Itsekin olen tätä asiaa miettinyt. Oman pään sisässä se on, että ajattelee muiden ajattelevan pahaa minusta. Ja että kaikki tuijottaa ja nauraa kototna, että se ykskin säälittävä läski siellä punnersi.

Jos joku ihan oikeasti ajattelee noin, niin on se itse kyllä säälittävä, ettei elämässä ole muuta ajateltavaa tai tekemistä kuin toisten kyttääminen ja mollaaminen.

Kyllä sitä tulee katsottua salilla yhtä paljon kaiken kokoisia ihmisiä, ei pahalla. Oikein jäin miettimään tätä että miksi, syy on oman minä kuvan uudelleen rakentaminen.
Olen lasten jälkeen ollut n. 158/70 ja sitä ennen 158/alipainoinen. Nyt lähentelee ihannepainoa 158/58 enkä oikein osaa suhtautua itseeni vrt. miltä minä näytän nyt

Kävin eilen pitkästä aikaa salilla, ja kyllä siinä tuli kanssatreenaajia vähän vilkaistua. Vaikea on toisaalta silmiään lattiaankaan lukita sarjojen välillä, mutta tuijottaminen on tietysti asia erikseen.

Sen verran itsekäs olen, että vaan omat löllöt kiinnostaa salilla. Ei kyllä siinä mielessä että niitä peilistä katsoisin muuta kuin jos on liikkeen kannalta suotuisaa, mutta en mä toisia ihmisiä koskaan arvostele niin rankalla kädellä kuin itseäni. Eli jos katse harhailee, niin todennäköisesti olen ajatuksissani, katson miten joku uusi laite toimii, kurkkaan onko paikalla tuttuja tai muuten vaan havainnoin minkälaista sakkia on paikalla tällä kertaa.

Teinit osaa olla röyhkeitä, mutta toisaalta ne on niin keskenkasvuisia, että en jaksa itse pahoittaa mieltäni niiden jutuista pitkäksi aikaa (mullakin on näitä junakokemuksia... ) .

Harvemmin kyllä tulee ketään toljotettua salilla. Ja jos jotain tulee katsottuakin ovat ne yleensä timmissä kunnossa olevia naisihmisiä joita katson ihailevasti (lue: kadehtivasti) tai jotain komeita mieskönsikkäitä

Heino teksti, Porkkanahiiri! Kiitos!

Keskustelun aloittaessani väitin etten koskaan tuijota toisia salilla. Nyt joudun hiukan vetämään sanoja takasinpäin

Kerran tässä ollessa salilla (nyt kesällä) siellä oli eräs kundi (n.25v.) jolla oli päällä paksu huppari huppu päässä, sen alla pipo ja pipon alla huivi. Sitten hänellä oli paksut (ainakin näytti siltä, en tietty mennyt kokeilemaan/kysymään) collegehousut. Ja hän treensi hiki päässä. No, eka lähti huppu päästä, myöhemmin riisuttiin jo pipokin ja jossain vaiheessa lähti huppari, (huivi jäi päähän).Sen alla oli pitkähihainen t-paita jonka päällä oli lyhyt hihainen t-paita. Ja hän oli selästä ihan hikinen.
Mun treenit loppu ja en kertakaikkiaan kehdannut jäädä vaan katselemaan riisuuko vielä paljonkin ja mitä alta vielä tulee

Mietin mikä järki oli pukeutua niin yli, koska tuskin hän kroppaansa piilotteli koska siinä ei näyttänyt olevan mitään vikaa
Ainoa mitä keksin oli että olisiko yrittänyt saada painoaan hikoilemalla tippumaan kuten urheilijat välillä tekee (joiden pitää oll tietyssä painoluokassa..) Menihän se omakin treeni mukavasti kun mietin ja katselin mitä seuraavaks riisuu ja kuinka paljon

Wilma:

Kyllähän siellä salilla tulee katseltua ihmisiä, varsinkin niitä hyvän kropan omaavia nuoria miehiä Ja kyllä se katse eksyy joskus niihin naisiinkin ja ajatuksissa silloin yleensä on, että näyttäisinpä minäkin joskus tuolta! Mutta en koskaan ole huomannut, että kukaan olisi viitsinyt minuun kahta katsetta, hyvää tai pahaa, luoda. Tämmöiseen pieneen ja pyylevään, meikittömään naisihmiseen, jolla tavalliset rievutkin päällä

Heippa Tessu, taidamme olla sit samanlaisia tavallisissa vermeissämme

Minäkin olin taas vuosien jälkeen jonkin aikaa (erosin kesällä) erään kuntosaliketjun jäsenenä ja todella ihmettelin sitä "kulttuurimuutosta", mikä siellä on 5-10 vuoden sisällä tapahtunut. Kun ennen salit pullisteli fitness-malleiksi, misseiksi ja jos minkinlaisiksi adoniksi kelpaavia viimeiseen asti trimmattuja ihmisiä, ovat ne nyt selvässä paitsiossa tavallisten, lähinnä ylipainoisten matti-meikäläisten keskellä! Se ennen häirinnyt tuijottelukin tuntuu lähes kadonneen ja nyt salilla käy oikeasti ihan kaiken kokoisia ja ikäisiä ihmisiä iloisesti liikkumassa! Kieltämättä sali on eri kuin ennen, mutta olen aikanaan käynyt useissa jumppapaikoissa ja saleilla, enkä usko "ilmiön" olevan vain tähän yhteen (suureen) kuntoilukeskukseen liittyvä.
Nähdessäni reilusti pulskanpuoleisen miehen tai naisen näen ihmisen, joka ottaa vastuuta itsestään ja tekee jotain itsensä eteen. Missään nimessä kuntoilu ei ole valmiiksi hoikkien etuoikeus! Itse en ole pulska, vaan ennemminkin "hoikka lössö", joka saa vaivoin punnerrettua pienimpiä painoja... Saatan jopa kokea oloni noloksi puolet paksumman, mutta kolme kertaa vahvemman naapurin vieressä!

Olen oikeasti miettinyt, onko tuo havaitsemani muutos (luotan siihen, että se on todellista muutosta, vaikka onkin ihan subjektiiviseen kokemukseen perustuva havainto.. ) osoitus vain siitä, että kansa lihoo (mikä on totta) ja nykyään on kovin normaalia olla jopa lihava, vai myös siitä, että ilmapiiristä on tullut sallivampi? Vai onko ihmisten kiinnostus omasta terveydestän taas noussut pinnalle?

Joka tapauksessa, olen vakuuttunut siitä, että lihava ihminen on nykyään niin tavallinen näky kuntosaleilla ja vaikka missä balettitunneilla, että itse en muiden katseita miettisi!! Rinta rottingillla ja suu hymyssä vaan treenaamaan niin saat hyvän kunnon lisäksi lukuisia ihailevia katseita!

Voisi olla aika nostaa tätä keskustelua, syksyn tullen löytyy varmaan uusia kuntoilijoita, jotka arastelevat "esiintyä" liikuntapaikoissa.

Itse olen jo onneksi päässyt tuosta arkailusta eroon. Jos joku (nuori mimmi) katsoo syrjäsilmällä, niin sittenpä katsoo. Joitain tuntuu selvästi huvittavan, kun tällainen pulska täti esim. combatissa huhkii täydellä teholla, mutta en suostu ajattelemaan tuota huomiota negatiiviseksi (jos joku on tullut tunnille löysäilemään ja varomaan, ettei vaan meikki tuhriinnu, hiki virtaa eikä naama punastu, niin omapa on valintansa).