1. ateriarytmi (usein ja vähän)
2. ei liikaa leipää jne
3. keskittyminen vain syömiseen (ei oheistoimintoja samalla eli esim. lukemista
4. hyötyliikuntaa, kotihommia, jonkin verran kävelylenkkejä
5. haaveena liikuntaharrastus

BMI on parin desimaalin päässä kolmestakymmenestä eli tämä on varmasti minulle sopiva ryhmä kommentoida omaa tilannettani.

Olen nyt elämäni ensimmäisellä VLCD-kuurilla, mutta aion ottaa siitä ainoastaan alkupotkun painonhallintaan, mitä se sitten tuleekin olemaan. Käytän tätä VLCD-aikaa hyödykseni psyykkaamalla itseäni tulevaisuutta varten ja suunnittelemalla toimivampaa ruokailuarkea.

Nyt korona-arestissa ollessani painoni on noussut vakaasta monivuotisesta ylipainon tasostaan yks kaks 2 kiloa. Yhtenä syynä on arkiliikunnan vähentyminen ja toisena on lisääntynyt kotonaoloaika oman jääkaapin vieressä.

Nämä ongelmakohdat on saatava kuriin: vaikka en aiokaan luopua herkkujen syömisestä kokonaan, niiden ahmiminen on lopetettava. En saa ostaa kotiin herkkuja sillä itsepetoksella että
- En ole pitkään aikaan ostanut herkkuja
- Koska pienempää pakkausta ei ole, ostan ison ja syön sitten viikkojen kuluessa nämä
- Ostan nyt useamman ja sitten silloin tällöin syön yhden
No joo, noita perusvalheita on oikeastaan vain yksi: Vaikka tiedän jo kaupassa että en pysty hillitsemään itseäni kotona, en pysty hillitsemään itseäni kaupassakaan. Väitän itselleni jotakin muuta. Tämä on aika omituista käytöstä. Usein kaupassa hillittömyyksiä valmistellessani en edes tunne mitään halua herkutteluun, mutta silti käsi lappaa tavaraa koriin. Se herkkujen ylensyöminenkään ei välttämättä ole erityisen kivaa ja nautinnollista. Miksi ihmeessä teen niin??

Toinen asia on pois jääneen arkiliikunnan korvaaminen. Haluaisin kehitellä jotakin uutta ja kivaa. Käytössäni on auto ja polkupyörä on vain keväthuoltoa vailla. Voisin ihan mainiosti hurauttaa kivojen ulkoilualueiden ääreen kauas kauppojen kutsuvista ovista.

Hyviäkin asioita on: minulla ei ole koskaan ollut sitä ainaisen kiljuvan nälän ongelmaa joka monia muita vaivaa. Tiedän kohtuu paljon ravitsemuksesta, ja olen itse asiassa kokenut painon pudottelija. Tiedän että se on mahdollista ja voi olla ihan mukavaakin touhua. Perusruokani on perusterveelliistä. Minun on kuitenkin tarkastettava ovatko annoskoot kohdallaan kun palaan normaaliruokaan.

sunnuntaina, 15. maaliskuuta 2020 klo 12:05 MissDarcy kirjoitti::
1. ateriarytmi (usein ja vähän)
2. ei liikaa leipää jne
3. keskittyminen vain syömiseen (ei oheistoimintoja samalla eli esim. lukemista
4. hyötyliikuntaa, kotihommia, jonkin verran kävelylenkkejä
5. haaveena liikuntaharrastus

Leipä! Leipä on minunkin helmasyntini.

Sinulla on muutenkin aika lailla samat asiat listallasi kuin ne jotka paljastuvat noista minun pohdiskeluistani.

Minun täytyy miettiä tuota syömiseen keskittymistä jonka nostit listallesi. Onko niin, että napostelusta on tullut minulle kuin taustamusiikkia normaalille toiminnalle?

Oliskohan tää mulle sopiva vertaisryhmä. BMI tällä hetkellä 30,1. Palasin Kiloklubiin vuosien tauon jälkeen eilen. Kaikki näyttää tutulta ja turvalliselta, samoja nimimerkkejäkin oon bongannut.

Toivon, että oon vuosien mittaan oppinut sitä armollisuutta itseä kohtaan, mitä painonpudotuksessakin tarvitaan. En lähde liikkeelle ajatuksella että nyt on saatava äkkiä painoa pois, vaan ajatuksella että oikeasti opettelen rauhassa niitä parempia elämäntapoja. Toivon, että paino putoaa, mutta tavoitteet on maltilliset. Ensimmäinen tavoite on se klassinen -5 kg, mutta en oo asettanut sille mitään aikarajaa tai -tavoitetta. Mulla on nyt pitkä kesäloma, joten mahdollisuus paneutua tähän projektiin on parempi kuin melkein koskaan. On aikaa tehdä ruokaa, miettiä tulevia aterioita, liikkua, you name it.

Lähtötilanne on sellainen, että oon juuri ollut kolme kuukautta työharjoittelussa kohtuullisen fyysisessä työssä, mutta sitä ennen arjessa en oo tottunut juuri liikkumaan. Toki kun opinnoistani valmistun (ehkä ensi keväänä) niin jos alalle työllistyn, tulen saamaan kaupan päälle liikkumista töissä. Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Kyllä ennen valmistumistakin tulee vielä ainakin yksi työharjoittelujakso, ehkä kaksikin, mutta tähän opiskelijan arkeen pitäisi nyt saada lisättyä taas liikuntaa.

Ennen opintojen alkua, eli vielä viime kesänä, kävin ahkerasti Pokemon-lenkeillä. Kyllä, Pokemon Go sai tämän kohta 35-vuotiaan sohvaperunan oikeasti liikkumaan. Mutta kun opinnot alkoivat niin kaikki energia meni niihin ja liikunta jäi. Tuo Pokemon-innostus kesti viime vuonna ehkä nelisen kuukautta. Voi olla että lataan sovelluksen taas puhelimeeni, josko innostuisin siitä uudestaan. Tai sit laitan vaan kuulokkeet päähän ja hyvää musiikkia soimaan ja lähden kävelylle.

Toivottavasti tänne saadaan mukavaa keskustelua aikaan. Silloin aikoinaan kun olin Kiloklubissa aktiivinen, keskustelut olivat tosi tärkeä osa kokonaisuutta.

Hei! Kirjoittelen välillä tähänkin ketjuun. Olen myös aktiivinen muutamassa muussa ketjussa. Tässä oli mielenkiintoista pohdintaa, mihin kukin haluaa keskittyä elämäntapamuutoksessaan. Piikikäs, tuo pohdinta Pokemon Gon merkityksestä on ihan paras. Mielestäni just oikeanlaista otetta elämään; ei tarttis aina olla niin vakavaa, vaan leikkimielisyys on hauska ja tehokas tapa saada itsensä liikkeelle. Minäkin ostin aikoinaan itselleni 40-vuotislahjaksi Wii-konsolin, että voisin pitää hauskaa ja liikkua kotona (muksu oli silloin pieni eikä häntä voinut jättää kotiin).

Oma BMI on tällä hetkellä yli 33. Aloitin 102,4 kilosta (tällä kertaa); kiloklubin jäsenyyden aikana en ole koskaan päässyt alle 90 kilon, mutta nyt tähtään kyllä aiemman ennätyksen rikkomiseen.

Tänään paino 99,2 kg, eli edessä on vielä pitkä matka 90 kilon rikkomiseen. Lopullinen tavoitepaino on normaali paino, ja siihen on huisin pitkä matka (eli saa nähdä kykenenkö pudottamaan niin paljon painoa).

Mitkä asiat pitäisi saada kuntoon elämäntapamuutosta varten?
1. Nukkuminen; yöunet jää usein liian lyhyiksi
2. Itsensä asettaminen etusijalle; työnteon rajoittaminen. Kiireisinä aikoina saatan tehdä työtä yötä päivää. Nukun liian vähän, syön mitä sattuu ja kaikkea muuta kuin säännöllisesti.
3. Ateriarytmi
4. Karkki ja muut herkut vähemmälle
5. Kohtuullisuus ja tietoinen syöminen

Siinä minun top-5.

Koronakevään aikana lohduttaiduin syömällä karkkia. Tajusin sitten, että minulla on elämäni tilaisuus keskittyä pallonhallintaan ja luoda hyvä ruokailurytmi. Parempaan suuntaan onkin mennyt, eli juuri nyt on optimistinen olo.

Liikunta ei ole itselleni ollut koskaan haaste. Liikun mielelläni, mutta kausittain liikunnatkin on jäänyt vähiin, jos työtilanne on ollut vaikea. Siihenkin pitäisi mahdollisesti saada parempi säännöllisyys ja monipuolisuus. Mulla menee sekä mässäily että liikunta helposti överiksi, eli tavallaan pitäisi varmaan opetella kohtuullisuutta kaikessa.

Onko täällä muita linjoilla? Päätin nyt pitkästä aikaa ottaa härkää sarvista ja aloittaa kirjoittamaan ruuat ylös Kiloklubiin. Ensimmäinen tavoite on saada BMI alkamaan kakkosella ja sen jälkeen mietitään taas muita asioita.

Yli 10 vuotta sitten pudotin painoa lähes 35 kiloa Kiloklubilla ja luotan siihen että tälläkin kertaa se toimii.

Löytyisikö tästä tsemppiryhmä?

Juu, linjoilla ollaan. Tervetuloa mukaan, knowly!

Kiitti Muksuliina.

Tuntuu jotenkin niin musertavalta tää BMI 33+, koska vaikka olisin omassa tavoitepainossa olen vasta juuri ja juuri alle BMI30. Jotenkin kaikkeen on vaan niin kauheesti matkaa. 10 kiloa ja alan olla siinä 30 hujakoilla. Ja silti vielä 15 kiloa ylipainoa Aivan tolkuton ajatus, että olisin 25 kiloa pienempi. En ole ns. ikinä ollut. No ehkä n. 20-vuotiaana. Siksi sitä ei osaa oikein toivoakaan.

Olen huomannut, että vaikka osan ruuista osaan aika hyvin arvioida, niin lounaan energiamäärä on lähes mahdoton saada kasaan ja päivällisellä menee helposti yli. Annoskoot ja ateriarytmi. Ei luulisi olevan niin valtavan vaikeaa.

Tulin etsimään vertaistukea skeptisesti, ja huomasin hämmästyksekseni kiinnostavan ketjun, joka tuntuisi sopivan täydellisesti. Luettuani hetken aloitusta tajusin itse avanneeni tämän kolme vuotta sitten. Taisin sitten vaan kadota linjoilta.

Vieläkö tänne kirjoittelee kukaan?

Jotenkin vaikeaa lähteä edes kirjoittamaan mitään. Painoa tullut näemmä kolmessa vuodessa kymmenisen kiloa lisää. Vielä neljä viikkoa sitten painoin viisi kiloa vähemmän. Tuntuu uskomattomalta, että paino voi nousta kuukaudessa noin paljon, mutta uskottava se on. Olen sienestänyt ja marjastanut ahkerasti, kuluttanut hirmuisesti, mutta syönyt sitten kahta kauheammin.

Elämäntilanteessani ei edellekään ole oikein sijaa laihdutukselle, mutta en vain kertakaikkiaan enää halua olla näin valtava. En, en ja en. Muita terveysongelmia ei ole vielä, mutta nivelet kyllä natisevat taakkansa alla.

Teoriatietoa on vaikka kuinka, kunhan vaan olisi rahaa palkata kokki, lastenhoitaja, siivooja, puutarhuri ja remonttireiska, jotta voisi itse keskittyä vaan syömään monipuolisen eteerisesti. Sitä odotellessa on vain pakko löytää arkeen sopivia keinoja, jotka vähitellen pudottaisivat painoa ikään kuin itsestään. "Laihduta" en enää koskaan, pidän sitä osasyynä nykypainooni. Laihduttamista.