), jotta saataisiin kilojen tippumiselle vauhdikas aloitus. Sitten, kun kiloja tippunut tarpeeksi, aloitetaan miettiminen miten uusi kuosi saadaan pidetyksi.

Joka päivä siis lenkkeilen mieheni ja koirani kanssa n. 1,5-2h (todella reipasta kävelyä), huomenna aion aloittaa rakkaat harrastukseni uimisen ja luistelun. Ja pitää alkaa korsettiakin taas etsiskelemään, että kehtaa lokakuussa Turkissa bikineissä pyöriä.

Kiitos siis sinulle, joka tämän jaksoit lukea.

Ja tsemppiä meille jokaiselle täällä, joka todella yrittää!