Moi kukka36!

Kiva tai toisaalta harmi että muillakin vaivaa tässä iässä kankeus... Sitä sitten miettii, että missä kunnossa mahtaa ollakaan esim. 6-kymppisenä.. huoh... vai kasvattaako sitä jo kukkaa nenänpäästä tällä menolla.

Tsemppiä sinullekin! Vuoden päästä ollaan kuin kaksvitoset - joohan?

Heippa kaikille!
Mulla kilahtaa 40v. joulukuussa eli vielä olen 30 puolella.
Mutta samanlainen kankea olo on minullaki,selkä on kankea kuin mikä ja jalkojenki kanssa meinaa olla vähä niin ja näin.Ja 6 lapsen äitinä kun pitäs vielä jaksaa monta vuotta,joten jotain täytyis tehdä.Painoa minulla olis pudotettava ainaki se 40 kg,mutta tuskinpa 64kg pääsee.En ainakaan minä,joka painoi jopa välistä allekki tuon ennenkuin aloin esikoista odottamaan.

Hei!
Olen 34v. täti ja ihan väsynyt ylipainoon...painoindeksi on 35. Yritän etsiä apua ja motivaatiota täältä.
Olen laihduttanut monta kertaa painonvartijoissa.
Nyt on ongelmana motivaation puute ja usko onnistumiseen.
Täytyisi tapahtua lopullinen elämänmuutos.
Lääkäri on kehoittanut jo monta kertaa laihduttamaan....
Masentavaa

En tiedä lohduttaako itseäni vai ei, siis edellinen kirjoitus.
Itse olen yrittänyt pitää painon kurissa ennen kuin se ryöpsähtää pahemmin ylipainon puolelle.
Olen 37-vuotias, 3-vuorotyössä minäkin, kaksi lasta ja miehen omaava. Sairastan masennusta, jo neljättä vuotta. Vaikeimmillaan se on diagnisoitu vaikeaksi. Tällä hetkellä pärjään pienimmällä mahdollisella lääkityksellä.
Oli monta vuotta etten harrastanut oikein mitään, vähän onneksi syömisiäni tarkkailin. Nyt olen kohta vuoden verran kuntoillut sen kolme kertaa viikossa.
Suurin ongelmani taitaa olla siiderin juonti, silloin tulee helposti syötyä miten sattuu ja ei alkoholikaan kaloritonta ole, vaikka juonkin kuivaa muotoa. Masennuksen vuoksikin juominen pitäisi säätää minimiin.
BMI on juuri alle 25, entisenä pikajuoksijana en vain nauti römpsyävästä vatsasta. Lihakset ovat muuten kyllä hyvässä kunnossa...

Morjens vaan kaikille.

Olen nyt kolme viikkoa käyttänyt Kiloklubia ja ajattelin uskaltautua esittäytymään.
Sain tunnuksen avokin lehtitilauksen kylkiäisenä ja päätin pienen pohdinnan jälkeen kokeilla tällaista painonhallintaratkaisua.

Olen 26-vuotias melkein maisteri ja työskentelen kaupassa hyllytys/kassa/varastotöissä. En ole ikinä kuulunut mihinkään kerhoon, klubiin enkä kokeillut erikoisia dieettejä. Painoa on kertynyt tasaiseen tahtiin ala-asteelta asti. 15-vuotiaana lukioon mennessä painoin 88 kiloa ja viime kuussa mittari pysähtyi 110 kiloon, mikä on 178-senttiselle äijälle aika reilusti. BMI siis lähes 35.

Syöminen ei noin pääpiirteittäin ole ollut täysin epäterveellistä. Rasvattomia tuotteita, kasviksia, valkoista lihaa on aina ollut ruokavaliossa. Ongelma on ollut ruokailun epäsäännöllisyys ja herkuttelu. Aamiaisen syöminen on nyt pitänyt opetella uudestaan ja muutenkin ruokailurytmi. Vähäinen ruokailu aamulla ja päivällä on johtanut sudennälkäiseen herkutteluun jä mättöön iltavuorojen jälkeen. Lähipizzeria ja hampurilaisketju on kutsunut juka toinen päivä. Tähän kun lisätään makeat herkut, niin 114 senttiä vyötäröllä on tulos.

Nämä kolme viikkoa ovat muuttaneet aika lailla käsitystä syömisestä. Olen testaillut uusia hedelmiä löytääkseni suuhun sopivia. Lisäksi olen karsinut pullaa ja paakelsseja sekä pastaa ja karkkia päivittäisestä setistä ja vaihtanut ne ruisleipään ja salaatteihin. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä. Olen yrittänyt löytää ratkaisuja, joista voisi tulla pysyviä muutoksia ruokavalioon. Tämän onnistuminen jää nähtäväksi.

2-3 kertaa viikossa olen sallinut itselleni jotain pientä herkkua, kuten suklaata, pullaa yms. kohtuullisina määrinä. Kerran viikossa, lauantaisin tai sunnuntaisin, olen syönyt jotain vähemmän terveellistä herkkuruokaa, pizza, grillieväs yms. Sipsiä ja lonkeroa myös hieman. Ei mitään entisaikojen mättösettejä kuitenkaan, mutta ihan tarpeeksi. Pitää sitä jonkun verran elää.

Liikuntapuoli on ollut epäsäännöllistä. 1-2 kertaa kävelylenkkiä viikossa ja 2-3 kertaa viikossa hiukan käsipainoja, venyttelyä yms. Tuohon puoleen pitää lisätä panostusta jahka saa aikaiseksi.

Energiavaje on tämän lyhyen alun aikana pysynyt keskimäärin -1000 kaloria päivässä ( herkkupäivät mukaan lukien ) ja painoa on lähtenyt 3,5 kiloa. Motivaatio on ainakin tähän asti pysynyt korkealla ja oppimiskäyrä ollut huima, mutta toivottavasti sama jatkuu kun viikot muuttuvat kuukausiksi.

Lähimmät tavoitteet ovat maanläheisiä. Jahka ensin pääsisi sellaisiin mittoihin, että löytyy sopivia housuja muualtakin kuin Dressmanilta. Eli tuon 100kg kun saisi rikki, niin olisin jo suuresti ylpeä itsestäni. Tuo 88 kiloa, mitä painoin 15-vuotiaana voisi olla se tavoiteltava paino joskus tulevaisuudessa.

Moikka kaikille!!!

Olen kesällä 33v täyttävä nainen Itä-Uudeltamaalta, ja olen yhden pojan äiti. Olen ollut poissa työelämästä 1,5 vuotta sairastumisen takia. Ensin leikattiin selkä ja siitä ei menty kun huonompaan suuntaan. Tämän jälkeen kiloja tulikin 11 ylimääräistä lähinnä lääkityksen takia.

Nyt palaan töihin ja opettelen hyväksymään sen, että minulla on ensimmäisen kerran elämässäni laihdutettavaa, on löysä maha ja jenkkakahvat. Painon nousu oli järkytys siksikin, että olen aina ollut erittäin hoikka ja painoa ei ole tullut edes jokapäiväisellä karkilla ja roskaruualla. Olen aina ollut himoliikkuja ja urheilu on kuulunut elämääni polvenkorkuisesta lähtien.

Kuulun ensimmäistä kertaa elämässäni minkäänlaisiin laihduttajiin, ja Kiloklubissa olen nyt roikkunut muutaman viikon. Siinä ajassa vaaka on antanut anteeksi jo kilon
Pudotettavaa olisi nyt ainakin 72.8 kilosta 68 kiloon. Mielellään tietysti enemmän ; ) Monen mielestä näytän edelleen hoikalta mutta itselläni ei ole hyvä olla näin, 66kg oli UNELMAPAINONI

Kiva kun meillä on yhteinen tavoite

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin Heipä hei kaikki! Onpa jäänyt tällainen ketju huomaamatta. Kiva oli lukaista esittelyjä - niin monia uusien elämäntapojen opiskelijoita on mukana, että tässä meni "jokunen" tovi, että pääsin tänne loppuun asti.

Kiloklubissa olen ollut mukana nyt noin puolitoista vuotta - ja kyllä on paino tippunut, olo virkistynyt ja päätös siitä, että paluuta siihen entiseen ei enää ole! Minulla on todettu nestetasapainohäiriö (kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi), joka voi hieman viedä motivointia toisinaan yllättävillä vaakalukemilla, mutta en anna sen häiritä. Paino voi siis toisinaan hypätä vähän ylöspäin, sitten taas tippua kohinalla, kunnes taas nousee ylöspäin. En aio siitä stressata, kunhan tiedän, etten ole syömisissäni mennyt mitenkään överiksi.

Aloitin painosta 97 kg ja parhaimmillani olen päässyt 85 kiloon - nyt tosin on valitettavasti taas paino hivunnut siihen 90:een takaisin. Liian kiirettä pitää, että ruoka-ajoista olen lipsunut ja se näkyy heti painossa. Vaan en luovuta siltikään!

Olen 1968 syntynyt toimistoalan yrittäjä-äiti Nousiaisista. Katraaseeni kuuluu lisäkseni aviomies sekä kaksi murkkuikäistä lasta, poika ja tyttö. Lemmikkeinä, tärkeinä perheenjäseninä, meillä on kaksi kissaa (molemmat mukana kuvassa, vaikka mustana Mustista ei niin kovin hyvin tuosta huomaakaan) ja kolme koiraa. Kaksi turkkirotuista koiruutta vie jo jonkin verran aikaa (varsinkin sade- ja kurakeleillä), mutta lisäksi vielä harrastan Mimin (ja hiukan Kissinkin) kanssa koiratanssia. Tarkemmin lemmikeistämme ja lisää päiviemme tapahtumista voi lukea blogistani.

Uusien elämäntapojen opiskelun lisäksi pidän puutarhanhoidosta, viherkasveista (yleensäkin luonnosta), oriflameilusta, valokuvaamisesta, maalailusta ja piirrustelusta sekä kaikenlaisesta aktiviteetista koirien ja kissojen kanssa (mätsärit, näyttelyt, koiratanssi, koiratapahtumat, kissojen temputtelu, luennot...). Eläinaiheisiin keskusteluihin en kyllästy koskaan.

Asumme pienessä punaisessa rintamamiestalossa, jota remontoimme myös mahdollisuuksiemme mukaan. Rakennuslupaa nykyiseen remonttiin on pari vuotta jäljellä, joten kiirettä pitää myös tämän tiimoilta. Mies matkustelee paljon ja on nyt lähdössä vielä tämän kevään aikana vuodeksi (vähintään) Kiinaan töihin, joten tämäkin aiheuttaa perheessämme paljon uusia juttuja ja hurjasti selvittelyitä, joihin on täytynyt laittaa aikaa.

Varsinaisia liikuntaharrastuksia minulla ei ole. Koirien lenkitykset kolme-neljä kertaa päivässä ovat saaneet riittää. Tuleehan siitäkin jo vähintään 1,5 tuntia päivää kohti, mutta varsinkin viikonloppuisin enemmänkin. Yrittäjänä on myös onneksi mahdollisuus toisinaan ottaa oikein mukavista päivistä aikaa itselle ja tehdä ylimääräistä päivälenkkiä. Ilman koiria istuisin vain koneen ääressä aamusta iltaan. Tarvitsen aina jonkun "syyn" lähteäkseni liikkeelle, jollei ole kaveria pukkaamassa lähtöön.

Kiloklubissa on hyvä oppia uusia hyviä tapoja yhdessä muiden kanssa, toinen toisiamme kannustaen! Energiaa kaikille!

Hei!

Olen 38v. kahden alakoululaisen tytön äiti. Työpäiväni ovat lyhyitä, joten aikaa kaappieen sisällön tyhjentämiseen on aina ollut. Työmatkani on pitkä, joten se taittuu omalla autolla, se siitä hyötyliikunnasta!

No, liikuntaa olen harrastanut kuitenkin aktiiviesti viimeiset seitsemän vuotta; spinning, bodycombact, latindance jne. Kesällä olen juoksennellut ja pyöräillyt. Vuosi sitten loukkasin polveni ja hyppivät lajit oli sitten jätettävä pois - vieläkin polvea särkee, jos vaikka istun /makaan sohvalla jalka väärässä asennossa! Onneksi rakastamani spinning ei tunnu polvessa, kävellä voin sauvojen kanssa tai ilman ja lisäksi kuntosaliharjoittelu on tullut kuvioihin mukaan. Aktiivisesta urheilusta huolimatta painan nyt 84kg- pituutta 178cm. Ylipainoa taitaa olla vielä 7-8kg. Syön siis liikaa ja vääriä asioita.

Kiloklubilla olen laihtunut puolentoista kuukauden aikan n.kaksi kiloa ja vyötäröstä on lähtenyt kymmenisen senttiä! Minulle selvästi sopii se, että joudun kirjaamaan ylös syömiseni. Lisäksi olen joutunut korjaamaan ajatuksiani monien ruokalajien suhteen. Ennen kartoin kaikkia rasvoja sekä leipää ja söin mahdollisiman vähän lihaa. Olen kuitenki huomannut että saan pallot vihreiksi helpommin kun olen lisännyt/palauttanut ko. ruuat ruokavaliooni! Vieläkin rasvapallon saaminen vihreäksi tuottaa tuskaa! Ennen söin siis täysin väärin - puhumattakaan herkuista, joita söin aivan liikaa!

Kesäkuussa perheemme muuttaa ulkomaille vuodeksi. Kaupan hyllyillä tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa,kun tavailen ruokien ravintokuitumääriä ja rasvaprosentteja! Kevytkermaviilikin on 25%...lähempänä smetanaa!? Ja sitten kotona on löydettävä vastineet sikäläisille ruuille täältä Kiloklubista!

Tervehdys kaikille!
Olen 32 v vielä muutaman päivän kotiäitinä ennen kuin työt kutsuu. Perheeseeni kuuluu siis kohta 3 vuotias poika, mies ja kaksi koiraa ja kaksi kissaa.

Ennen poistun odotusta ehdin laihduttaa suht ihanne mittoihin noin 25 kg. Ja nyt vaaka näyttää sitten vielä enenmmän tuota pudotettavaa about 30-35 kg.

Opettelua tää sivusto vaatii mutta toivottavasti saan tsemppiä syömiseeni. Ongelmana lienee se että olen unohtanut ruoastani kasvikset ja hedelmät pois. Joten aloitan siitä että opin ne ottamaan takaisin syömisiini.
Ja vaikka koirien kanssa tulee touhuiltua kaikenlaista niin ei tuo liikunnan lisääminenkään pahasta ole pitäisi vain löytää se mikä olisi "kivaa"

Niinpä. Kaikki on kokeiltu. Tännekin olen suunnitellut tulevani jo kolme kuukautta. Käsittämätöntä, eikö totta? Kaikista vakavista yrityksistä huolimatta, viime vuoden laihdutusyritykset ovat kaikki epäonnistuneet. Kaksi kiloa pois ja kolme takaisin. Kiloja ei paljon tarvitsisi karistaa, mutta elämäntaparemontti on tarpeen. Kuntosaliharjoittelun aloitin viiden vuoden tauon jälkeen ja viime kesänä alkanutta juoksuharrastusta jatkoin kevään alkaessa. Antakaa hyvät ihmiset tukea, jotta saisin tämän jutun vauhtiin.

Tänään siis aloitin, elämme siis kriittisiä aikoja