Ja täälläkin eräs, joka ei koe olevansa se, jonka näkee peilistä. Tavoitteena on saada n. 10 kiloa pois "kesään mennessä", Miellellään reipasta vauhtia, mutta hitaastikin hyvä tulee.

Omat tekosyyni lihoa ovat olleet liikunnan puute ("ei ehdi"), kaikenlaiset herkut (erityisesti karkit) ja stretch-farkut

Olen laihduttanut "vauvakiloja" joskus muinoin Painonvartijoissa ja tämä muistuttaa jonkin verran sitä systeemiä (joskin helpompi ja lisäksi graafinen esitys edistymisestä sopii minulle erinomaisesti). Hauska tutustua muihin samoissa merkeissä. Nykyiset kilot eivät siis enää vauvakiloja, vaan nuorimmainenkin on jo 8v. Itse olen 41-vuotias.

Mä olen 35-vuotias tamperelainen ja olen 6- ja 1-vuotiaiden tyttöjen äiti. Kotona olen vielä elokuun loppuun. Työni on aika fyysinen, joten se helpottanee taas painon hallinnassakin

Olen 165 cm ja painan 76 kiloa. Tarkoitus olisi päästä painoon 63-65 kiloa.
Olen aikeissa ottaa itselleni personal treinerin, joka katsoo syömiseni laadun ja tekee kunnon saliohjelman. Salilla olen käynyt aiemminkin, mutta jokso sitä ammattilaisen avulla sais vähän lisää tehoja.

Tavoite olisi tarkoitus saavuttaa likkojenlenkkiin mennessä, jotta saa laitta tiukat trikoot jalkaan

Hei,

olen 36-vuotias lapseton sinkku Turun saaristosta. Painan 79 kiloa, pituutta on 168 senttiä. Kilot ovat kertyneet vyötärölle, mittasin äsken vyötärön ja kauhistuin, 103 senttiä. Minulla on aina ollut paino-ongelmia, olen pyörinyt normaalipainon ja ylipainon rajamailla. Varsinaisesti paino alkoi nousemaan kun lopetin tupakanpolton ja aloin napostelemaan.

Olen kokeillut karppausta, jonka avulla paino laski nopeasti yli kymmenen kiloa. Niistä 7 on tullut takaisin, kun aloin taas syömään "normaalisti". Suurin ongelmani napostelun ohessa on liian isot annoskoot, välillä itsekin nauran (tai kauhistelen) "metsurin annoksia". Vettäkin pitäisi oppia juomaan enemmän.

Toivottavasti Kiloklubi auttaa minua järkevämmän ympärysmitan ja pienemmän painon tavoittelussa.

Täällä 36 vee kolmen pojan äippä
Tarkoitus olis pudottaa melkoinen määrä kiloja.
Mone tkuurit olen kokeillut ja pari kertaa 10kg tiputtanutkin mutta raskauksissa tulivat takaisin.
Välitavoitteiden kautta onnistuminen ensin 5kg sitten 10kg jne...

Olen 50+ äijänköriläs, liikun paljon, mutta syön varmaan väärin, koska painoa on liikaa.

Haluan tehdä voitavani estääkseni diabeteksen ja korkean verenpaineen, kun se vielä on mahdollista. Kuntopyöräilijänä pienempi ilmanvastus ja paino voisivat parantaa vauhtiani. Olisi myös kiva juosta tarvitsematta varoa polvien menevän rikki ylipainon takia. Ja olisihan se somaa jos uimarannalla vaimokultakin saisi olla vielä ylpeä meikäläisen figuurista.

Vähähiilarisella sain aikoinaan painoni laskemaan, mutta henki haisi, fillarilenkit lyhenivät ja juoksulenkit muuttuivat kävelyksi. En tuota jaksanut kovin kauaa ja paino hiipi takaisin.

Pari viikkoa KiloKlubia tutkailtuani tuntuisi, että täällä olevalla ruokapäiväkirjalla ja ohjeilla voisin tavoitteisiini päästä.

Tsemppiä kaikille, onneahan tässä hommassa ei tarvita, kaikki on itsestä kiinni. No sairaudet ja vaivat tietysti poislukien.

Nyt lähtee 15 kiloa ylipainoa pois. Olen täysin kyllästynyt isoon mahaan ja jaksamatoomuuteen. Ikää on 44 vuotta kohta ja painoa liikaa.

Hei!

Olen -84 syntynyt helsinkiläisneitokainen. Pituutta 159 cm. Vyötärönympärys n. 70 cm. Olin aina hoikka/normaalipainoinen, kunnes sairastuin vakavasti vuonna -05. En oikein tehnyt muuta kuin nukuin ja vahva lääkitys aiheutti hallitsematonta ahmimista. Vaikeat elämäntilanteet muutenkin edesauttoivat painon kertymistä. Ensimmäiset 20 kg lihoin 2-3 kuukaudessa. Loput kilot tuli parin vuoden aikana. -08 pääsin viimein opiskelemaan, mutta paino oli edelleen samaa luokkaa, 88-93 kg. Nyt sitten -09 moni asia muuttui elämässäni, kuten se, että erosin pitkästä suhteesta ja opettelin ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan yksin. Päätin, että ruokavalio muuttuu. Päätin myös, etten edes yritä laihtua. Halusin vain verenpaineen ja veriarvot normaaleiksi, sillä pelkäsin sairastuvani esim. diabetekseen. Totta kai toivoin, että laihtuisin. Tein vuosi sitten itselleni tämän ruokavalion, mitä olen koko ajan noudattanut. Nyt painan 57 kg. Kukaan ei meinaa tunnistaa minua. Enkä kyllä välillä meinaa itsekään muistaa, etten enää käytä XL-paitoja. Kaikki sanovat, että näytän paremmalta, energisemmältä ja terveemmältä ja siltä itsestänikin tuntuu. Syy, miksi tulin tänne tänään on se, että mielestäni 55-57 kg on minulle hyvä paino ja tässä haluaisin pysyä. Paino kuitenkin putoaa edelleen sitä vauhtia, että tällä ruokavaliolla laihdun enemmän. Ruokavaliossa ei ole muuten mitään vikaa, kuin että saan liian vähän kaloreita. Muuten saan oikeat aineet ja oikeissa suhteissa. Pahimmillaan/Parhaimmillaan (miten sen nyt ottaa) laihduin 7 kg kuukaudessa. Missään vaiheessa paino ei ole jämähtänyt paikoilleen/noussut. Vaikka joudunkin nyt painimaan uuden syömisongelman kanssa, olen erittäin tyytyväinen siihen, että sain itseni taas pieneksi. Monet pärjää hyvin kilojensa kanssa, minä en. Nyt on luksusta, kun voi nukkua selällään (ylipainoisena maha painoi niin, etten saanut henkeä), jaksaa kulkea portaita ja voi jopa rullaluistella. Täytyy myös tottua uuteen vartaloon, se kun ei ole ihan samaa luokkaa, kuin ennen lihomista. En silti aio hävetä kroppaani! En missään tapauksessa. On vaan niin iso muutos, kun painoindeksi oli 40 ja risat ja nyt se on 22. Ennen käytin XL:ää, nyt mahtuu S/XS:ään. Yksi parhaimpia fiiliksiä tuli siitä, kun pystyin ostamaan urheilu-uikkarin ja sain heittää pois mamma-uikkarin!

Olen 44-vuotias nainen Pirkanmaalta. En ole koskaan ollut langanlaiha, mutta nelikymppiseksi saakka paino pysytteli kuin itsestään normaalipainon rajoissa. Viime vuosina paino on hiipinyt hitaasti ja salakavalasti ylöspäin, ja nyt on aika panna stoppi tilanteelle. Huomaan että vajaat 10 ylimääräistä kiloani (nyt n. 74kg, pituus 167 cm) vaikuttavat hyvinvointiin: esimerkiksi juoksuharrastus on tyssännyt polvikipuun ja lonkkakipuun, ja mielialaakin vie matalaksi kun vaatteet alkavat kiristää päällä.
Minulla ei ole varsinaisia ajallisia tavoitteita laihtumisen suhteen, vaan tarkoitus olisi muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi. Eli hiljaa hyvä tulee.

Heippa kaikille! -olen 54-vuotias bisnesnainen Helsingin liepeiltä ja sain idean tulla tänne Helsingin Sanomien Hyvä olo-liitteestä (vai oliko se Aamulehti?), jossa mm. Lola Odusoga kertoi ajatuksistaan ulkonäöstä ja hyvinvoinnista.

Minulla on perimässä sydän-ja verisuonitauteja ja jouduinkin aloittamaan verenpainelääkkeet syksyllä. Olin niitä vastaan pitkään vaan pakko oli lopulta suostua. Liikun päivittäin koiran kera, mutta istun myös junassa yhteensä 2 h päivässä työmatkojen takia. Työkin on aika paljon tietokeneella tekemistä, joten lisäliikunta olisi poikaa!

Vaihdevuodet varmaan oli sitten se viimeinen niitti, kun paino syksyllä äkkiä nousi yli normaalirajan. Aion taklata tilanteen ja mahtua taas lempivaatteisiini ja nauttia elämästä!

Heippa!

Liityin taas uudelleen tähän iloiseen kutistuvaan joukkoon! Noin vuosi sitten karistelin täällä muutaman kilon, mut se tyssäsi lyhyeen. Nyt onkin pikkuhiljaa paino päässyt nousemaan. Minulla on 2v. tyttö ja vauvakilot lähtivät alta aikayksikön, mutta imetyksen lopetettuani alkoi paino nousta.

Nyt olisi siis 10 kiloa tavoitteena tiputtaa kevääseen mennessä. Pituutta minulla on 163cm ja 3.1 vaaka näytti 75,5kg ja hyvin on laihdutus lähtenyt käyntiin

Haasteen painonpudotukseen tuo ajan puute, sillä olen olen sekä yksinhuoltaja, että yksityisyrittäjä. Joten liikunnalle ei paljoa aikaa jää. Zumba-levyt tilasin pari päivää sitten, joten niitä nyt innolla odottelen

Kohti kesäkuntoa siis!