Jaksamista sulle Cheyenne sinne kotiin! Pienistä asioista on lähdettävä liikkeelle, sinnittele vaan äläkä sorru herkkuihin! Hyvä että tarjosit "sulle sopivaa" syömistä Ei mikään helppo tilanne sulla ja uskon ymmärtäväni sun fiilikset kun on samankaltaisessa suhteessa ollut itsekin. Tuskastuttavaa kun ei asioista pysty keskustelemaan rauhallisesti ja asiallisesti ja niin, että molempien näkökanta tulee esiin. Syytöksiä on paljon helpompi heittää ilmaan ja sitten jompikumpi jämähtää johonkin yhteen sanaan mistä sitten ei pääse yli...

Tsemppiä sulle, yritä ajatella jotain positiivista millä selviät illasta ja yöstä! Ryhmähali meiltä täältä!

arvon kanssasisaret- ja veljet, tämä säälittävä syöppö täällä on kokenut elämänsä kamalimman viikon. Omatunto huutaa niin ettei nukuttua saa, on tullut itkettyä tämän takia.

Sortumista tapahtunut perjantaina, sunnuntaina, maanantaina ja nyt torstaina. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni...

Nana, se on mennyttä. Huomenna on ihan uusi päivä, jolloin voi syödä puhtaalta pöydältä. Mitä tiukemmin vellot syyllisyydentunteessa, sitä varmemmin ahmit myös huomenna. On paljon helpompaa palata järkevään syömiseen, jos päättää, että mennyt on mennyttä ja koska sille ei voi enää mitään, syyllisyyttä on turha tuntea.

Moi.
Tässä ilmoittautuu yksi joka sortui syömään 3 päivää laskematta kaloreita,en vaan jaksanut. Mutta onneksi ei ollut tullut kiloja takasin kuin puolikiloa . Tästä jatkan taas.

Voi ei Cheyenne, tosi kinkkinen tilanne! Jotenkin tuntuu siltä, että kyllä tuolle täytyy voida jotakin silti tehdä. Ehkä voisit hakea neuvoa joltakin viisaammalta? Netikin välityksellä voi joskus asiantuntijoilta neuvoa kysellä, käsittääkseni, tai soittaa jonnekin (esim. srk:n perheneuvonta on ilmaista, siellä voi siis käydä yksinkin, jonot on kuitenkin pitkät). En nyt kuitenkaan täällä KK:ssa enempää tästä aiheesta jatka, mutta toivotan edelleen kovasti tsemppiä! Ja hyvä veto se kuitupitsa!

Samaa mieltä Banzain kanssa. Eihän hän sinun kotiisi voi tulla ihan milloin vain, saati sitten yöpyä siellä, jos et halua. Eihän sinulla voi olla minkäänlaista omaa elämää silloin. Noista tapaamisista pitäisi sopia ihan virallisesti. Pidä pintasi vaan ja kysy ihmeessä neuvoa jostakin.

Jatkampa tähän ketjuun. Mä en nyt ymmärrä taas miten tässä näin kävi Myönnän että olen viikon aikana syönyt aika paljon suklaata. Olen saanut osan kaloreista kulutettua liikunnalla ja osan päivittäisellä vajeella. Tein äsken pikaisen lasku toimenpiteen niin kokonaisuus näyttäisi melkein tuhatta kaloria vajetta silti tälle viikolle. Vaaka kuitenkin näyttää plussaa tälle viikolle puolikiloa. Mä en ymmärrä. Mun järjen mukaan tulos pitäisi olla plusmiinus nolla. Aiheuttaako suklaa aina painonnousun vaikka kuluttaisi ne kalorit pois

Mä oon ihan ryytynyt. Tänään virallinen punnituspäivä ja plussaa pamahti 600grammaa. En ymmärrä. Liikuin eilen vielä lisää ja viikon liikunnat niin paljon, että suklaat sain sillä kulutettua ja kalorivajetta jäi joten tosissaan tuloksen olis pitänyt olla edes sama tai pari sataa vähemmän. Mulla ei ole mitenkään turvonnut olotila eli en jaksa uskoa että liikunta olis tuonut nestettä kehoon. Tästä on nyt tosi vaikea saada tsemppiä takas päälle.

Typo, keho ei ole kone. Paino ei putoa tasaisesti ajallisesti eikä vartalon eri kohdista.

Täällä kanssa yksi sortumisten kuningatar ilmoittautuu! Viime viikko oli jostain syystä syömisten(kin) suhteen hankala ja lopulta päätin, etten mene vaa'alle ollenkaan vaan suuntaan todellakin tulevaisuuteen! Lisäksi herkut kotoa on viimeistä murenaa myöten syöty että vaatisi kauppareissua Jotenkin ajattelin, että tässä ainakin mun syömisessä ja sen nk. hallitsemisessa (= hallintaa ei ole) tapahtuu juuri tällainen ihmeilmiö, että kun vähän aikaa menee hyvin niin sitten sitä jotenkin antaa itselleen luvan löpsähtää. Vai onko se sitä, ettei itse asiassa uskokaan pystyvänsä tähän?! vähän vaan yrittelee...
Ja cheyenne, oma kokemus sen vahvistaa: kun suhdepuolella mättää, se vaikuttaa niin moneen asiaan ja ainakin itsellä se yksi on lohtusyöminen/raivosyöminen/turhautumissyöminen jne jne