Moi kaikki. 

Mä kävin vkloppuna vaatekaupassa ja tajusin ettei mulle mahdu enää mitään päälle. Paino n. 93kiloo, mutta ku oon niin lyhyenläntä niin kaikki on kertynyt vyötärölle ja lantiolle.

Olen laihduttanut useita kertoja vuosien varrella raskauksien jälkeen tai ennen tärkeitä juhlia, mutta paino aina salakavalasti palannut. On kokeiltu Cambridge, kaloreitten laskemista, himourheilua. Ja kaikkihan ne on toiminut mutta... No... Niitä pysyviä elämäntapamuutoksia sitte en ilmeisesti ole saanut tehtyä. Viimeisimmät vuodet olenkin ajatellut että miksi edes yrittää. 

Mut niiiin paljon nyt masentaa oma olemus ja voimattomuus että ryhtiliike tehtävä. Sitte luin näitä ketjuja saadakseni motivaatiota ja tää teidän porukka vaikutti tosi mukavalta ja tsemppaavalta. Toisaalta taas uskallatte rehellisesti sanoa myös kun tökkii. Toivon että se että sanon täällä ääneen alkavani tekemään muutosta, tuo motivaatiota pitää päätöstä myös herkkuhimon iskiessä. Varsinkin suklaa on mun heikkous ja vinkkejä otan vastaan että miten saisin mielihaluja taklattua. Se vinkki että "salli itsellesi vähän" ei toimi. Mutta miten te muut teette sen?

Tervetuloa tänne vaan, Joulupallo!Saattaa hyvinkin olla niin, että askel oikeaan suuntaan on puhua elämäntapamuutoksesta.

Olen myös samanlainen, eli "syö vähän suklaata" ei tahdo mulla toimia kovin hyvin. Tässä mun vinkit suklaattomaan elämään:
1) Makeanhimo kertoo usein nälästä, eli syö kunnon ruokaa, erityisesti kuitupitoinen ruoka (vihanneksia) ja proteiinia.
2) Nuku riittävästi. Väsyneenä tekee helposti mieli suklaata.
3) Vältä tilanteet, joissa altistuu suklaalle tai joissa normaalisti alkaisit napostella.
4) Suklaa lohdukkeena? Tunnista syy suklaanhimoon ja löydä vaihtoehtoinen tapa käsitellä tunteita.
5) Jos suklaanhimo yltyy, niin eräs keino voi olla sellaisen suklaan syöminen jota ei tee niin mieli. Itse en pysty pidättelemään, jos löytyy Fazerin sinistä tms, sen sijaan tummaa suklaata menee vain pari palaa.

Tuntuisiko jokin noista sinulle sopivalta keinolta?

Joko porukat on lomalla? Itselleni alkaa ensimmäinen (viikon pituinen) pätkä juhannuksena.
Haluan tehdä pienen gallupin.

1. Milloin lomailette mieluiten?
a) Juhannuksesta eteenpäin.
b) Alkukesästä, kun voi ihmetellä luonnon nopeaa muutosta ja päivät pitenee.
c) Heinäkuussa, kun on kaikkein lämpimintä.
d) Milloin sattuu tai vaihtelevana aikana.
e) En pidä lomaa, tai lomailen mieluiten talvella.

Milloin tänä vuonna lomailet?

2. Miten pidätte lomakilot kurissa?
a) Syön vihanneksia ja mansikoita (ja muita marjoja ja hedelmiä), kun ovat parhaimmillaan.
b) Liikun. Ehtii hyvin, kun on lomaakin. (esim. Uinti, suppailu, kävely, pyöräily, puutarhanhoito ja muuta hyötyliikuntaa jne)
c) Nukun ja lepään. (Nukkuessa ei pysty syömään)
d) Vartioin tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Lomalla voi panostaa laihdutukseen.
e) Kaksi tai useampi edellä mainituista (mitkä?)
f) En pidä lomakilot kurissa, en siis edes yritä, koska kesällä pitää nauttia ja lomailla myös laihdutuksesta.

Vihdoin lomalla! Tai no, olinhan jo viikon lomalla juhannuksen jälkeen, mutta keli oli kylmä ja aika sateinen, joten olin enimmäkseen sisällä tietokoneella tekemässä yhtä vapaaehtoishommaa. Nyt elättelen toiveita, että keli lämpenisi.
Paino näyttää junnaavan paikoillaan neljättä viikkoa. Eli tämä lääkitys ei todellakaan itsestään toimi. Toisaalta olen käynyt nyt aika ahkerasti salilla, kun muutakaan ei jaksa tehdä. En ole pyöräillyt enkä kävellyt. Salilla käynti saattaa aiheuttaa nesteen keräytymistä, mikä voi osittain selittää painon jumiutumisen.

Oon taustalla lueskellut viestejä, mutta en ole kirjoitellut. Ja tehän tiedätte mitä se meinaa 🙄
Paino ei ole noussut, mutta ei tippunutkaan.

Eilen katselin suihkun jälkeen peilistä vartaloani alusvaatteissa. Jotain lähtenyt vatsan seudulta, kun raskauksien venyttämä vatsa alkaa roikkua 🥲 Inhoan sitä, miten mun alamaha roikkuu toiselta puolelta. Sillä puolella kaksi tyttöä eri raskauksissa on hengaillut alusta asti. Navasta alaspäin menee joku selluliitti viiva, ja vatsa näyttää kun ois Etsivä Peppusen naama 😅😂
Mitähän tolle roikkuvatsalle käy, kun saa rasvaa vähemmäksi.

Käsivarsiani oon inhonnut aina. Ne on paksut ja olkavarren läskit alkanut hitusen roikkua kyynerpään päälle seistessä. 
Selkä on kans aina ollut sellainen, joka aiheuttaa epävarmuutta. Liivien pitää olla oikeasti tukevat ja tiukalla, ja aiheuttavat lisämakkaroita löysään selkään.

Paksut ja suuret jalat olen perinyt isältä, ja kaksi viimeistä raskautta jätti vielä joukon suonikohjuja. En rusketu, ja kesälläkin sääret loistaa sinertävän valkoisina. 

Kiva kun on lämmin (vaikka onkin liian lämmin), mutta kesä on mulle aina pahinta aikaa itsetunnon kanssa. Pitäisi pukeutua kevyesti, mutta on tarpeettoman tietoinen kehonsa joka muhkurasta.

Mursu, sinua näyttää ahdistavan tuo sinun kehosi aika lailla. Jäin miettimään myös omaa kehonsuhdettani sen myötä.
Symppaan ja komppaan siinä, että on vaikeaa olla potematta kehonhäpeää, kun ylipainoa on niin paljon kuin meillä taitaa olla. Itselläni esimerkiksi jo etukäteen surettaa hieman se, että JOS san painoni alas kunnolla (eli 20-30 kiloa), niin rintani tulee häviämään ja jäljellä on pienet roikkuvat nahkapussit. Ja varmaan nahka tulee roikkumaan jossain määrin myös vatsan ja lantion alueella. Toisaalta, niin nahan roikkumiseen vaikuttaa niin ikä (minun iässä ja minua vanhempien osalta ihon elastisuus on jo huomattavasti vähentynyt) kuin painonpudotusvauhti (painon pudotessa hitaammin, niin iho ehtii mukautua).
En kenties roikkuvasta ihosta ihan hirveästi kuitenkaan jaksa huolestua. Varsinkin kun näköpiirissä ei minulla ole nopeaa painonpudotusta.

Toinen juttu on sitten se, että lihaskuntotreeneillä kropan ulkomuotoa kyllä saa muokattua parempaan suuntaan. Mutta toki vaatii työtä (kuten painon pudotuskin).

Summa summarum itse järkeilisin niin, että painonpudotus on meille näin ylipainoisille tarpeen ihan terveydellisistä syistä, ja nämä ulkonäköön liittyvät huolet ovat pieniä aitoihin terveysriskeihin verrattuna.

Olin laivalla kaksi yötä ja kyllä paino nousi jonkin verran. Mutta taitaa olla jonkin verran ainakin ihan turvotusta, kun nyt tänään näytti vaaka jo paremmalta. Vielä on 1,6kg lisäkiloja, mutta tuo ei ole paljon. 

Nyt yritän ostaa itselleni kaikkea kevyttä naposteltavaa karkkien tai suklaan sijaan. Marjoja ja juureksia näin alkuun. Toivottavasti onnistun nyt pääsemään alaspäin pikku hiljaa. Odotan niin, että paino olisi alle 100kg. ISO asia. Siihen ei ole pitkämatka (nyt 101,7kg) 

Väsyttää kamalasti. Mulle on nyt tulossa vieras useammaksi päiväksi ja vähän mietityttää noi syömiset. Ystävä on niin tuttu, että hänen läsnä olo toivottavasti ei lisää syömisiäni. Uskon näin. Menemme huomenna kyllä vohvelibaariin hänen toiveestaan, mutta en taida siellä itse nauttia kahvia enempää... Jos kykenen!

Näillä eteenpäin...

Miten sulle Cheery kävi?

Kiitos Muksuliina... Ensin sanon, että sulla on kyllä hyviä ajatuksia tuon suklaahimon kestämiseen. Pitää kyllä miettiä ja ottaa onkeen noista ideoista!

Mulla on nyt mennyt aika ok. Vähän otti takapakkia, kun ystävä kävi. Niin kuin ennalta arvelinkin. Toisaalta söin myös osittain terveellisemmin. Pääruuat meni ok, mutta herkuttelu ei ollutkaan sitten ihan mieleistä.

Painoni on nyt kuitenkin 100,8kg eli se 2-lukuinen alku on lähellä. Eilen menin syömään (sitä) suklaata aika lailla ja harmittaa nyt kovasti. En oikein kyllä syönyt eilen mitään muuta ja se ei ollutkaan niin hyvä. 

Niin, tervetuloa Joulupallo. Kuullostaa kyllä, että oot saanut painoa tippuu, mutta ei ole varmaankaan niin kiva, että tulee sitä ihon roikkumista samalla. Itse toivon, että tää hidas painontiputus auttaisi asiaan, mutta voi olla, että olen hyvinkin väärässä. Vatsa mullakin on aina ollut roikkuva. Ruman näköinen kuin mikä.

Vihdoin!!!
Paino oli tänään aamulla 99,8kg. Tätä oon niin odottanut, että paino menisi 100kg ali. Oon aiemmin syönyt todellakin liian vähän. Nyt oon useamman päivän syönyt enemmän ja nyt taisi sitten nähdä sen tippuvan. Oon kyllä tosi iloinen!!!