Täytyy sanoo, että mä en juurikaan ole tätä vähään aikaan miettinyt, paitsi nyt muutama päivä sitten, kun yks salilla olija katsoi kuin halpaa makkaraa. Tuli vähän semmonen fiilis, että no anteeks kun olen olemassa. Kysyin, että käyttääkö jumppapalloa, ja ihme että sentään vastas! Ja siis ei sillä ollut mitkään treenit edes kesken, koska oli jo venyttelemässä. Tuli semmonen fiilis, että no anteeks että kysyin hienolta rouvalta. (sillä oli aikamoiset meikit nassussa ja muutenkin oli tosi hoikka ja varmaankin omasta mielestään sitten kaunis, kun ei meikäläiselle meinannut edes vastata).

Mun ryhmäliikuntayritykset tyssäävät alun tsemppauksen ja innostuksen jälkeen omiin tunteisiin. Alkaa tuntua ahdistavalta mennä tunnille, alkaa tuntua, että muut tuijottavat ja että olen muita kömpelömpi, alkaa tuntua, etten opi mitään, alan pelätä, että loukkaan itseni (nuo päällimmäisinä).

Olen ollut joogassa, tai chissä, itämaisessa tanssissa, tavallisessa kuntojumpassa, ohjatussa kuntosaliryhmässä... Aina kaatuu samaan.

Olin lapsena ja nuorena kömpelö ja lihava, liikuntanumero oli 5, vaikka yritin sen mitä pystyin. Joskus teloin itseäni tunneilla. Aika usein mulle naurettiin tai muuten kiusattiin. Noista ajoista on kumminkin jo 20 vuotta, olen keski-ikäinen. Silti juuri ryhmäliikunta nostaa mieleen kaiken kuonan vuosien takaa... ja en vaan pysty, vaikka tiedän, että olisi hyväksi liikkua ja joistain liikuntamuodoista pidän. Olen nyt normaalipainoinen, mutta se kömpelyys ei ole mihinkään kadonnut. Kömpelyys johtuu osin synnynnäisestä viasta (kampurajalka), osin siitä, että alan helposti kropalla jännittää -> muutun kömpelömmäksi kuin olenkaan.

Tykkään lähinnä yksin liikkumisesta, sillä siinä en pääse vertaamaan itseäni muihin. Sitä sopivaa yksinliikkumismuotoa en kumminkaan ole löytänyt kaikille vuodenajoille. Keväällä ja kesällä kävelen/pyöräilen/kuljen luonnossa, mutta hiihto tai luistelu ei nappaa...

Jokainen on joskus ollut ekaa kertaa tunnilla ja varmana valtaosa potenut samaa kammoa!

Keskity siihen tsemppaavaan musiikkiin ja vetäjään (yleensä ne vetäjät on ihanan energisiä ja tsemppaavia), sillä unohtuu ne muut Toivottavasti muillakin

Niin no, mulla se ryhmäliikuntakammo ei kyllä ole yrityksistä huolimatta mennyt ohi

Olisi kiva kuulla, jos joku on täntapaisesta tilanteesta päässyt irti omista mielikuvistaan.

Lisäyksenä: olen siis käynyt jossain ryhmässä kuukauden tai kaksi, maksimissaan yhden kevään/syksyn, eivätkä nuo olot ole väistyneet. Olen *pakottanut* itseni sinne ryhmään ja sitten ollut siellä sen pakon kanssa.

Ei minuakaan saa salille tai mihinkään ryhmäliikuntaan, ei nyt eikä kai koskaan. Olen sillä asenteella että kun pakko ei ole, niin yritän sitten keksiä jotain muuta tilalle. Käyn uimassa, tiedän päivät, koska meidän hallilla on vähiten väkeä, kävelen yksikseni sivuteillä tai metsässä, luonnossa. Joskus jopa hiihtelen. Ja koska en tykkää muutenkaan hikoilla muiden nähden ja vieretysten, en siitä nauttisi sitäkään vähää, joten annan mokomien ryhmäliikuntamuotojen olla ja liikun niinkuin itse parhaaksi koen.

Tuntuuko susta kuitenkin siltä että tykkäisit noista liikuntamuodoista muuten, mutta ne kanssasisaret vähentävät sitä nautintoa? Voisko ajatella kotijumppaa dvd:ltä, onhan noitakin jo monenlaista.

Ajatteles.... sä oot maailman paras SINÄ sellaisena kuin olet! Toivon, että pystyt hyväksymään itsesi, etkä enää vertaa itsees muihin .
Mä oon nyt vuoden ja kaks kuukautta käyny säännöllisesti kuntosalin ohjatuilla tunneilla ja tykkään hirveästi. Suosikkini ovat pace, bodypump, spinning ja pha-treeni.... Joka kerta lähtee kotiin energiaa saaneena ja hyvillä mielin.
Itse hakeudun vieläkin takariviin mieluiten----en myöskään halua olla toisten edessä katseltavana
Mutta mutta... miks ihmeessä ajattelen niin Enhän mäkää ehdi toisii katsella, kun täysillä mennään innostavan ohjaajan ohjeilla eteenpäin.
TSEMPPII SULLE JA ROHKEASTI OTTAMAAN HÄRKÄÄ SARVISTA! Jos haluat tunneille, pystyt siihen, usko pois.

Saisitko jonkun kaverin mukaan? Mulla ainakin joskus auttoi se, että oli kaveri mukana, johon pystyi tarpeen tullen turvautumaan.

Muuten en oikein osaa neuvoa, koska vastaavan ahdistuksen takia oon jättänyt vatsatanssitunnitkin kesken (ja siis se oli tosi kivaa, mutta ahdistus voitti)

Mua pelotti aluksi mennä yksin salille, siis pelkästään salille, ei edes ryhmäliikuntatunnille. Muutamia kertoja kävin katsomassa miltä tunnit näyttävät ennen kuin uskaltauduin mukaan. Olen myös aina ollut huono liikunnassa ja itsetunto on tällä hetkellä erittäin huono. Ajattelin että jumpissa kaikki katsovat, kuinka huonosti pysyn mukana ja kuinka lihava olen. Lopulta tajusin, että ei sinne tunnille mennä muita arvostelemaan, korkeintaan itseään. Varsinkin monilla nopeatempoisilla tunneilla moni tuijottaa etupeilistä ainostaan itseään. Pidän ryhmäliikuntatunneista juuri siksi, että siellä edessä on joku joka kannustaa ja käskee. Kuntosalilla käydessä on helppo luovuttaa ja jättää pari viimestä liikettä tai sarjaa tekemättä, kun ei ole kukaan näkemässä. Jumpissa täytyy jaksaa, joskus vaan senkin takia että lemppari ohjaajalta irtoaisi kehu Eli rohkeasti vaan! Pahin arvostelija, jonka siellä tunnilla kohtaat, olet sinä itse.

En saa kavereita mukaan. Mun tuttavapiiri on sillä lailla outo, ettei kukaan harrasta ryhmäliikuntaa. Ja aikataulut taitavat olla aikas mahdottomat, mä käyn vuorotöissä ja jos tuurilla löydän jonkun mulle sopivan ryhmäajan, niin en usko, että se sopis jollekin kaverille myös.

Lähinnä mua kiinnostaisi juuri nuo, missä olen käynyt: joogan eri muodot ja tai chi. Ei mitkään bodypumpit tai spinningit. Se perusmusiikki ei ole mun juttu, ei myöskään mikään huutava ohjaaja "vasen, ylös - ja taaas lähteeee mukaan vaauhdillaaaa"

Tuntuuko susta kuitenkin siltä että tykkäisit noista liikuntamuodoista muuten, mutta ne kanssasisaret vähentävät sitä nautintoa? Voisko ajatella kotijumppaa dvd:ltä, onhan noitakin jo monenlaista.

Tuntui. Ja vaikka vallan hyvin tiedän, ettei sillä ole väliä, miten muut tekevät ja minä olen hyvä oma itseni, niin sitten niillä tunneilla tölläsin kumminkin naapurin taipuisampaa kissa-asentoa ja unohdin hengittää, kun aloin jännittää, miten *väärin* voin tämänkin liikkeen tehdä.

Ajoittain olen joogaa tehnytkin omassa olohuoneessa. Osaan vain aika rajoitetun määrän liikkeitä. Mulla on yksi aika hyvä joogakirja, mutta mun on vaikea hahmottaa liikeratoja kirjasta, vaikka kuvat ovatkin apuna.