Merelle*, fysioterapeutin antamat jumppaohjeet löytyvät Mobilatin nettisivulta Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin.

Ei mulla niihin polviin mitään kunnon diagnoosia saatu aikaiseksi. Fysioterapeutti puhui jalkojen heikoista tukilihaksista ja virheasennosta, lääkäri nivelten yliliikkuvuudesta. Nivelrikkoa ei ole todettu (josko ei kyllä tutkittukaan), reumaakin piti selvittää mutta jotenkin se jäi niistä verikokeista pois.

Kuinka paljon te syötte?

Nuo ekat 10kg oli tosi helppoja ja nyt kun pääs normaalipainoon, niin tuskauttaa

J4smin onpas vaikea kysymys En oo normaalipainon saavutettuani eli noin kahteen vuoteen pitänyt kirjaa syömisistä kuin satunnaisesti. Merelle* kiteyttikin jo olennaisen, joskin luulen että mulla kalorimäärä on 1700-1800 luokkaa. Sillon kun normaalipainon sisällä vielä laihduin niin oli varmaan 1500.

Onnea Adele_2 välitavoitteen saavuttamisesta, aivan mahtavaa! Mulla on vielä kaukana tulevaisuudessa vastaavat lukemat.

Noista jalkaongelmista, en tiedä mikä mun jalkojani on alkanut vaivaamaan, mutta se ei ole polvissa tai luustossa/nivelissä muutenkaan, vaan lihaksissa. Jonkinlaista lihaskipua, varmaan tosiaan siitä, kun ei ole niitä lihaksia. Kai mullakin on sama mikä Pienellä karhulla eli heikot tukilihakset. Yritän ensin liikunnalla vaikuttaa asiaan, jos ei auta, niin menen fysioterapeutille.

Merelle*: Vesikävely on varmaan hyvää liikuntaa, eikä rasita jalkoja. Mutta eihän sitä tosiaan pääse harrastamaan, jos ei ole uimahallia lähettyvillä. Voisiko luonnonvesissä kokeilla kesällä? Itse olen ajatellut aloittaa vesiliikunnan piakkoin, siis kesällä kun lämpiää. Vesijumppaa ja -juoksua olen kokeillut aikaisemminkin, mutta luin jostain että vesipyöräilyäkin voi harrastaa. Taidan kuitenkin tyytyä ensin mainittuihin. Vesi on hyvältä tuntuva ja rentouttava elementti, suorastaan meditatiivinen ellei ole melua tai liiallista hosumista .

Minäkin olen miettinyt samaa kuin J4smin eli miten paljon kuuluisi syödä tässä laihdutuksen aikana. Olen nyt aluksi pitäytynyt Kiloklubin laskemassa arviossa, mulla se on vähän yli 1700 kaloria/vrk. Täytyy tarkistaa, jos paino lakkaa putoamasta. En osaa itse yhtään arvioida mikä on sopiva/tavanomainen/oikea kalorimäärä. Kun olen opetellut ruokapäiväkirjan käyttöä, olen vasta tiedostanut miten paljon kaikessa onkaan kaloreita . Aika tarkkana pitää olla!

Merelle* ja Kielo*, pelkkä yksikin fysioterapeuttikäynti voisi olla antoisa. Saisi tilannekuvan ja henkilökohtaisia suoritusohjeita. Mulle sekä jalka- että käsivaivoihin liittyvät käynnit on olleet tosi positiivisia, kun sekä ongelman sijainti että tarvittava hoito on löytynyt kerralla. Ite oon ollut julkisella puolella, mutta kertakäynti ei yksityiselläkään varmaan maailmoja maksa.

Vesi on kyllä ihana elementti! Uimassa oon tykännyt käydä, sitä sieti jo ne rikkinäisetkin polvet. Juoksemaan (hölkkäämään) oon ruvennut vasta normaalipainossa, voi olla että olisi nivelet lopullisesti tuusan nuuskana jos olisin yli 20 liikakilon kanssa lähtenyt juoksemaan

Ehkä munkin kannattaisi vain suosiolla mennä fysioterapeutille. Varsinkin kun tiedän, että mulla on jonkinlainen asentovirhe jaloissa. Toisaalta jalat eivät enää vaivaa yhtä paljon, kun olen alkanut taas säännöllisesti kävellä. Nyt jaksan jo ihan hyvin 6km kerrallaan joutumatta makaamaan lattialla jälkeenpäin , niin se kunto vain nousee! Juoksemista en ole koskaan harrastanut, pidän enemmän kevyemmästä liikunnasta, vaikka juokseminen olisikin tehokkaampaa. Eipä silti että jaksaisinkaan juosta...

Paino on pudonnut ihan hyvin sen jälkeen, kun aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Huomaa että aika helposti tulee tehtyä virhearvioita kalorien suhteen, jos summassa alkaa arvioimaan. Mulla ei ainakaan ole itsellä tarpeeksi tietoakaan. Lisäksi tuo päiväkirja on jotenkin helppo systeemi seurata syömisiään, nyt kun olen alkanut oppia sen käyttöä. Olen suorastaan innostunut tutkimaan vieraidenkin ruoka-aineiden kalorimääriä . Alkuinnostusta tietysti, toivottavasti ei lopahda kesken.

Suosittelen myös fysioterapeuttia.
Minulla on pihtipolvet, mutta selkä ja lonkat ärtyvät enemmän liiasta liikunnasta tai liian pitkästä paikallaan olosta. Pahimmillaan kipua tulee polviinkin, mutta eivät yksinään yleensä kipuile.
2003 aloin säännöllisesti käydä fysioterapeutilla, kun määrittelemätöntä reumaa oli diagnosoitu siellä sun täällä (lähinnä raajoissa), mutta ensimmäiseksi fyssari jostain syystä kiinnitti huomiota SI-niveleen. Ei tuntunut minusta silloin kovin oleelliselta jutulta, mutta nyt näyttää siltä, että monet jalkojen oireet liittyvätkin SI-niveleen, jonka magneettikuvasta löytyi alkukeväällä lievään selkärankareumaan liittyviä muutoksia. Tosin selässä on myös rappeumamuutoksia, mutta pahimmat oireet eivät kuitenkaan lääkärien mielestä sopineet rappeumiin.

Hienoa kuulla, että te muut olette saaneet apua jalkaoireisiinne! On kyllä piinallista, jos joku kipu vaivaa jatkuvasti. Hermot ovat koetuksella ja rajoittaa elämistä, kun liikkumisen mahdollisuudet kapenevat. Täytyy todella kun tässä ehtii käydä selvittämässä askellusasiaa. Mulla siis on kyse kai vain siitä, että astun jotenkin hassusti, jalkaterät eivät ole ihan oikeassa asennossa. En tiedä onko se edes yhteydessä jalkojen väsymiseen ja kipuihin, varsinkin kun nyt tuntuu, että jalat väsyvät vähemmän, kun on taas alkanut liikkua säännöllisesti. Eli mitä enemmän kävelen, sitä vähemmän jalat vaivaavat. Mua vaivaa varmaan vanhuus eli siis kauniimmin sanottuna keski-ikä .

Huomenta kaikille ketjulaisille! Aurinko paistaa ihanasti ainakin täällä etelässä ja tuntuu hyvältä lähteä kävelylle. Toivottavasti ei kesken kaiken ala satamaan rakeita, viime viikollahan taisi sataa niitä joka päivä. Jospa vihdoin tulee kesä .

Kun tätä painoasiaa pohtii enemmän, niin huomaa että mieleen nousee kaikenlaisia muistoja ja tunteita. Huomaan etten ole koskaan kotiutunut tähän nykyiseen kehooni, tunnen olevani jotenkin itselleni vieras. Aina kun näen peilistä vartaloni, hämmästyn vähän ja ajattelen, että olenko tuo muka minä. Identiteettini on hoikempi kuin todellisuus.

Tämän lisäksi muut ihmiset kohtelevat eri tavalla kuin ennen aikaan, epäystävällisemmin ja töykeästi. On hirveää tiedostaa kuinka merkittävästi ihmisen paino voi määrittää miten häntä kohdellaan. Voihan tietysti olla, että kohtelu ei ole muuttunut pelkästään painoni vuoksi, vaan myös ikäni (mikä olisi taas oman pohdintansa aihe). Joka tapauksessa muistan hyvin, että mulle oltiin ystävällisempiä kun olin hoikka, asiat hoituivat ja sujuivat helpommin, elämä oli toisenlaista. Häiritsee että ihmiset suhtautuvat kuin eri persoonaan, vaikka persoonani ei kai ole muuttunut painoni mukana. Pohditteko te muut tällaisia?

Onneksi paino on taas pudonnut 600g. Tiedän kuitenkin ettei se ole vielä mikään varsinainen saavutus, koska painoni seilasi jo ennen Kiloklubiin liittymistä välillä 69kg-72kg eli vasta kun 69kg alittuu, jotain on oikeasti tapahtunut.

Ihanaa että kesä on vihdoin tullut! En ole oikein ehtinyt vielä nauttia siitä, harmi kyllä, koska on ollut aivan tolkuton kiire ja stressi viime viikon. Kesäkuuhun saakka näyttää aika hektiseltä, mutta sitten toivottavasti helpottaa.

Pahamaineinen 69 kg on alittunut, jippii! Voi kyllä jäädä hetkelliseksi voitoksi tässä härdellissä. Syöminen on ollut aika sekavaa ja epätasaista aikataulujen vuoksi, mutta olen yrittänyt merkata kaiken suurimman osan ruokapäiväkirjaan.

Muuten ihan kuin tästä ketjusta olisi kadonnut viesti, johon vastasin viimeksi. Voi myös olla että olen itse pihalla, aivot ei oikein enää toimi normaaliin tapaan, kun on univelkaa...

Lämmintä viikkoa!