Pieni ainakin hiukan (joulu)heviin liittyvä kysely: mitä olen lueskellut ihmisten päiväkirjoja täällä, niin tuntuu, että suurin osa keittää ja soseuttaa laatikkojuurekset itse. Minä laskeskelin, että olen laatikoita tehnyt reilut 35 vuotta enkä ole koskaan itse keittänyt, aina ostanut valmiin soseen (eli niitä on ainakin niin kauan ollut tarjolla). Onko se vain osa joulun valmistelutraditiota vai tuleeko niistä teidän mielestänne jotenkin parempia, kuin valmissoseesta? Yhden vuoden muistan ihan jostain alkuajoilta, jolloin yksi sose-erä oli hiukan kitkerä, muuten ei ole ollut koskaan ongelmia. Joskus pahimpina ruuhkavuosina kävi niin, että olin liian myöhään liikenteessä eikä ainakaan lanttusosetta saanut enää. Silloin ostin äitien tekemää looraa ja hiukan tuunasin sitä kermalla/siirapilla.
Siis kuinka moni tekee itse ihan alusta asti ja kuinka moni ostaa valmiita soseita? Ja miksi?

TLH joululaatikkogallup: Mä ostan valmiit äitien tekemät laatikot; soseesta olen tehnyt silloin kun on ollut jotain ruokarajoitteisia pöydässä (jolloin tiedän että ei ole korppujauhoja pinnassa)  ja ehjistä juureksista vain ulkomailla asuessa. Poikkeus on punajuurilaatikko jonka haluan tehdä janssoninkiusauksen muotoiseksi suikaleista. Usein ostan rosolliakin valmiina.

Rento joulu on ollut mun tavoitteena tämän liiton ajan; Mies on saanut myötäjäisikseen sanoinkuvaamattoman joulustressin, ensin opin sen että en lähde siihen mukaan ja sitten sen, että en ole vastuussa hänenkään stressinsä torjunnasta.  Nuorena olin kukkakaupassa töissä ja kauppiaan tytär paljasti, että äiti usein nukahti joulupöytään kun oli sekä työn että kodin kiireet kasaantuneet. 

Tappis, kiva galluppi.
Minä olen kärsinyt joulustressistä kun olen pyrkinyt luomaan täydellisen joulun. Nyt olen luovuttanut. Haluan kuitenkin että on siisitä ja viihtyisää.

Laatikoiden menekki on niin vähäistä, että olen ostanut valmiita, laittanut ne eri astioihin ja tuunannut, esim. kermalla, munalla ja mausteilla. Minulla on keittokirjassakin ohjeita tuunaukseen. 
Taitaa porkkanalaatikko olla ainoa jota edes hankin nyt, viime joulun noro on niin muistissa että ei maistu entiset maut. 
On tietysti järkevää tehdä itse, jos on paljon syöjiä tai muuten nauttii siitä. Mutta jos ostan yhden pienen lantun, teen siiitä laatikon ja puolet jää syömättä niin onhan se aika säälittävää. 
Taidan velvoittaa jälkikasvua hankintoihin, niin tulee vaihtelua. Yksi aikoi jo tehdä saaristolaisleipää, joku tuo salaatin ja kokit ovat perinteisesti huolehtinee jälkiruoan. Toivottavasti ehdin johonkin kunnon kauppaan aatonaattona, niin saan jotain erilaisempaa kalajuttua. Mies haluaa varmaan paistaa pienen kinkun, vaikka ei sitäkään muut kaipaa. Savukalkkunaa voin ostaa jos kohdalle sattuu.

Ja yksi väsynyt työkaveri otti kerran viikon loman ennen joulua, että ehti varmasti tehdä kaikki. Ensimmäiset kaksi päivää hän nukkui, sitten jouluvalmistelut ja oli jouluna niin väsynyt, ettei pystynyt syömään mitään. 

Galluppikyselyyn sanoisin paljonkaan ei meillä laatikoita mene. Perunalaatikko yön yli uunissa on sellainen, minkä miesväki haluaa. Minusta siinä on suurin ero kaupan  laatikoihin.

Porkkanalaatikon tuunaan valmiista kermalla ja voilla, sitä ottaa poika mielellään muttei kaipaa.. Lanttulaatikkoa ei kaipaa kukaan meistä mutta kyllä se pieni rove tulee syötyä porukalla.
Rosolli on minusta paljon parempaa ja raikkaampaa  myöskin, jos sen itse tekee alusta alkaen ja ilman silliä.

Meillähän on niin pieni porukka nykyisin, ettei siinä paljon kannata ruokaa tehdä. Kaloja ja sienisalaatti lisäksi aaton aterialle perunalaatikon, rosollien  ja porkkanalaatikon lisäksi. Tavan vuoksi voi tulla K-kaupan itsetekemää kinkkua muutama siivu. Koristeltuja munia kalojen kanssa. Itsetehtyä oähkinä.-taatelileipää ja sinappia. Siinäpä se.

Voinhan minäkin vastata galluppiin?
Teen kaikki laatikot alusta alkaen itse. Ainoastaan maksalaatikon ostin aikoinaan kun äiti vielä oli.
Kukaan muu sitä ei syönyt kuin minä ja äiti.
Myös leivonnaiset, sen seitsemää sorttia.

Ennen koronaa vielä veljen porukka kävi joulupäivänä syömässä. Ruokaa piti tehdä paljon.
Nyt mulla on yks vanhempi mies, ”huollettavana”, joka pyysi pari lanttu ja porkkanalaatikkoa tekemään.
Tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta. Äidin perintöä😘

Viimevuonna imelletty perunalaatikko joutui roskiin. Yritin imellyttää gluteenittomasta jauhoista ja siitähän tuli kitkerää kuin mikä. 

Kinkkuja paistetaan kaksi mökillä takan leivinuunissa. Syystä että, poika tykkää aatonvasten yöllä syödä just uunista otettua ylikypsää lämmintä kinkkua. Siinä hänen paras joulujuttunsa.

Miniä tekee rosollin.

Mutta nyt porkkanalaatikot uunissa ja pitää mennä kuorimaan lanttuja, että saan nekin vielä tänään paistettua.

Ja siis 50 vuotta olen jouluruoat itse laittanut. 

Ja varmaan kaupan laatikotkin on ihan syötäviä? Itse en ole tainnut koskaan maistaa?

Kivoja jouluvalmisteluja kaikille!

Saapa nähdä miten nukun ensi yönä. Iltapäivällä noin klo on kolmen aikoihin nukahdin olohuoneessa nojatuoliin. Kuuntelin radiota ja yritin lukea kirjaa, mutta uni vei. Kai jonkun puolisen tuntia nukuin.

Illalla olin pilateksessa. Kyllä teki hyvää. Polvikaan ei puhunut mitään tällä kertaa. Huomenna 10.30 menen vähän vauhdikkaammalle tunnille. 

Huomiseksi ostin glögiä ja pihvilihan päivän kunniaksi. Kai se ilta menee kättelyä katsellessa. Maailman tylsin ohjelma, mutta kaipa sitä tulee seurattua siitä huolimatta.

Hyvää yö, nukkukaa hyvin.

No tuon ylläolevan piti kyllä tulla tuonne Verkkiksen sivulle😄

Tähänastisten vastausten perusteella näyttäisi siltä, että joko laitetaan juuresten kuorimisesta alkaen itse tai sitten ostetaan kaupasta valmiit laatikot. Toivottavasti tulee lisääkin vastauksia, onko muita valmissoseista looransa tekeviä, kuin minä? Ja oletteko te itse kuorivat koskaan testanneet valmissoseita?
Meillä ei syödä muita laatikoita, kuin lanttua, mutta sitä meneekin sitten runsaasti: kerran pari ennen joulua ja joulun kaikkina 3 päivänä iso astiallinen (noin 1,5 kg soseesta). Usein vielä uutena vuotenakin. Lapsenlapsetkin tykkäävät (6 v ja 3 v), vaikka miniän puolella sitä ei olekaan harrastettu.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tänään varmaan ruokapöytään sopivat hyvin suomalaiset juurekset ja omenat ja pakastimestahan löytyvät hyvin myös suomalaiset vihannekset tähänkin aikaan vuodesta.

Olen tainnut soseista tehdä vain keittoja. Olen toki joskus tehnyt alusta loppuun itse, mutta en kyllä osaa sanoa, olivatko yhtään parempia kuin kaupan tuunatut. 
Lanttulaatikon tilalle olen joskus hauduttanut lanttukuutioita, ne sopivat muutenkin hirvenliham kanssa. 
Ja sienisalaatti on minulle se tärkein. Teen sitä tänäänkin. Lisäksi on lampaan ulkofilettä, perunamuusia, punajuurisalaattia ja puolukoita ainakin. 

Hei pitkästä aikaa! Olen lueskellut tekstejänne, mutta täällä meillä on ollut niin haipakkaa, että en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Aluksi pitää ihan selittää, että minähän olen toki jo eläkkeellä ja inhoan yli kaiken kiirettä, mutta joskus pääsee lipsahtamaan näinkin, vaikka itse tietenkin kalenteriaan hallinnoisikin.

Hevit ovat menneet ns. automaattivaiheella, eli sitä samaa kuin ennenkin: perunaa, porkkanaa, sipuleita, persimoneja sekä kurkkua ja tomaattia satunnaisesti. Onneksi täällä ei ole peruna-kielteisiä, joten voi hehkuttaa  - peukku perunalle, se on pelastanut ainakin minut lähes päivittäin, kun en muuta keksi enkä viitsi 👍 Nyt jääkaapissa on iso kiinankaali ja jotain miehen hankkimaa kaalisalaattisekoitusta (valmista) ja niistä pitäisi tehdä jotain ruokaa. Vaatinee kaupassa käynnin, kun ihan siltään en saa niitä alas - nolio. Meillähän kävi nyt siis myös niin, että mies sairastui koronaan ja hän on nyt mökillä potemassa (lievää) tautia, joten olen yksin kaupungissa ja koetan pysytellä terveenä - toki sen verran mikä se nyt omassa varassa on. Hu on laululeiri (paikallisena) ja viikon päästä esiintyminen (joululauluja ja yksi muukin laulu: Loirin tunnetuksi tekemä Maailma on kaunis).

Meillä kun on tämä ton-ton-ruokavalio, ei laatikoita tai muita vastaavia tehdä. Joskus on ostettu jotain valmislaatikkoa, ja usein niistä on jäänyt osa syömättä. Ainoa lapsi asuu ulkomailla ja jos hän pikakäynnillään piipahtaa, taitaa hänkin olla jo niin ihastunut ihan muihin ruokiin, joten ei häntä(kään) varten tule laitettua. Sen havainnon olen ainakin aiemmin tehnyt. Kaupan valmis graavisuolattu tai savustettu kala kyllä hänellekin maistuu, ja taitaa tykätä paistetusta tofustakin (ne nyt eivät tosin heviä ole). Tuttujen jouluvalmisteluita kuuntelen/luen niin netissä kuin livenäkin mielenkiinnolla, mutta heistäkin (ikäisistäni) taitaa jo aika moni mennä esim. lastensa perheiden joulupöytiin ja jotkut lähtevät matkoillekin. Tosin heillä taitaa lapsenlapsetkin olla jo pääosin aikuisia tai nuoria teini-ikäisiä. Eilen kertoi eräs kaverini, että he yhdistävät joulumatkan lapsenlapsensa ylioppilasjuhliin. 

Jotta ei menisi ihan yks'totiseksi, kerron harrastusporukkamme yhteisestä jouluruokailusta (ravintolassa), mikä toteutui kohdallani keveänä kasvisversiona - nam  Alkupalana oli todella herkullinen siikatartar (vihanneksia ohessa), pääruuassa mm. punajuurta (falafeleita?) ja sitruunakurpitsarisottoa ja jälkkärinä pieni palaa (brownie?)kakkua mustaherukoiden ja karviaissorbetin kera  Kerrassaan ihana ruoka ja myös ilo silmälle - värikäs vaihtoehto. Kurpitsasta ja punajuuresta saa tosiaan kaunista ilmettä lautaselle. 
Ennen jouluillallista kävin tutun kampaajan vinkkaamana harjoitusmallina eräällä ulkomaalaisella kampaaja-harjoittelijalla. En ole tainnut koskaan ennen mallina missään ollakaan. Kaunis nutturakampaus siitä syntyikin. Tukkanihan on korona-aikana kasvanut puoliselkään ja on ihmeen paksu ja hyväkuntoinenkin. Liekö hevin lisäyksen ansiota?

Sain muuten jo joululahjankin: juhlapöydän konvehteja, mikä näyttää sisältävän peräti 48 eri makua. Joinakin vuosina olen antanut nämä lahjat toisinaan eteenpäin (lihomisen pelossa?) mutta nyt taidan napsia (kolesterolirajoituksista huolimatta) hyvällä halulla vaikka sen yhden päivässä. Rajansa ton - ton -dieetilläkin... 🤫
Martoilta sain lahjaksi heidän uuden leivontakirjansa (2022). Se on ollut paljon mediassakin, hyvä kirja. Ehkä leivon sen ohjeiden mukaan jotain sovellettua - em. huomioiden. Mennessä näkee. 

Nyt pitäisi vähän siivoilla ja vaihtaa lakanat ja muuta pientä. Ei oikein huvittaisi, mutta niskasta kiinni vaan.  Positiivareilla oli mietelauseena: Paras lääke laiskalle mielelle on häiritä sen rutiineja (William H. Danforth). No, soveltaen vaikka sen voimalla eteenpäin. Päivittäisiin rutiineihini ei siis kuulu em. toimet... 😳

Hyvää 3. adventin viikonloppua kaikille 🥰

Lisäys: vaaka näyttää jo varsin vakiintuneesti 66, välillä on n. puolisen kiloa yli, mikä riippuu yleensä siitä, onko ed. päivänä tullut syötyä tavanomaista suolaisempia. 

Vielä toinen lisäys: marjoja tietenkin menee tällä automaattisesti ohjautuvalla sekä aamu- että iltapalalla. Marjat kotipakastimesta vaihdellen eri laatuja.