Pakko oli aloittaa uusi keskustelu, kun olen seurannut muissa ketjuissa kyseistä asiaa.

Hyvin monella tuntuu olevan tunne, että ihmiset katselee kuntosalilla lihavia ihmisiä pahalla silmällä. Ei voida mennä sinne ollenkaan tai ei kehdata riisuitua pukuhuoneessa toisten aikana tms.
Tää on ihan turhaa!!!

Itse olen käynyt salilla säännööllisen epäsäännöllisesti jo toistakymmentä vuotta ja voin käsi sydämmellä sanoa etten kiinnitä toisten olemuksiin huomiota. Varmasti katson ihmisiä heidän tullessa/ollessa siellä mutta vain tervehtiäkseni heitä. Kyllä kaikki keskittyminen menee omaan tekemisiin

Siellä on varmasti hyvin harva joka toisia katselis arvostellakseen, kyllä jokainen siellä on omiin tavoitteisiinsa pyrkimässä.

Muutenkin me ihmiset tunnumme liian usein ajatelevan, että toiset katselee meitä ja arvostelee meitä. Hei, jos liikkeellä on sellaisia törppöjä niin so what?? Turhaan siitä on mieltään pahoittaa, nenä pystyssä vaan ohitse ja kaunis hymy kaupan päälle.

Nyt jokainen halukas salille, lupaan olla katsomatta toisia ja varmasti tervehdin jokaista uutta ja vanhaakin "potilasta"

Hyvin kirjoitit asiasta. Itse en kuntosalilla käy mutta olen monesti miettinyt tätä miksi ihmiset ajattelevat kaikkien katseiden olevan arvostelevia ja negatiivisia?

Tämä aihe kun on ollut pinnalla paljon, että "ei kehtaa" tai jotain, niin minun on sanottava että koska olen ollut reilusti lihavampi kuin olen nyt ja olen edelleen ylipainoinen. Tiedän kuinka vaikeaa painon pudottaminen on. yllä mainituissa tilanteissa,katseista joista ihmiset vaivaantuu, luon katseet kunnialla. Se on hienoa että ihminen hoitaa itseään!

Meillä on monia syitä miksi olemme lihonneet tai muuten heikentyneet kunnossamme, ihan yhtä monta syytä kuin ihmistäkin. Minusta se vaatii paljon enemmän rohkeutta ja on suuremman kunnioituksen arvoista että ihminen jolle painonhallinta ei ole ollut niin helppoa, on ryhtynyt toimeen ja parantaa itseään.

Sen lisäksi ne jotka käyvän aktiivisesti vain tietyllä kuntosalilla saavat varmasti osakseen myös ihailevia katseita omasta edistymisestään, ei niinkään aina pahansuopia....

Sitten vielä yksi katseiden muoto...harva ajattelee aina silmät kiinni, esim. itse suorittaessaan ja se katse nyt vain vahingossa harhautuu johonkin. Itseäni esim. bussilla matkustaessa on ärsyttänyt suunnattomasti kun tulee tunne että pitäisi tuijottaa vain lattiaa ettei kanssamatkustajat häkelly jos katseeni harhautuu heihin....

Itsekkin ahkerasti salilla käyvänä tunnustan, että en katsele arvostelevasti reilun ylipainoisia salikavereita. Itselläni on ylikiloja enää vain muutama, painonpudotusta takana jo pyöreät -30kg. Jos näen salilla uuden kasvon jolla on painoa pudotettavana, mietin ennemminkin että on ihan superhienoamahtavaa että kyseinen henkilö on aloittanut niin hyvän harrastuksen. Itseänikin se auttoi eroon kiloistani.

Molempien kanssa samaa mieltä. "Omalla" salilla (tuolla toisella paikkakunnalla) tuntuu etenkin olevan ihan hyvä ilmapiiri. Siellä käy paljon ihan tosissaan rautaa nostavia lihaskimppuja ja sitten ihan tavallisia kuntoilijoita eri ikäluokista. Pukuhuone ei todellakaan ole täynnä timmejä parikymppisiä vaan ikähaitari on sieltä teini-ikäisestä lähemmäs mummoikää oleviin. Toiset treenatumpia, toiset taas eivät. Eikä tunnu siltä, että kukaan katselisi arvostelevasti toisten kroppia. Treenaamaanhan sinne on menty eikä missikisoja seuraamaan.

Ja minusta näin ajatuksen tasolla on hienoa nähdä, että myös "kanssaylipainoiset" uskaltautuvat salille treenaamaan. Sehän on vain hienoa ja arvostettavaa, että haluaa pitää huolta kunnostaan eikä pelkästään makaa kotona voivottelemassa. Muistelen jonkun normaalipainoisen ystävänikin joskus sanoneen vähän tähän tyyliin. Silloin taisi olla keskustelua uimahalliin uskaltautumisesta.

Samaa mieltä. Useimmiten ihmiset on kuntoillessaan niin upputuneita oman itsensä ihailuun, ettei siinä jää aikaa arvostella muita! Tuon ei pitäisi olla esteenä kuntosalilla käymiseen.

Itselläni on jo todella pitkä kokemus kuntosaleilla käymisestä, välillä vähän tiuhempaan ja välillä harvakseltaan. Vuosien saatossa tutuiksi on tulleet kehonrakennusta harjoittavien salit, pelkästään naisille tarkoitetut salit ja kaikki siltä väliltä. Joillakin saleilla olen ehtinyt käydä pitkään ja lukeutua jo ns. kantaporukkaan.

Totuuden nimissä sanon, että salien vakioporukka panee kyllä merkille uudet tulijat. Jos tulokas haluaa apua, niin sitä annetaan ihan mielellään, samalla tutkaillaan onko tulijan meno sellaista että nähdään jääkö käynti muutamaan kertaan vai tuleeko kävijästä puntteihin ihastunut kuntoilija. Mitään kielteistä tähän tarkkailuun ei sisälly ja suurimmalta osalta se on ihan luonnollista, muista ihmisistä kiinnostuneen tarkkailua - tiedotamatonta sellaista. Kaikista uusista, puntteja kuntoaan kohottaakseen nostelevasta tulijasta saleilla ollaan iloisia, tuohan se samalla uutta verta laitteisiin jonotuksen välillä käytävään keskusteluun ja siihen iänikuiseen arviointiin, mikä liike ja laite mihinkin lihasryhmään parhaiten tuntuisi.

Ehdottomasti kuntosalille kannattaa lähteä, jos siihen vain suinkin on mahdollisuutta. Ennen salille menoa kannattaa vähän tutkia urheilulehdissä ja netistäkin löytyviä ohjelmia lihaskunnon kohentamiseksi, jotta on jokin suunnnitelma miten treenata. Salilla sitten kyllä löytyy henkilökuntaa joka opastaa laitteiden käytössä ja monelta saliltahan saa nykyään jo perusohjelman, jolla harjoitella. Mutta omin päinkin voi homman aloittaa, pääasia on, että aloittaa.

En nyt tiedä muiden katseista. Minun ongelmani ovat omat katseeni.

Vastikään punttisalilla en tiennyt mihin olisin kuolaavan katseeni kääntänyt kun tuntui että joka puolella parveili treenattuja (osa) melko komeitakin miehiä.

Pahimpia oli huilihetket kun on saanut jonkun toiston valmiiksi ja piti vetää vähän henkeä. Siinä on aina riski jäädä tuijottamaan kanssakuntoilijan tiukkoja pakaralihaksia tai käsivarsia. Vielä helteiden takia ovat miehetkin vähentäneet salipukeutumista ja hikoilevat jotkut todella ihanasti tehdessään vaikka punnerruksia oikein hitaasti.

Onneksi keskittyivät omiin suorituksiinsa etteivät pahemmin huomanneet palvovia katseitani, tai sitten eivät vaan välittäneet. Koetin parhaani mukaan peitellä suoraa tuijotusta.

En mahda mitään sille, että pakostikin kiinnitän ulkoisiin seikkoihin huomiota enemmän kuin lihaskuntoliikkeisiin. Saatan välillä seurata tarkemmin hyväkroppaisen naisenkin salitreeniä. Ihan vaan "kunnioituksesta".

Jos on oma mies mukana treenaamassa niin saan oikeasti varoa liian pitkiä katseita muita miehiä kohti. Heti se huomaa ne! Ei vissiin muuta teekään kuin seuraa minne minä katson.

Saan kuulla sitten selostuksen missä se "katseobjektini" teki liian keveillä painoilla tai jotain muita huomioita niistä liikeradoista. Niinku minua se muka kiinnostaisi! Tosin en voi ukolle sanoa, että sen hyvämuotoista selkää vaan katselin.

torstaina, 23. heinäkuuta 2009 klo 13:50 Calamity kirjoitti::
En nyt tiedä muiden katseista. Minun ongelmani ovat omat katseeni.

Vastikään punttisalilla en tiennyt mihin olisin kuolaavan katseeni kääntänyt kun tuntui että joka puolella parveili treenattuja (osa) melko komeitakin miehiä.

Sama täällä Tosin "onneks" käyn naisten kuntosalilla jonne ei miehillä ole asiaa, mun treenailuista ei_tulis_mitään jos siellä ois treenattuja miehiä samaan aikaan pumppaamassa rautaa

Mutta siis, kyllä itse seuraan muita salilla kävijöitä, lähinnä sillä silmällä että katson miten he mitäkin liikkeitä tekevät. Tänäänkin opin yhden laitteen käyttötavan kun yksi salilla ollut sill treenaili vatsoja. Katsoin sivusta ja ens kerralla osaan itsekin mennä kokeilee

Mä käyn salilla vaan aamuisin jolloin siellä on yleensä ehkä 1-3 muuta liikkujaa mun lisäks + siivooja. Enimmäkseen ovat ihan sellaisia "tavallisia" niinkuin minäkin, joskus on ollut joku vähän tukevampi ja joskus joku todella sporttinen tapaus. Mutta vaikka saatankin tosiaan katsella muidenkin touhuja siinä samalla niin ketään en kuitenkaan katso arvostelevasti. En itsekään ole mikään sporttityyppi, mallin treenatulla kropalla valmiiksi varustettuna Miusta on suorastaan kivempaa, mitä "tavallisemman" ja sellaisia itseni näköisiä ihmisiä salille tuleekaan samaan aikaan

Musta tosiaan tuntuu että itse katselen enemmän muita, kuin mitä muut katselee mua

Tähän ketjuun ajattelin ihan omasta puolestani (ja vain ja ainoastaan omasta puolestani ) kommentoida... kuulun nimittäin siihen porukkaan, joka kokee olonsa salilla erittäin epämukavaksi toisten katseiden takia, varsinkin pukuhuoneessa, mutta käytännössä joka paikassa. Menen salille aina (jos sinne asti uskaltaudun - mieluummin käyn lenkillä aikaisin aamulla ) salivaatteet päällä ja tulen suoraan salivaatteet päällä kotiin. Tämä onneksi onnistuu, koska sali on lähellä kotia.

Joka tapauksessa mielestäni on täysin väärin sanoa, ettei kukaan katso lihavia tai ns. pyöreitä ihmisiä salilla arvostellen, pahalla tai hakeakseen itselleen ns. parempaa oloa tms. Näin nimittäin tapahtuu ja olen sitä saanut omin silmin todistaa ja toisaalta tuntea itse. Pukuhuoneessa esim. jotkut kaverukset (enkä tarkoita vain teini-ikäisiä vaan ihan kaikenikäisiä) saattavat jopa supista toisilleen ilkeyksiä jonkun lihavuudesta (ja niissä kommenteissa en ole nähnyt mitään positiivista) tai muuten vaan joku osoittaa selvästi katsellaan "mielipiteensä" tai tuijottaa jonkun makkaroita, kun toinen koittaa treenata tai vaihtaa vaatteita. Tämä ei ole mukavaa. Minulle tulee paha mieli, kun näen tai koen tällaista. Itse en ole enää isoimmasta päästä, mutta paha maku suussa silti. Tiedän varsin hyvin, että vatsani ei näytä kiinteältä pyykkilaudalta ja takapuoli kiinteältä, kun treenaan ilman, että joku niitä tuijottaa.

Onneksi tiedän myös, että kaikki eivät käyttäydy kuten yllä kuvailen ja katso/arvostele tms. ylipainoisia salilla. Koska tällaisia ihmisiä kuitenkin löytyy, tekee se salilla käymisestä välillä ahdistavaa. Vaikka suurinosa käyttäytyisi hyvin ja katsoisi ihmisiä vain tervehtiäkseen, niin jo yksi arvostelia saattaa ns. pilata nautinnon ja salikokemuksen!

Tiedän, että moni vuosia salilla käynyt jne. haluaa kommentoida minulle, että älä välitä tai ihan turhaa, mutta näin se vain kohdallani on - salille meno ahdistaa, koska ihmiset tuijottaa ja arvostelee, ja minua itseäni ahdistaa liikakiloni. Tämä korostuu itselläni, koska kilot tulivat nopeasti (2 v. aikana melkein 30 kg) ja kunto laski ropisten (mm. onnetomuuden takia). Nyt sitä sitten hilataan kuntoa ylös ja painoa alas ja tie on tuskainen... olen kuitenkin positiivisella asenteella ja jo 9 kg pudottanut

Ei muuta tällä kertaa Ja tämä oli tosiaan vain minun mielipiteeni - jättäkää omaan arvoonsa, jos olette eri mieltä. Sainpahan purkaa tuntojani.

Hauskaa päivää

Tuossa kohtaa kannattaa myös harkita salin vaihtoa. Väittäisin, että tietynlaisissa "trendipaikoissa" tällaista voi sitten esiintyä enemmänkin. Jotenkin vaan on hankala kuvitella, että kukaan "tosissaan treenaava" jaksaisi treeninsä keskellä/ennen/jälkeen kiinnittää mitään huomiota toisiin Enpä tiedä, minun on niin vaikea edes ajatella, että kukaan esimerkiksi omalla salillani (tai sen jumpissa) käyvä tuijottaisi kun läskit heiluen siellä huiskin menemään. No, kuten sanottua, toki ihmisiä on joka lähtöön.

Ja vaikka kielsit sanomasta, että älä välitä, niin sanon silti. Tai oikeastaan sanon, että älä anna periksi ilkeille suputtajille ja alistu siihen, että he pääsevät vaikuttamaan siihen, missä liikut. Rinta rottingille ja läskit julki. Jos heitä kauhistuttaa, niin peittäköön silmänsä. Itse ainakin yritän ajatella näin. Joku pikkusieluinen läskinkammoaja ei todellakaan saa sulkea minua pois harrastuksistani. Piste.